Ystäväni Buda ja Pest

Olen sanonut lempikaupunkini maailmassa olevan Montréal, Lontoo ja Kuopio. Kevään jälkeen kärkikahinoihin on kiilannut myös Budapest. Tiedän näyttäväni typerän autereiselta, kun vain sanonkin kaupungin nimen, mutta minkäs sille mahtaa - olen rakastunut.

Kuten kaikki hyvät rakkaustarinat, minun ja Budapestinkin suhde syntyi aivan sattumalta. Meinasimme lähteä Barcelonaan, mutta Finnair lykkäsi Facebookiin houkuttelevat ystävänpäivätarjouksensa juuri varauspäivänä. Budapestiin pääsi kaksi yhden hinnalla.

Olimme liikkeellä maaliskuun puolivaiheilla. Lentomme laskeutui päivä suuren lumimyrskyn jälkeen. Lumentulon vuoksi maa oli ollut hälytystilassa ja armeija auttanut ihmisiä maaseudulla. Lisäksi länsimainen media kohisi juuri meidän lomaviikollamme Unkarin oikeistosta. Lämmintä ei siis ollut, mutta kaupunki oli silti valtavan kaunis, ihmiset uskomattoman mukavia, liikkuminen todella helppoa ja ruoka sekä viini mahtavia. Pelkkiä superlatiiveja!

Kuljetin mukanani vain pokkaria ja otin reissun aikana hämmentävän vähän kuvia. Ajattelin, etten kummemmin kaupunkiin blogissani kajoaisi, vaan kun Vivi Vinna pyysi, innostuin aiheesta vähän liikaakin! Tässäpä siis kaikille yhteisesti reissuvinkkejä Budapestiin.
      
- paras aamiainen: Cserpes Tejivó -maitobaari - alla nauttimamme superhyvä jogurtti, parmankinkkupatonki, cappuccino, latte, karhunvatukkasmoothie ja hedelmäsalaatti, maksoivat yhteensä vähän päälle kympin.


- paras museo: Terror Haza myös yksi parhaista museoista, jossa koskaan olen käynyt. Rakennuksessa on ollut niin kansallissosialistien kuin kommunistienkin päämaja. Esittelee Unkarin lähihistoriaa ja kansan kokemia kauheuksia. Pakahduttavan hieno kokonaisuus. Museo sijaitsee bulevardilla, joka on valittu Unescon maailmanperintökohteeksi. Ei kannata missata kadun alla kulkevaa supersympaattista metrolinjaa, joka on toiseksi vanhin maailmassa. Andrássy út 60.
- paras kirjakauppa: Treehugger Dan's Bookstore Harvoissa kirjakaupoissa on ollenkaan englanninkielistä valikoimaa. Täältä löysimme aimo kasan mielenkiintoisia käytettyjä kirjoja, vilkaise vaikka. Lázár út 16.

- paras majoitus: AirBnb. Budapestissa asuntojen vuokraaminen on valtavan suosittua. Meidän majoituksemme Pestin puolella, Deák Ferenc térin lähellä metrolinjojen risteyksen välittömässä läheisyydessä, osoittautui voittoratkaisuksi.
- paras kahvila: Cafe Frei -ketjun kahviloita on esimerkiksi useiden Libri-kirjakauppojen yhteydessä ostoskeskuksissa. Mahtavia alkuperämaakahveja ja kakkuja niin edullisesti, että santsaus on pakko.
Gerbeaud, ehkä kaupungin pramein kahvila mielenkiintoisella historialla. Myös kaupungin kallein, mutta jokaisen euron arvoinen. Eniten rakastuin paikan nimikkoherkkuun, Gerbeaud kávéen (musta kahvi aprikoosiliköörillä, aprikoosikastikkeella, kaakaolla, vaniljavaahdolla ja saksanpähkinäroippeilla). Vörösmarty tér 7-8

- paras hämmennys: Pyhän Tapanin muumioitunut käsi Szent István -bazilikassa. Varaa kolikko valojen sytyttämiseen ja naura: Gucceja ja Vuittoneita kantavat pihit kanssaturistit hyökkäävät paikalle samantien. Szent István tér 1

- paras näköala: Muumioituneen käden yläpuolella, Szent István -kirkon tornista, esimerkiksi kuvassa alla näkyy parlamenttitalo ja suuri synagoga. Mahtavat näköalat Pestiin myös useasta paikasta Tonavan länsirannalta, esimerkkinä Linnavuorelta toinen kuva, jossa näkyy parlamenttitalon vieressä Margitinsaari. (Linnavuori eli Várhegy on muuten maailmanperintökohde sekin.)  Szent István tér 1


- paras ravintola: Ravintola Onyx - käy täällä lounaalla, käy, käy, käy. Michelin-tähden saanut ravintolaksi on kovin edullinen. Kuvassa pääruoaksi syömäni taimen omenalla ja fenkolilla oli niin hyvää, että tuli tippa silmään. Vörösmarty tér 7-8
Ruben - sijaitsee vähän piilossa, mutta ehdottomasti etsimisen arvoinen. Tajunnanräjäyttävää ruokaa, lounasaikaan ällistyttävän halpa, myös lounasajan ulkopuolella hyvin edullinen. Sisustukseltaan hyvin siisti. Magyar utca 12-14
Castro Bisztró - todella edullinen, älyttömän hyvät ja isot annokset. Samalla kiva baari. Jyväskyläläiset tunnistavat adjektiivin vakiopainemainen. Madách Imre tér 3

- paras turistirysä: Nagyvásárcsarnok eli suuri kauppahalli. Osta matkamuistot ja maistele kakkoskerroksen ravintolassa perinteisiä ruokalajeja. Kuvassa meidän gulassimme. Vámház körút 1-3

- paras pussailupaikka: Halászbástya eli Kalastajanlinnake on niin Disney, että minua hihkututti. Ihanat näköalat. Sain pusun. Szentháromság tér 5

- paras yllätys: Budapest Zoo! Hyväkuntoinen ja hieno. Norsuja, virtahepoja, leijonia, tiikereitä (kuvassa nukkuu lava-autossa), kirahveja (ja etenkin kirahveja, menin aivan sanattomaksi)! Kevätaika kun oli, eläimet olivat melko rauhattomia. Eipä kovin moni eurooppalainen olekaan saanut leijonanpissaa lahkeelleen... Állatkerti körút 6-12


-  
- paras keikkapaikka: Akvárium Klub, puiston alapuolelle rakennettu kulttuurikeskus. Keikoilla paljon isoja nimiä, me kävimme katsomassa Swansia ja Xiu Xiuta. Erzsébet tér
- paras rentoutuminen: Kylpylä Széchenyi Gyógyfürdő, olisin voinut jäädä asumaan mielettömään ulkoaltaaseen. Állatkerti körút 9-11

- parhaat sanat: kiitos - köszönöm (lausutaan kösönöm), moi - szia (lausutaan sia). Unkari kuulostaa kivalta.
- paras keino liikkua: Julkinen liikenne. Osta edullinen matkakortti ja nauti sujuvuudesta. Vuonna 2014 aukeaa uusi metrolinjakin, jee!
- paras keino jäätyä: Kapua Gellert-kukkulalle varustautuneena huonolla kartalla, tekonahkatakilla ja t-paidalla.
- paras glühwein: Gellert-kukkulalla kirjaimellisesti jäätävän urakan jälkeen taikajuoma hymyilytti kummasti.



- paras ilmainen wc: Kauppakeskus Mammutissa Budan puolella. Syystä tai toisesta se oli aina tarvittaessa lyhyimmän ratikkamatkan päässä.
- paras matkaopas: Mondo Budapest. Hyviä ravintolavinkkejä saimme yllättäen myös Lonely Planetista.
- seuraavalla kerralla: Luolat, lasten rautatie, Tonavan kengät, parlamenttitalo, Peter Mansfeldin patsas, taidemuseot, Tisza-tennarit, Memento Park, Szimpla-baari-ravintola, Napfenyes Éttérem -kasvisravintola.

 


     

Listan kasattuani ja päivän tai pari hengähdettyäni tekisi mieli lisätä tähän ainakin juutalaismuseo ja -kortteli, Gellert-kukkula, vapaudenaukio, noitalinna, PeCsa-kirpputori... Että mitäkö tehdä, aika paljonkin.

 Olisiko sinulla lisää vinkkejä?

Syyskirjat myöhässä ennakkoon

Varsinaiset kirjablogit käsittelivät tulevan syksyn kirjat jo kesäkuussa. Itselläni ei ollut tuolloin aikaa kahlata luetteloita läpi, joten kulutin yhden aamuyön katalogien ja sanomalehtien listojen selailuun.

Ilmeisesti minun pitäisi tehdä aamuöisin jotain muuta kuin selailla kirjakatalogeja. Kun viime syksynä tyydyin listassani hillittyyn yhdeksään, nyt innostuin peräti 34 teoksesta. 34! Tein syksyn kirjalistat myös vuosina 2011 ja 2012. Lisäksi listasin kevätkirjat 2013. 

Esittelytekstit pääosin Helsingin Sanomien käsialaa. Savon Sanomien kuvaukset merkitty erikseen.





Marja-Sisko Aalto: Murha tuomiokapitulissa.
Romaani merkillisestä murhasta ja kansainvälisestä aarrejahdista. Icasos
Koska haastattelujen perusteella olen aina pitänyt Aallosta, Pohjois-Savo ja Mika Waltari mainittu.

Chimamanda Ngozi Adichie: Kotiinpalaajat.
Amerikkalaistumisen ja afrikkalaisen identiteetin välillä. Otava
Koska Adichie on yksi suurimmista suosikeistani. 

Heikki Aittokoski: Narrien laiva.
HS:n ulkomaantoimituksen pitkäaikaisen esimiehen reportaasi maailman tilanteesta. HS Kirjat
Koska nauran lähes päivittäin Aittokosken Facebook-huumorille.

Päivi Alasalmi: Joenjoen laulu.
Saamelaisten tarinaa 1500-luvulta alkaen. Gummerus
Koska olin välillä fanaattisen kiinnostunut saamelaisten historiasta. Meinasin muuttaa Inariin. Se on pitkä tarina.

Fredrik Backman: Mies, joka rakasti järjestystä.
Rakkaudesta, peräkärryistä ja työkaluista. Atena
Koska luotan ruotsalaisten makuun.

Hassan Blasim: Irakin purkkajeesus.
Novelleja lohdun ja järjen kaipuusta. WSOY
Koska purkkajeesus!!! Luin jokin aika sitten hienon How to Breathe Underwater -novellikokoelman ja haluaisin lukea lisää.

Linda Boström Knausgård: Helioskatastrofi.
Tarina jumalten hylkäämästä lapsesta. Like
Koska onks-tää-nyt-se-bipolaarinen-vaimo. 

Aminatta Forna: Muisto rakkaudesta.
Elämää Sierra Leonen sisällissodan alla. Into
Koska en ole lukenut Sierra Leonesta kertovaa kirjaa ja vaikutuin Fornan Goodreads-pisteistä.

Lotte Hammer & Sören Hammer: Yksinäisten sydänten kerho.
Kööpenhaminan poliisi selvittää kouluampumista (SS). Bazar
Koska Saastat oli loistava.

Pekka Hiltunen: Iso.
Lihavuudesta, häpeästä ja terveystiedosta. WSOY
Koska aihe kiinnostaa isommaltikin [sic]. 

Mikael Hjorth & Hans Rosenfeldt: Tunturihauta.
Pohjois-Ruotsin tuntureilta löytyy kuusi ruumista (SS). Bazar
Koska pohjoismainen dekkari, tästä tulen nauttimaan.

Kari Hotakainen: Luonnon laki.
Tuiman vakava ja jumalallisen humoristinen romaani. Siltala
Koska haluan antaa Hotakaiselle kolmannen mahdollisuuden. Jumalan sana ja Juoksuhaudantie eivät aivan osuneet.  

Anilda Ibrahimi: Ajan riekaleita.
Tarina lupauksien pitämisestä ja ajan petollisuudesta. Tammi 
Koska Kosovon sota ja kirjailijan edellinen, kehuttu teos, jonka haluan lukea senkin. 

Eowyn Ivey: Lumilapsi.
 1920-luvun Alaskaan sijoittuva kertomus. Bazar
Koska haluaisin innostua maagisesta realismista - tähän mennessä en ole oikein osannut. Superkehuttu.

Lene Kaaberbøle & Agnete Friis: Poika matkalaukussa
Tanskalaisjännäri sairaanhoitajasta ja matkalaukusta löytyvästä pojasta (SS). Siltala
Koska vuoden paras tanskalainen dekkari.

Dan Kieran: Joutilas matkustaja. 
Pikaruokalomailun kritiikkiä. Basam Books
Koska olen meinannut hankkia Kieranin teoksen matkalukemisekseni jo vuosia. 

Herman Koch: Lääkäri.
Kertomus koston oikeutuksesta. Siltala 
Koska vaikutuin Erkki Kanervan kritiikistä Turkkarissa.  

Vilmos Kondor: Budapestin synnit.
Unkarin syksyyn 1939 sijoittuva rikosromaani (SS). Tammi
Koska ihana, ihana, ihana Budapest!!!

Tuomas Kyrö: Kunkku.
Monarkia lakkautetaan, varastotyö odottaa. Siltala
Koska Kyrö. 

Anna-Lena Laurén: Kuinka kallis vapaus. 
Värivallankumouksista Georgiassa, Ukrainassa ja Kirgisiassa. Teos
Koska kiinnostus alueisiin kulkee kai verenperintönä.

Stefan Moster: Rakkaat toisilleen.
Pienten valheellisuuksien summa murtaa yhteyden. Siltala
Koska Mosterit (sekä Stefan että Helen) olivat viime vuonna erinomaista joululukemista. 

Yassin Musharbash: Radikaali.
Realistinen poliittinen trilleri. Into
Koska vaikka Goodreadsissa teoksella ei ole montaa pisteytystä, vakuutuin silti. 

Maggie O'Farrell: Käsi jota kerran pitelin.
Riipaiseva romaani kahdesta naisesta. Schildts & Söderströms
Koska some-hypetys.

Satu Rommi: Matkakirjoituksia Thaimaasta, Burmasta ja Kambodzhasta.
Tarinoita ja haastatteluja. Basam Books
Koska pidin Kahvia ja guruja -kirjasta paljon. 

Mika Rättö: Mysterius Viiskulma-avain.
Kertomuksia hullun oudosta maailmasta. Teos
Koska Rättö oli yksi lukioikäiseen minääni eniten vaikuttaneita lyyrikoita. 

Anne B. Radge: Aion tehdä sinut onnelliseksi.
Naisten tarina 1960-luvun Trondheimista (SS). Tammi
Koska vaikka inhosin Satunnaista seuraa, rakastin trilogiaa.

Zadie Smith: Risteymiä. 
Luoteis-Lontoon kasvatit hakevat paikkaansa. WSOY
Koska en ole lukenut Smithiltä mitään, mutta tiedän, että hänestä joskus tulee yksi lempikirjailijoistani. 

Miina Supinen: Säde.
Arkeologia on vaaroja täynnä. WSOY
Koska Supisen huumori toimii. 

Tuomas Vimma: Ruutukymppi.
Romanttinen komedia pilkkaa televisiomaailman lainalaisuuksia. Gummerus
Koska Vimman huumori toimii vielä paremmin. Toinen oli joskus suuri lempparini.  

Bruno Schulz: Kanelipuodit ja muita kertomuksia.
Puolalainen klassikko. Basam Books
Koska tunnen puolalaista kirjallisuutta hyvin huonosti ja kuulemani perusteella tämä on erinomainen. 

Janne Virkkunen: Päivälehden mies. 
Pitkäaikaisen Helsingin Sanomien päätoimittajan omaelämäkerta. WSOY
Koska tiedän Virkkusesta hämmentävän (ja hävettävän) vähän. 

Mo Yan: Seitsemän elämääni.
Nobelistin läpileikkaus Kiinan lähihistoriasta. Otava
Koska Kiinan historia ja minulle aivan tuntematon nobelisti. Mutta maaginen realismi, auts.

Pellillinen ruhtinatarta

Isäni oli ilmeisesti ollut huolissaan minun ja asuinkumppanini askorbiinihappovarannoista ja lykännyt kotiinviemisiksi pienen ämpärillisen lakkoja. Pidän niistä kovin paljon, mutta heikkojen säilytystilojen takia sormi meinasi mennä suuhun. Ystävien kallehimpien piti löytää arvoisensa loppusijoituskohde.

Valmistauduin käyttämään oikeanoloisen reseptin etsintään tovin jos toisenkin, mutta tämä viehätti jo ensimmäisissä hakutuloksissa. Kokkikilpailuissa menestynyt resepti löytyy Myllyn Parhaan sivuilta nimellä hilla-valkosuklaapiirakka. Reseptin lähettäjänä mainitaan sodankyläläinen Riitta Alaluusua - että kiitoksia sinne pohjoiseen vaan. (Myllyn Paras vinkkaa sivuillaan myös Arja Savelan kehittämään luumutäytteeseen, kannattaa vilkaista sitäkin).

Jos kuningatarpiirakassa on mustikkaa ja vadelmaa ja kuningaspiirakassa niiden lisäksi mansikkaa, on lakkaherkku toki ruhtinatarpiirakka. Totuttuun tyyliin nimellä on kaksoismerkitys: 1) leipomus imaisi sisäänsä desikaupalla metsän ruhtinasta ja 2) tätä tarjoaisin jokaiselle kodissani vierailevalle ruhtinaalle tahi ruhtinattarelle. Lopputulema on nimittäin koukuttavan mehevä ja herkullinen. Erityisesti tykkäsin kermaviiliin sulatetusta valkosuklaasta.

Ruhtinatar osallistuu myös elokuun ruokahaasteeseen, jota isännöi Onko nälkä? -blogi! Säälipisteitä haluaisin ainakin margariinia ja sokeria vaahdotettaessa särkyneestä sähkövatkaimesta.

Ruhtinattaren lakka-valkosuklaapiirakka

uunipellillinen

Pohja:

• 300 g margariinia
• 2½ dl sokeria
• 2 kananmunaa
• 6 dl jauhoja
• 2 tl leivinjauhetta

Täyte:

• 7-8 dl lakkoja
• 1½ tlk kermaviiliä
• 100 g valkosuklaata sulatettuna
• 2 kananmunaa
• 1½ dl sokeria
• 1 tl vaniljasokeria

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Vaahdota huoneenlämpöinen rasva ja sokeri, lisää munat yksitellen. Lisää vaahtoon jauhot varovasti. Levitä taikina leivinpaperin päälle uunipellille. Paista pohjaa uunissa noin 13 min.

Sulata valkosuklaa. Levitä hillat tasaisesti esipaistetulle pohjalle. Yhdistä kulhossa täytteen muut ainekset ja valuta seos hillojen päälle. Paista vielä noin 15 min. Anna jäähtyä kunnolla ennen leikkausta. Koristele sulatetulla valkosuklaalla. Piirakka sopii hyvin pakastettavaksi.

Epätodellista liikettä

 

Opin paljon muutamassa päivässä. Ainakin tämän: pitää rakastua sellaiseen, joka tietää huonot puoleni, mutta rakastaa minua niin kuin niitä ei olisi. Onneksi se, jota rakastan, ei ole vielä ymmärtänyt samaa. Tai sitten hän vain odottaa kypsymistäni.

Olen niin kova itselleni, että välillä olen sitä muillekin, aivan huomaamatta. Lupaan olla tulevaisuudessa armollisempi. Jos en itselleni, niin ainakin muille. Ehkä sitä kautta opin hyväksymään omatkin virheeni.

 

Muisti on petollinen, se puhuu välillä kanssani eri kieltä. Kun kaikuluotaimen taajuus on delfiinin, siitä tulee melusaastetta. Epätodellisuus on välillä ollut ystävä. Värien lisäksi olen pitänyt liikkeestä.

Aloitan uuden matkan, ja uskon, että siitä tulee jännittävä. Jansson kirjoitti Taikatalvessa revontulista ja siitä, miten epävarmuus tekee levolliseksi. Minä ymmärrän, minä ymmärrän. Jos selittäisin kuvasarjan, selittäisin siitä liikaa.

Mitä sitten, kun jääkaappi ei enää huuda öisin? Pitää hankkia:

• lattelusikat
• sänky
• kattila
• yleiskone
• hupullinen kylpytakki
• tummanvihreät hait

Kasoja luista

Melkein vuosi sitten lupasin matkatovereilleni kuvia Tšekistä. Saamattomuus ja perfektionismi antoivat periksi vasta nyt.

Kuvat on otettu viime vuoden elokuussa Kutná Horassa Sedlecin luukirkossa eli ossuaariossa. Kappelissa lepää arviolta 40 000 ihmisen luut. Muodostelmakasat on järjestelty 1870-luvulla. 

Yksi vaikuttavimpia, kauneimpia ja tyrmistyttävimpiä paikkoja ikinä, suosittelen vierailua. Prahasta paikalle on reitistä riippuen noin 70 kilometriä, suosittelen liikkumiseen junaa tai bussia. Sisään pääsee parilla eurolla.


 





















 

Kilven erikoisesta kokemuksesta

Sekalaiset kuvat, niillähän kaikki tauot on hyvä päättää? Tässä vapunjälkeisiä tuntoja.

Järjestelmäkamera ei ole kulkenut mukana missään. Pokkari ottaa kiinni perinteisesti lähinnä typerimmät huomiot. Nyt asia ehkä kohenee, sillä Jussi-pukki (jep, tämä kuulosti väärältä) juhannuspukki toi lännestä mukanaan minulle Penin. No, oikeastaan se on ehkä isän, mutta saatamme kaikki arvata, kenen ystäviksi isän uusimmat lelut ovat hetkisen päästä siirtyneet... Kevyt kaveri on järisyttävän ihana, mutta voi sitä objektiivien määrää, mille minulla nyt olisi tarvetta!

 

Tässä olin minä tänään. Hiukset värjäsin viimeksi ennen Unkaria, köh, maaliskuussa. Etuhiukset saksin, hm, kohta. Naamanikin tunsin erityisen rumaksi, kieltämättä etenkin sen jälkeen, kun siihen erityisesti kiinnitettiin huomiota.

Kuopiossa kokeilemani huppari olisi lähtenyt mukaan, jos siinä olisi ollut edessä vetoketju. Himoitsemani Adidaksen hupparin tyrmäsin liveolosuhteissa väriltään liian kirkkaaksi. Onneksi en tilannut sitä netistä.

Adduun törmäsin spontaanilla retkelläni Irlannin saarelle. Kävin molempien valtioiden puolella, kun ystäväni Meerimaria Karma uhkasi muuttaa pois the Stab Citystä.


Tältä näytti Pohjois-Irlannissa Carrick-a-Reden luona. Itse en köysisillalle asti päässyt tulehtuneiden nivelteni kanssa, mutta vau silti.

Bussimatkalla ihastellessani karitsalaumoja ja Game of Thrones -sarjan kuvauspaikkoja elämäni alkoi yhtäkkiä tuntua verrattaen merkitykselliseltä ja tapahtumarikkaalta. Opin, että eräs pohjoisirlantilainen kaupunki ylpeilee sillä, että Winston Churchill (1874–1965) vietti siellä lomiaan. Toisessa kaupungissa kansallissankarin asemassa olevalle Paddy-pululle on pystytetty muistomerkki (, jolle joskus järjestän pyhiinvaelluksen).

Maakunnassa on myös paikkakunta, joka muistelee kymmenen vuoden kaarellisen hampurilaisyhtiön äkillistä pakoa vain parin palvelusvuoden jälkeen. Oliko kyseessä rahanpesuyritys vaiko sittenkin hullunlehmäntauti?


Hotelli oli halpa ja hyvä, enkä ole koskaan nukkunut niin hyvässä sängyssä. Uskomatonta, Travelodge! Miten hyvä sänky! Tosin viereisessä huoneessa paperinohuiden seinien takana joku kuorsasi (hyvässä sängyssään!) eräänä iltana järisyttävällä volyymilla, usch. Mutta miten hyvä sänky! Marian mielestä se oli ihan ok.

Huoneen kokolattiamatot oli kuin tehty eväsretkille. Hotellin vieressä oli kiva libanonilainen. Tykkäsin myös uusista valassukistani. Ja join kirsikkakokista ja Magnersia ja Bulmersia ja Bulmersia ja Magnersia, osaisivat nyt päättää sen nimen kanssa. Ja söin viinietikkasipsejä ja huhhuh Tescossa oli parasta! Sori nyt vaan: maailmantuskani kalpenee sen rinnalla, mitä tunnen joitain monikansallisten yritysten tuotteita kohtaan.

Tästä kuvasta herää lisäksi tärkeä kysymys: vannoin tekeväni hummusta, baba ghanoushia ja guacamolea keväällä ainakin kerran viikossa. Guacamolea olen muussannut aina välillä, mutta mitenkäs nuo muut? Tekemättä jättäminen on suuri synti.

Toukokuussa minulla oli isälle tuliaisia Pohjanmaalta, Irlannista, Iso-Britanniasta, Slovakiasta, Unkarista ja Tsekistä. Mielestäni emme näe ihan niin harvoin, mutta jotenkin tuliaisasiat olivat kasaantuneet. Tuliaisiksi laskin myös tsekkiläiset kolikot. Vaikka spontaanin saarireissun vedin kevyin kantamuksin, isälle piti toki tuoda kentältä Jamesonilla maustettuja fudgeja (this fudge contains alcohol? dig deeper!), jotka ammoisen Dublinin-reissun jälkeen hävisivät alta aikayksikön.

Irlannista palatessani mukanani oli myös laukku ruumassa. Nyttemmin jossain Iberian niemimaalla hortoileva ystäväni kun antoi muuttokuorman hankalimmat osat - kuten matkalaukun ja läppärin - minun kannettavakseni.

Laukun sain Dublinissa ruumaan ilmaiseksi, kun masentuneen näköisellä halpalentoyhtiön työntekijällä oli aamuneljältä "niin hyvä päivä". Hänen aksenttinsa oli peräisin ilmeisesti Lounais-Irlannista, minulla nimittäin oli suunnattomia hankaluuksia ymmärtää rouvan selontekoja. Käsimatkatavarani herätti sekä Dublinin että Helsingin turvatarkastuksissa hämmentyneitä otsanrypistyksiä. Ukulele Dublinista Vaasaan: been there, done that.

Reissun ehdoton kohokohta oli ehdottomasti Giant's Causeway. Märkävarpaisen jätin jätökset on yksi hienoimmista ikinä näkemistäni asioista. En löpise tämän kuvan alle enempää, pitäkää tätä hiljaisena hetkenä luonnon edessä. 

Kuukauden ajan reissasin Pohjanmaan, Keski-Suomen, Pohjois-Savon, Keski-Suomen, Pohjanmaan, Keski-Suomen ja Pohjois-Savon väliä. Keski-Suomi oli aika huippu, siitä joskus useammassa sivulauseessa. Kävin myös viemässä markettoja äidin haudalle. Fonttia en ihan allekirjoita, mutta isältä niin hyvä yritys, että eiköhän se tuohon jää. Haudan ajattelin rajata luonnonkivillä.

Samana päivänä itkin lukiessani sanomalehteä: Älä ajattele, että elämä on lyhyt. Ajattele: miten erikoinen kokemus. (Eeva Kilpi)

Olen ollut aika tulessa nyt jokusen päivän tajuttuani, että melkein isäni talon takapihalla sijaitsevalle pellolle on tullut hevosia. Kaksi rapsutyyppiä, aika parasta! Jussikin kävi tuleilemassa parin päivän ajan, (parin päivän päästä vihdoin trimmattavaksi pääsevän) Lotan mielestä asia oli pelkästään aika jännä. Sijainnin lisäksi omistaja on oikein mukava!

Aamu, Pulla ja Lotta. Toistosta huolimatta: "Yhyy, pelkään kaikkea, mutta nuo asiat tuossa tuoksuvat hassulta."

Tykkään tästä kuvasta aika paljon, vaikka Aamulta näyttää kasvavan leuasta Pullan jalka.

Loppukevennyksen sijaan sanottakoon, että Spärrästä lähtiessäni kassit olivat aika raskaina. Taisinpa tehdä parhaat kirjalöytöni ikinä. Ostin myös pari päivää ennen kontteilua kolme pokkaria Suomalaisen aleista.

Tosin olen pitänyt aika hyvää tahtia lukuhommien kanssa etenkin toukokuussa, jolloin innostuin lukemaan kaikki saarireissuiltani löytämäni true crime -kirjat. Tajusin lempigenreni olemassaolon vasta kevättalvella. Mahtavinta kyllä, saaren kirjakaupoissa on true crime -osastot erikseen! Mutta luin kirjat läpi tai en, asuinkumppanin mielestä on "ihan ok", jos hetken ajan kierrän kirjakaupat kauempaa.

Tähtipölyä ja syvähengitystä

Everyone who terrifies you is sixty-five percent water.

And everyone you love is made of stardust,
and I know sometimes you cannot even breathe deeply,
and the night sky is no home,

and you have cried yourself to sleep enough times that you are down to your last two percent,

but
nothing is infinite,
not even loss.

You are made of the sea and the stars, and one day
you are going to find yourself again.

— Finn Butler