Ystäväni Buda ja Pest

Olen sanonut lempikaupunkini maailmassa olevan Montréal, Lontoo ja Kuopio. Kevään jälkeen kärkikahinoihin on kiilannut myös Budapest. Tiedän näyttäväni typerän autereiselta, kun vain sanonkin kaupungin nimen, mutta minkäs sille mahtaa - olen rakastunut.

Kuten kaikki hyvät rakkaustarinat, minun ja Budapestinkin suhde syntyi aivan sattumalta. Meinasimme lähteä Barcelonaan, mutta Finnair lykkäsi Facebookiin houkuttelevat ystävänpäivätarjouksensa juuri varauspäivänä. Budapestiin pääsi kaksi yhden hinnalla.

Olimme liikkeellä maaliskuun puolivaiheilla. Lentomme laskeutui päivä suuren lumimyrskyn jälkeen. Lumentulon vuoksi maa oli ollut hälytystilassa ja armeija auttanut ihmisiä maaseudulla. Lisäksi länsimainen media kohisi juuri meidän lomaviikollamme Unkarin oikeistosta. Lämmintä ei siis ollut, mutta kaupunki oli silti valtavan kaunis, ihmiset uskomattoman mukavia, liikkuminen todella helppoa ja ruoka sekä viini mahtavia. Pelkkiä superlatiiveja!

Kuljetin mukanani vain pokkaria ja otin reissun aikana hämmentävän vähän kuvia. Ajattelin, etten kummemmin kaupunkiin blogissani kajoaisi, vaan kun Vivi Vinna pyysi, innostuin aiheesta vähän liikaakin! Tässäpä siis kaikille yhteisesti reissuvinkkejä Budapestiin.
      
- paras aamiainen: Cserpes Tejivó -maitobaari - alla nauttimamme superhyvä jogurtti, parmankinkkupatonki, cappuccino, latte, karhunvatukkasmoothie ja hedelmäsalaatti, maksoivat yhteensä vähän päälle kympin.


- paras museo: Terror Haza myös yksi parhaista museoista, jossa koskaan olen käynyt. Rakennuksessa on ollut niin kansallissosialistien kuin kommunistienkin päämaja. Esittelee Unkarin lähihistoriaa ja kansan kokemia kauheuksia. Pakahduttavan hieno kokonaisuus. Museo sijaitsee bulevardilla, joka on valittu Unescon maailmanperintökohteeksi. Ei kannata missata kadun alla kulkevaa supersympaattista metrolinjaa, joka on toiseksi vanhin maailmassa. Andrássy út 60.
- paras kirjakauppa: Treehugger Dan's Bookstore Harvoissa kirjakaupoissa on ollenkaan englanninkielistä valikoimaa. Täältä löysimme aimo kasan mielenkiintoisia käytettyjä kirjoja, vilkaise vaikka. Lázár út 16.

- paras majoitus: AirBnb. Budapestissa asuntojen vuokraaminen on valtavan suosittua. Meidän majoituksemme Pestin puolella, Deák Ferenc térin lähellä metrolinjojen risteyksen välittömässä läheisyydessä, osoittautui voittoratkaisuksi.
- paras kahvila: Cafe Frei -ketjun kahviloita on esimerkiksi useiden Libri-kirjakauppojen yhteydessä ostoskeskuksissa. Mahtavia alkuperämaakahveja ja kakkuja niin edullisesti, että santsaus on pakko.
Gerbeaud, ehkä kaupungin pramein kahvila mielenkiintoisella historialla. Myös kaupungin kallein, mutta jokaisen euron arvoinen. Eniten rakastuin paikan nimikkoherkkuun, Gerbeaud kávéen (musta kahvi aprikoosiliköörillä, aprikoosikastikkeella, kaakaolla, vaniljavaahdolla ja saksanpähkinäroippeilla). Vörösmarty tér 7-8

- paras hämmennys: Pyhän Tapanin muumioitunut käsi Szent István -bazilikassa. Varaa kolikko valojen sytyttämiseen ja naura: Gucceja ja Vuittoneita kantavat pihit kanssaturistit hyökkäävät paikalle samantien. Szent István tér 1

- paras näköala: Muumioituneen käden yläpuolella, Szent István -kirkon tornista, esimerkiksi kuvassa alla näkyy parlamenttitalo ja suuri synagoga. Mahtavat näköalat Pestiin myös useasta paikasta Tonavan länsirannalta, esimerkkinä Linnavuorelta toinen kuva, jossa näkyy parlamenttitalon vieressä Margitinsaari. (Linnavuori eli Várhegy on muuten maailmanperintökohde sekin.)  Szent István tér 1


- paras ravintola: Ravintola Onyx - käy täällä lounaalla, käy, käy, käy. Michelin-tähden saanut ravintolaksi on kovin edullinen. Kuvassa pääruoaksi syömäni taimen omenalla ja fenkolilla oli niin hyvää, että tuli tippa silmään. Vörösmarty tér 7-8
Ruben - sijaitsee vähän piilossa, mutta ehdottomasti etsimisen arvoinen. Tajunnanräjäyttävää ruokaa, lounasaikaan ällistyttävän halpa, myös lounasajan ulkopuolella hyvin edullinen. Sisustukseltaan hyvin siisti. Magyar utca 12-14
Castro Bisztró - todella edullinen, älyttömän hyvät ja isot annokset. Samalla kiva baari. Jyväskyläläiset tunnistavat adjektiivin vakiopainemainen. Madách Imre tér 3

- paras turistirysä: Nagyvásárcsarnok eli suuri kauppahalli. Osta matkamuistot ja maistele kakkoskerroksen ravintolassa perinteisiä ruokalajeja. Kuvassa meidän gulassimme. Vámház körút 1-3

- paras pussailupaikka: Halászbástya eli Kalastajanlinnake on niin Disney, että minua hihkututti. Ihanat näköalat. Sain pusun. Szentháromság tér 5

- paras yllätys: Budapest Zoo! Hyväkuntoinen ja hieno. Norsuja, virtahepoja, leijonia, tiikereitä (kuvassa nukkuu lava-autossa), kirahveja (ja etenkin kirahveja, menin aivan sanattomaksi)! Kevätaika kun oli, eläimet olivat melko rauhattomia. Eipä kovin moni eurooppalainen olekaan saanut leijonanpissaa lahkeelleen... Állatkerti körút 6-12


-  
- paras keikkapaikka: Akvárium Klub, puiston alapuolelle rakennettu kulttuurikeskus. Keikoilla paljon isoja nimiä, me kävimme katsomassa Swansia ja Xiu Xiuta. Erzsébet tér
- paras rentoutuminen: Kylpylä Széchenyi Gyógyfürdő, olisin voinut jäädä asumaan mielettömään ulkoaltaaseen. Állatkerti körút 9-11

- parhaat sanat: kiitos - köszönöm (lausutaan kösönöm), moi - szia (lausutaan sia). Unkari kuulostaa kivalta.
- paras keino liikkua: Julkinen liikenne. Osta edullinen matkakortti ja nauti sujuvuudesta. Vuonna 2014 aukeaa uusi metrolinjakin, jee!
- paras keino jäätyä: Kapua Gellert-kukkulalle varustautuneena huonolla kartalla, tekonahkatakilla ja t-paidalla.
- paras glühwein: Gellert-kukkulalla kirjaimellisesti jäätävän urakan jälkeen taikajuoma hymyilytti kummasti.



- paras ilmainen wc: Kauppakeskus Mammutissa Budan puolella. Syystä tai toisesta se oli aina tarvittaessa lyhyimmän ratikkamatkan päässä.
- paras matkaopas: Mondo Budapest. Hyviä ravintolavinkkejä saimme yllättäen myös Lonely Planetista.
- seuraavalla kerralla: Luolat, lasten rautatie, Tonavan kengät, parlamenttitalo, Peter Mansfeldin patsas, taidemuseot, Tisza-tennarit, Memento Park, Szimpla-baari-ravintola, Napfenyes Éttérem -kasvisravintola.

 


     

Listan kasattuani ja päivän tai pari hengähdettyäni tekisi mieli lisätä tähän ainakin juutalaismuseo ja -kortteli, Gellert-kukkula, vapaudenaukio, noitalinna, PeCsa-kirpputori... Että mitäkö tehdä, aika paljonkin.

 Olisiko sinulla lisää vinkkejä?

Kilven erikoisesta kokemuksesta

Sekalaiset kuvat, niillähän kaikki tauot on hyvä päättää? Tässä vapunjälkeisiä tuntoja.

Järjestelmäkamera ei ole kulkenut mukana missään. Pokkari ottaa kiinni perinteisesti lähinnä typerimmät huomiot. Nyt asia ehkä kohenee, sillä Jussi-pukki (jep, tämä kuulosti väärältä) juhannuspukki toi lännestä mukanaan minulle Penin. No, oikeastaan se on ehkä isän, mutta saatamme kaikki arvata, kenen ystäviksi isän uusimmat lelut ovat hetkisen päästä siirtyneet... Kevyt kaveri on järisyttävän ihana, mutta voi sitä objektiivien määrää, mille minulla nyt olisi tarvetta!

 

Tässä olin minä tänään. Hiukset värjäsin viimeksi ennen Unkaria, köh, maaliskuussa. Etuhiukset saksin, hm, kohta. Naamanikin tunsin erityisen rumaksi, kieltämättä etenkin sen jälkeen, kun siihen erityisesti kiinnitettiin huomiota.

Kuopiossa kokeilemani huppari olisi lähtenyt mukaan, jos siinä olisi ollut edessä vetoketju. Himoitsemani Adidaksen hupparin tyrmäsin liveolosuhteissa väriltään liian kirkkaaksi. Onneksi en tilannut sitä netistä.

Adduun törmäsin spontaanilla retkelläni Irlannin saarelle. Kävin molempien valtioiden puolella, kun ystäväni Meerimaria Karma uhkasi muuttaa pois the Stab Citystä.


Tältä näytti Pohjois-Irlannissa Carrick-a-Reden luona. Itse en köysisillalle asti päässyt tulehtuneiden nivelteni kanssa, mutta vau silti.

Bussimatkalla ihastellessani karitsalaumoja ja Game of Thrones -sarjan kuvauspaikkoja elämäni alkoi yhtäkkiä tuntua verrattaen merkitykselliseltä ja tapahtumarikkaalta. Opin, että eräs pohjoisirlantilainen kaupunki ylpeilee sillä, että Winston Churchill (1874–1965) vietti siellä lomiaan. Toisessa kaupungissa kansallissankarin asemassa olevalle Paddy-pululle on pystytetty muistomerkki (, jolle joskus järjestän pyhiinvaelluksen).

Maakunnassa on myös paikkakunta, joka muistelee kymmenen vuoden kaarellisen hampurilaisyhtiön äkillistä pakoa vain parin palvelusvuoden jälkeen. Oliko kyseessä rahanpesuyritys vaiko sittenkin hullunlehmäntauti?


Hotelli oli halpa ja hyvä, enkä ole koskaan nukkunut niin hyvässä sängyssä. Uskomatonta, Travelodge! Miten hyvä sänky! Tosin viereisessä huoneessa paperinohuiden seinien takana joku kuorsasi (hyvässä sängyssään!) eräänä iltana järisyttävällä volyymilla, usch. Mutta miten hyvä sänky! Marian mielestä se oli ihan ok.

Huoneen kokolattiamatot oli kuin tehty eväsretkille. Hotellin vieressä oli kiva libanonilainen. Tykkäsin myös uusista valassukistani. Ja join kirsikkakokista ja Magnersia ja Bulmersia ja Bulmersia ja Magnersia, osaisivat nyt päättää sen nimen kanssa. Ja söin viinietikkasipsejä ja huhhuh Tescossa oli parasta! Sori nyt vaan: maailmantuskani kalpenee sen rinnalla, mitä tunnen joitain monikansallisten yritysten tuotteita kohtaan.

Tästä kuvasta herää lisäksi tärkeä kysymys: vannoin tekeväni hummusta, baba ghanoushia ja guacamolea keväällä ainakin kerran viikossa. Guacamolea olen muussannut aina välillä, mutta mitenkäs nuo muut? Tekemättä jättäminen on suuri synti.

Toukokuussa minulla oli isälle tuliaisia Pohjanmaalta, Irlannista, Iso-Britanniasta, Slovakiasta, Unkarista ja Tsekistä. Mielestäni emme näe ihan niin harvoin, mutta jotenkin tuliaisasiat olivat kasaantuneet. Tuliaisiksi laskin myös tsekkiläiset kolikot. Vaikka spontaanin saarireissun vedin kevyin kantamuksin, isälle piti toki tuoda kentältä Jamesonilla maustettuja fudgeja (this fudge contains alcohol? dig deeper!), jotka ammoisen Dublinin-reissun jälkeen hävisivät alta aikayksikön.

Irlannista palatessani mukanani oli myös laukku ruumassa. Nyttemmin jossain Iberian niemimaalla hortoileva ystäväni kun antoi muuttokuorman hankalimmat osat - kuten matkalaukun ja läppärin - minun kannettavakseni.

Laukun sain Dublinissa ruumaan ilmaiseksi, kun masentuneen näköisellä halpalentoyhtiön työntekijällä oli aamuneljältä "niin hyvä päivä". Hänen aksenttinsa oli peräisin ilmeisesti Lounais-Irlannista, minulla nimittäin oli suunnattomia hankaluuksia ymmärtää rouvan selontekoja. Käsimatkatavarani herätti sekä Dublinin että Helsingin turvatarkastuksissa hämmentyneitä otsanrypistyksiä. Ukulele Dublinista Vaasaan: been there, done that.

Reissun ehdoton kohokohta oli ehdottomasti Giant's Causeway. Märkävarpaisen jätin jätökset on yksi hienoimmista ikinä näkemistäni asioista. En löpise tämän kuvan alle enempää, pitäkää tätä hiljaisena hetkenä luonnon edessä. 

Kuukauden ajan reissasin Pohjanmaan, Keski-Suomen, Pohjois-Savon, Keski-Suomen, Pohjanmaan, Keski-Suomen ja Pohjois-Savon väliä. Keski-Suomi oli aika huippu, siitä joskus useammassa sivulauseessa. Kävin myös viemässä markettoja äidin haudalle. Fonttia en ihan allekirjoita, mutta isältä niin hyvä yritys, että eiköhän se tuohon jää. Haudan ajattelin rajata luonnonkivillä.

Samana päivänä itkin lukiessani sanomalehteä: Älä ajattele, että elämä on lyhyt. Ajattele: miten erikoinen kokemus. (Eeva Kilpi)

Olen ollut aika tulessa nyt jokusen päivän tajuttuani, että melkein isäni talon takapihalla sijaitsevalle pellolle on tullut hevosia. Kaksi rapsutyyppiä, aika parasta! Jussikin kävi tuleilemassa parin päivän ajan, (parin päivän päästä vihdoin trimmattavaksi pääsevän) Lotan mielestä asia oli pelkästään aika jännä. Sijainnin lisäksi omistaja on oikein mukava!

Aamu, Pulla ja Lotta. Toistosta huolimatta: "Yhyy, pelkään kaikkea, mutta nuo asiat tuossa tuoksuvat hassulta."

Tykkään tästä kuvasta aika paljon, vaikka Aamulta näyttää kasvavan leuasta Pullan jalka.

Loppukevennyksen sijaan sanottakoon, että Spärrästä lähtiessäni kassit olivat aika raskaina. Taisinpa tehdä parhaat kirjalöytöni ikinä. Ostin myös pari päivää ennen kontteilua kolme pokkaria Suomalaisen aleista.

Tosin olen pitänyt aika hyvää tahtia lukuhommien kanssa etenkin toukokuussa, jolloin innostuin lukemaan kaikki saarireissuiltani löytämäni true crime -kirjat. Tajusin lempigenreni olemassaolon vasta kevättalvella. Mahtavinta kyllä, saaren kirjakaupoissa on true crime -osastot erikseen! Mutta luin kirjat läpi tai en, asuinkumppanin mielestä on "ihan ok", jos hetken ajan kierrän kirjakaupat kauempaa.

Sisältä silkkaa silkkoa

Kauniit asiat minussa ovat harvassa. Kesällä minulle tulee pisamia, joita olen vähitellen oppinut sietämään. Ripseni ovat aika pitkät, joskin värittömät. Pidän tummanvihreistä silmistäni, jotka näyttävät usein tummanruskeilta. Pienenä piilotin ne mieluiten otsahiuksien taakse. Joku samanikäinen kun väitti, ettei niin vinoja silmiä ole kuin kehitysvammaisilla.

Nenäni on välillä liian iso ja välillä liian pieni, välillä se vaikuttaa suoralta ja joskus sitä on sanottu hyppyriksi. Jos joku kiinnittää siihen huomiota, punastun. Punasteluani inhoan. Suuni on pieni ja hampaat kellertävät, poskipäät ovat siellä jossain. Jos antaisin kulmakarvoilleni luvan, ne kasvaisivat yhteen. Lisäksi oikeanpuoleinen oikukas kulmakarvani kasvattaa itseensä tupsua, jota kosmetologi on joskus kutsunut kollegansa joukolla nauramaan.

Kynsilakkojen kuvaaminen marraskuussa oli ehkä huono idea. Innostuin nimittäin tuolloin kuvaamaan muutakin kosmetiikkakavalkadiani. Ostan kosmetiikkani usein puolisalaa, ja minua hävettää, jos joku näkee minut meikkiostoksilla. Ehkä nolostelu johtuu siitä, että meikkaamalla minusta pitäisi tulla kaunis, joksi en itseäni tunne edes meikattuna.

Kasvoille eksyy muutakin, mutta nämä olivat marraskuiset lempituotteet. Kulmaväriä, ripsiväriä ja rajauskynää en suostu vaihtamaan. Olen yhä ällikällä lyöty meikeistä paremmin tietävän tätini suosituksesta Dubaista hankitun kulmavärini kanssa. Se on ollut säännöllisessä, ei toki aivan päivittäisessä, käytössä jo kolme vuotta. Käytön jälkeä on juuri ja juuri havaittavissa. Kolikon maksanutta tuotetta tulen jahtaamaan kissojen ja koirien kanssa sen loputtua - ehkä siis vuosikymmenen tai kahden päästä. Harmaanruskea on todella neutraali, punertavanruskea passaa tämän tukan kanssa.

Hieman uudempia tuttavuuksia ovat toimiva luomivärinpohjustus, räväkkä oranssihtava huulipuna ja superkestävä luomiväri. Kuparisesta luomiväristä pidän erityisesti siksi, että se on usein pitkälti samaa sävyä haalistuvien hiusteni kanssa.

Maybellinen Dream Matte Mousse on tuote, jolle en ole kaivannut korvaajaa löydettyäni sen lukioikäisenä. Hetken mielijohteesta napattu parin euron Lumene vei kuitenkin jalat alta mainiolla levittyvyydellään ja sopivalla sävyllään. Ihan niin peittävä se ei toki ole kuin Maybelline, mutta kävi etenkin marraskuiselle hipiälleni täydellisesti. Mousse ei toimisi sipauksenkaan vertaa talvi-iholla, mutta Lumene ei ainakaan tunnu kuivattavan hilseilevää pintaa entisestään.

Ehkei minun koskaan tarvitsekaan pitää itseäni kauniina. Kun kasvoilla on täydellisiä tuotteita, en välillä katso kasvojani vaan pintaa sen päällä.

 

Meikkivoide: Lumene Mineral Foundation, sävy 1 Inkiväärikerma
Luomiväri: Gosh Waterproof Eye Shadow, sävy Love That Copper
Silmämeikinpohjustus: Lumene Eyeshadow Primer
Eyeliner: Gosh Extreme Art Eye Liner, sävy 07 Black
Ripsiväri: Sensai Mascara 38°C
Huulipuna: Gina Tricot Beauty Lips, sävy 05 Lucky lips
Kulmaväri: The Face Shop Brow Powder Duo, sävy 01 Beige Brown

Estradilla parittomia lakkoja

Mies on leikkimässä tonttua, ja vuorossa olkoon yksinäisen perjantai-illan kunniaksi jotain, mitä en koskaan olisi uskonut julkaisevani: kuvia kynsilakoistani. (Ennen kuin alat laskea, voin kertoa, että varsinaisia lakkoja on yhteensä 49, yhtä väritöntä lakkaa en kuvannut.) Pahoittelen muuttuvia valaistusolosuhteita, kuvista oikeita sävyjä on aika turha kalastella. Kotistudioni valaistusolosuhteet eivät olleet optimaaliset, ja alkuinnostuksen jälkeen minulta yksinkertaisesti loppui kärsivällisyys.

Vielä viisi vuotta sitten en käyttänyt lakkoja ollenkaan. Sen jälkeen kokoelma kasvoi eksponentiaalisella vauhdilla tiettyyn pisteeseen asti. Osa näistä on oikeasti peräisin kymmenen vuoden takaa. Moni lakka muutti hoiviini äitini kuoltua, mutta tiettyjä hänen pulloistaan panttaan vielä isäni luona. On rauhoittavaa nähdä osa äidin tavaroista paikoillaan.

Vaikka lakkoja alkaa olla jo aivan tarpeeksi, en vieläkään pysty vastustamaan tarjouskorien aarteita. Viimeisimmäksi lakkakoriini hyppäsi Goshin maitokahvinsävyinen kaveri. Kuten läheiset tietävät: minusta on ihanaa pelastaa hylättyjä ja parittomia asioita. Jos jotain on kaupassa jäljellä vain yksi, se lähtee todennäköisimmin mukaani.

 

Jotkut näistä ovat peräisin yli kymmenen vuoden takaa ja ihan käyttökelpoisia. Useimmat ala-asteaikaisista kynsilakoista ovat toki jo kuivuneet manan majoille. Vielä koskaan en ole käyttänyt yhtään kynsilakkaa loppuun.

Muutaman kohdalla sisältöä on vähemmän kuin kuva paljastaa. Esimerkiksi ylemmän kuvan punertavasta Yria-lakasta Lumenen ja Biancon välillä on kulunut jo yli puolet.

Ylimmän kuvan American Apparel -lakan (Essencen nail art -huitulan ja kuivatippojen välissä) kohtaloa olen seurannut kiinnostuneena. Raccoon-sävyinen tummanruskea on edustuspuoleltaan muuttunut oranssiksi.



Alimmaiset neljä ovat tämänhetkisiä lemppareitani, valitsin ne sen enempää miettimättä. Inspiroiduinkohan syksyn lehdistä? Punainen on se täydellinen punainen, jonka ostamiseen liittyi outo kommentti kassaneidiltä, ja myös kirkkaanoranssista olen puhunut jo aikaisemmin. Laadultaan loistava vadelmansävy nappautui mukaan puoliskon kenkäostosreissulta ja Mavalan khakiin inspiroitti jo toissakesänä Paras aika vuodesta.

Mokomat lempiasiat

Haluan osallistua Mokon maailman haasteeseen, mutten haasta itse ketään. Syyn siihen kerroin jo aiemmin. Kymmenen lempiasiaa keräsin oikeastaan jo viime viikolla, mutta silloin en jaksanut miettiä kuvitusta.

1. Nordqvistin Kiraffi-tee erityisen pitkään hauduteltuna. (Sisältää rooibosta, karamellin palasia, karamellin, kerman ja vaniljan aromeja.)
2. Isän kissat, muutkin kuin tervehtyvä Albert. Etenkin kissojen kanssa nukkuminen.
3. Raikas ja hedelmäinen, eteläafrikkalainen KWV African Passion Chenin Blanc nautittuna hyvässä seurassa Ravintola & Baari Vintissä. Alkosta sitä kai saa kolmen litran kanistereissa!
4. New Girl -sarjan toinen tuotantokausi. Ihana Jess, ihana Nick.
5. Punaiset hiukseni, jotka ovat jo muuttuneet oranssihtaviksi. Ihan minua. Peiliin katsominen hymyilyttää. Odottamassa on kirkkaammanpunainen hiusväri, mutta oikeastaan tykkään tästä haalistuneesta kuparistakin.
6. Entinen inhokkini, bussissa istuminen: en ole pitkään aikaan voinut ajatella omia asioita niin kuin tein tiistaisella matkallani halki Suomen. En malttanut edes lukea kirjaa.
7. Kuopio kaikessa savolaisuudessaan. Vastoin kaikkia odotuksiani minusta on tullut myös varsinainen savofiili. Kuvat ovat ainoat lauantailta: Kuopio oli niin kovin kaunis ja tuttavallinen.
8. Kaneli ja kardemumma. Syksyn ensimmäinen kanelipurkillinen loppui jo.
9. Äidiltä perimäni musta ja muodoton takki. Se on käytännössä laatikko, jossa on hihat! ...Tosin jätin sen vahingossa isän luokse 400 kilometrin päähän. Syystakille kyllä olisi tarvetta, sillä armeijanvihreä parkatakkini on haalistunut lähes beigeksi ja sen hihat hyvin hiutuneet.
10. Your face is scarred with age, you're 23, but how can that be? Stars-yhtyeen Going Going Gone erityisesti linkittämäni liveversiona. Emily Haines on yksi lempiasioistani ikinä.


Tässä Mokon alkuperäinen haaste:

1. Listaa tämän hetken kymmenen (10) lempiasiaasi (voit halutessasi kopioida haastepostaukseen blogihaastekuvan ja/tai käyttää omia kuviasi).
2. Jaa haaste vähintään viidelle (5) tykkäämällesi blogille ja ilmoita siitä heille.
3. Voit halutessasi myös osallistua Mokon myymäläinstallaatioprojektiin sekä Mokon lahjakortin arvontaan lähettämällä oman lempiasiat-listasi osoitteeseen mokomarket@moko.fi otsikolla: Minun lempiasiani. Ilmoitathan meilissä yhteystietosi. Kaikista lähetetyistä lempiasioista valitaan osa ja nämä valitut aiheet tulevat olemaan osa Moko Marketissa järjestettyä esillepanoinstallaatiota, jota päivitetään viikottain teidän lähettämillä lempiasioilla. Jokaisen esiteltävän lempiasian yhteydessä mainitaan lempiasian kertojan nimi ja paikkakunta. Voit seurata myymälän installaatioita Facebook-sivuilta. Kaikkien osallistujien kesken arvotaan 3 kpl 50€ lahjakortteja Moko Markettiin (arvo yht. 150€). Teidän lempiasioiden mukaan elävä Lempiasioita-näyttely rakennetaan viikolla 41 ja arvontaan voi osallistua 3.10. – 2.11.2012. Moko Oy pidättää oikeuden muutoksiin.
4. Muista nauttia listaamistasi lempiasioista mahdollisimman usein!

Pienet merkitsevät

Ja #∞: Löytää yksi lempisivustoistaan pitkän ajan jälkeen. Just Little Things !

Kiitos muistutuksesta, Pelkkää valoa!

Intoilua

Minä olen Innostuja. Asioita, joille lähipäivinä olen syttynyt:

1. Iittalan upea, upea, upea Kulku-sarja, joka on myynnissä lokakuun alusta loppuvuoteen asti. Kastehelmi-sarja on mielestäni suomalaisen muotoilun helmistä helmin, ja myös Kulku on ihana. Hamstrannen meille noita isompia lautasia.
2. Tämä kuva, koska pöllö.
   
3. Hassusti nimetyt URL-osoitteet. En tiedä, uskallanko enää avata Tommin linkkejä keskellä työpäivää, sillä purskahtelen nauruun holtittomasti.
4. Alkoholin korvaaminen kissoilla. Koska se on terveellistä. Ja koska olen pohtinut "101 tapaa käyttää kissaa" -listan aloittamista.
5. Lasten makuuhuoneet. Koska minä löysin tämän ensin ite ite ite ite! Loistava kuvasarja, joka jää mietityttämään pitkäksi aikaa.
6. Vaihto-oppilaat, joista monet ovat nyt saapuneet uusiin koteihinsa. Niin minäkin 19.8., tosin kuusi vuotta sitten. Harmittaa, etten työasioiden vuoksi ilmeisesti pääse vetämään yhtään tuloleiriä. AFS rules!
7. Kansantarinat. Ja ihmiset, jotka elävät unelmaansa.
8. Syksyiset kaaliruoat - ja ideat, joilla voisin huijata poikaystäväni niiden syöjäksi.
9. Perussuomalaisten nimen uudelleenkääntäminen Facebookissa. Nationalsozialistische Grund-Finnische Arbeiterpartei nauratti eniten.
   
10. Villi kortti: Gina Tricot'n poncho as seen in Nelliinan Vaatehuone. Niin paljon kuin olen kyseistä ketjua vältellyt.
    

Lisäksi vielä jotain, jota haluaisin Lotta-westiemme oppivan. Kuinka mielelläni pelaisin lenttistä itsekin! Vuosia sitten murtunut sormeni vaan ei aiheesta pahemmin innostu.

KOMENTO TAKAISIN! Nyt innostuin taas.