lauantai 31. elokuuta 2013

Omat kengät, toisen elämä


Lähipäivinä tapahtunutta:
  • Aloin kantaa mukanani entisen asuinkumppanin nimellä varustettua sormusta.
  • Entinen asuinkumppani siksi, että jätin Vaasan taakseni.
  • Jätän Vaasan taakseni, koska vaihdan yliopistoa ja tiedekuntaa ja ylipäätään kaikkia opiskeluasioita.
  • Vaihdan yliopistoa ja tiedekuntaa, koska fuskasin paniikkihäiriötäni ja pääsin keväällä pääsykokeisiin!
  • Ja pääsin muuten myös kaikkiin hakukohteisiini (snadi yllätys!), joista valitsin yhteiskuntatieteellisen!
  • Muutan ylihuomenna kaupunkiin, jota vielä pari vuotta sitten sanoin inhoavani! Jyväskylä! Auts!
  • Olen silti aika innoissani, sillä tuntuu kovasti uudelta alulta. Kuluneet vuodet ovat olleet aika raskaita.
  • Kuulin tänään olevani sukua Urho Kaleva Kekkoselle, metropoliitta Ambrosiukselle ja Yleisradion Atte Jääskeläiselle (tuleeko minusta siis isona seurakunnan tiedotusjohtaja, sukuni innoittamana? Taiteilijaksi minusta ei ole, vaikka suvussa on lahjakkaiden tätien lisäksi myös tiettyjä Halosia ja Miina Äkkijyrkkä).
  • Saattaa myös olla, että minulla on setä, josta isäni ei ole tiennyt mitään. Sukutapaamiset ovat sitten jänniä.
  • Mies, jota olen vähänniinku pitänyt isoisänäni, poistui tänään ajasta ikuisuuteen (biologiset ja adoptioukit kuolivat jo ennen syntymääni). Kirjoitan tämän loppuun, ja sytytän sitten kynttilän.
  • Ostin sängyn ja kirjahyllyn. Ansiokkaasti olen hankkiutunut eroon kaikista sinkkukämppätarpeista, eli olen vähän hukassa materian kanssa. Kihlajaislahjaksi sain sentään paistinpannun.
  • Harkitsen älypuhelinta.
  • Voitin piirakkahaasteen. Luokkayhteiskunnan tarkkailuluokan leirikoulu avusti suosiollisesti ja taisin luvata kiitokseksi piirakkaa.



Toisen kengissä kävelemisestä ja ihmisten tuomitsemisesta kertova mietelause käväisi mielessäni, kun ensin löysin kuvan mokkanahkaisista juhlakengistäni ja sitten nyt jo puhkiutuvista consseistani. Koska muistinkortinlukija sijaitsee arvatenkin muuttolaatikon alimmaisena, kaivelin kuvituskuvat äitini vanhalta työkoneelta, jota käytän täällä isälässä.

Olen ajatellut elämää - etenkin muiden ihmisten elämää - paljon. Lempiasiani internetissä on jo pitkään ollut Humans of New York, joka onnistuu liki päivittäin liikuttamaan minua tippasilmäksi asti. HONYn Brandon kuvaa ihmisiä ja kerää heiltä ajatuksia ja tarinoita.

Jokainen tarvitsee ihmisen, joka kysyy mitä kuuluu. Mitä useammin, sen parempi. Mitä kuuluu tarvitsee jälkeensä vielä yhden tai muutaman tarkentavan kysymyksen. Työssäni olen huomannut useimpien raottavan mielellään ovia elämäänsä ja ajatusmaailmaansa. HONYn kuvaama pikkutyttö on innoissaan ensimmäisestä kynsilakastaan ja nuori tuntee ylpeyttä valmistumisensa takia iloitsevista sukulaisista.
Toisaalta ilman HONYa en olisi arvannut, että kahvilassa istuva tyylikäs hipster suree yhä itsemurhan tehnyttä isäänsä, eikä vastaantulija voi olla ajattelematta ystäväänsä, joka puukotettiin hänen silmiensä eteen.

Oletko koskaan miettinyt, kenen kanssa tänään istut ruuhkabussissa? Kiinnostaako se? Arvaas mitä: sinun ei edes tarvitse käyttää mielikuvitustasi. Kunhan vaan istut vieraan seuraan ja kysyt, mitä hänelle tänään kuuluu.
Vaihto-oppilasjärjestön alkuperäisideana on luoda maailmanrauha ihmisten välistä ymmärrystä lisäämällä kulttuurien kohtaamisen kautta. Usein myös lähempänä on ihmisiä, joiden kohtaaminen tekisi maailmasta paremman.

Jakolaskua tai pituushyppyä. Toivon, että jokainen on joskus verrannut itseään muihin ja harmitellut sitä, miten jokin asia tuntuu itselle niin kovin vaikealta.
Koululiikunta puolustaa paikkaansa opetussuunnitelmassa ihan jo siksi, että sillä saa monille kirjaviisaille ihmisille epäonnistumisen tunteita. Möhlätyn pesäpallolyönnin taustalla on tärkeä ajatus. Asiat, jotka tuntuvat jostain muusta kovin pieneltä ja helpolta, voivat merkata jollekin toiselle jotain paljon suurempaa.

"What was the saddest moment of your life?"
"Probably when my grandmother died."
"What was your favorite thing about her?"
"Honestly, she was back in Bangladesh, and I really don't remember much about her. But it was the only time I've seen my dad cry."

- Humans of New York

lauantai 24. elokuuta 2013

Äänestä, vaikka lakkaa!



Huomasitko, että kuukauden ruokahaasteen äänestysaika alkoi jo? Äänestysmahdollisuus päättyy ensi viikon perjantaina, 30. elokuuta. Äänestää voi edellisen haasteen voittaneessa Onko nälkä? -blogissa, täällä.

Kilpailussa on mukana monta ihanaa leipomusta, mutta silti jaksan uskoa omaan kilpailureseptiini. Ruhtinattaren lakka-valkosuklaapiirakka oli taivaallista! En mitenkään halua ohjata kenenkään äänestyskäyttäytymistä, mutta minulla olisi valtavasti ideoita seuraavan haasteen aiheeksi. ;)

perjantai 23. elokuuta 2013

Ystäväni Buda ja Pest

 photo IMG_68862_zpse0496869.jpg


Olen sanonut lempikaupunkini maailmassa olevan Montréal, Lontoo ja Kuopio. Kevään jälkeen kärkikahinoihin on kiilannut myös Budapest. Tiedän näyttäväni typerän autereiselta, kun vain sanonkin kaupungin nimen, mutta minkäs sille mahtaa - olen rakastunut.

Kuten kaikki hyvät rakkaustarinat, minun ja Budapestinkin suhde syntyi aivan sattumalta. Meinasimme lähteä Barcelonaan, mutta Finnair lykkäsi Facebookiin houkuttelevat ystävänpäivätarjouksensa juuri varauspäivänä. Budapestiin pääsi kaksi yhden hinnalla.

Olimme liikkeellä maaliskuun puolivaiheilla. Lentomme laskeutui päivä suuren lumimyrskyn jälkeen. Lumentulon vuoksi maa oli ollut hälytystilassa ja armeija auttanut ihmisiä maaseudulla. Lisäksi länsimainen media kohisi juuri meidän lomaviikollamme Unkarin oikeistosta. Lämmintä ei siis ollut, mutta kaupunki oli silti valtavan kaunis, ihmiset uskomattoman mukavia, liikkuminen todella helppoa ja ruoka sekä viini mahtavia. Pelkkiä superlatiiveja!

Kuljetin mukanani vain pokkaria ja otin reissun aikana hämmentävän vähän kuvia. Ajattelin, etten kummemmin kaupunkiin blogissani kajoaisi, vaan kun Vivi Vinna pyysi, innostuin aiheesta vähän liikaakin! Tässäpä siis kaikille yhteisesti reissuvinkkejä Budapestiin.
      
 photo IMG_69042_zps02faa8c3.jpg - paras aamiainen: Cserpes Tejivó -maitobaari - alla nauttimamme superhyvä jogurtti, parmankinkkupatonki, cappuccino, latte, karhunvatukkasmoothie ja hedelmäsalaatti, maksoivat yhteensä vähän päälle kympin.

 photo IMG_6777_zps3f6594a8.jpg
- paras museo: Terror Haza myös yksi parhaista museoista, jossa koskaan olen käynyt. Rakennuksessa on ollut niin kansallissosialistien kuin kommunistienkin päämaja. Esittelee Unkarin lähihistoriaa ja kansan kokemia kauheuksia. Pakahduttavan hieno kokonaisuus. Museo sijaitsee bulevardilla, joka on valittu Unescon maailmanperintökohteeksi. Ei kannata missata kadun alla kulkevaa supersympaattista metrolinjaa, joka on toiseksi vanhin maailmassa. Andrássy út 60.
- paras kirjakauppa: Treehugger Dan's Bookstore Harvoissa kirjakaupoissa on ollenkaan englanninkielistä valikoimaa. Täältä löysimme aimo kasan mielenkiintoisia käytettyjä kirjoja, vilkaise vaikka. Lázár út 16.
 photo IMG_68782_zps90a0d6e8.jpg
- paras majoitus: AirBnb. Budapestissa asuntojen vuokraaminen on valtavan suosittua. Meidän majoituksemme Pestin puolella, Deák Ferenc térin lähellä metrolinjojen risteyksen välittömässä läheisyydessä, osoittautui voittoratkaisuksi.
- paras kahvila: Cafe Frei -ketjun kahviloita on esimerkiksi useiden Libri-kirjakauppojen yhteydessä ostoskeskuksissa. Mahtavia alkuperämaakahveja ja kakkuja niin edullisesti, että santsaus on pakko.
Gerbeaud, ehkä kaupungin pramein kahvila mielenkiintoisella historialla. Myös kaupungin kallein, mutta jokaisen euron arvoinen. Eniten rakastuin paikan nimikkoherkkuun, Gerbeaud kávéen (musta kahvi aprikoosiliköörillä, aprikoosikastikkeella, kaakaolla, vaniljavaahdolla ja saksanpähkinäroippeilla). Vörösmarty tér 7-8

 photo IMG_70572_zps6c35ceaa.jpg
- paras hämmennys: Pyhän Tapanin muumioitunut käsi Szent István -bazilikassa. Varaa kolikko valojen sytyttämiseen ja naura: Gucceja ja Vuittoneita kantavat pihit kanssaturistit hyökkäävät paikalle samantien. Szent István tér 1
 photo IMG_67922_zps9d64fafb.jpg
- paras näköala: Muumioituneen käden yläpuolella, Szent István -kirkon tornista, esimerkiksi kuvassa alla näkyy parlamenttitalo ja suuri synagoga. Mahtavat näköalat Pestiin myös useasta paikasta Tonavan länsirannalta, esimerkkinä Linnavuorelta toinen kuva, jossa näkyy parlamenttitalon vieressä Margitinsaari. (Linnavuori eli Várhegy on muuten maailmanperintökohde sekin.)  Szent István tér 1

 photo IMG_68162_zps46ad58ad.jpg
 photo IMG_68752_zps03577f85.jpg- paras ravintola: Ravintola Onyx - käy täällä lounaalla, käy, käy, käy. Michelin-tähden saanut ravintolaksi on kovin edullinen. Kuvassa pääruoaksi syömäni taimen omenalla ja fenkolilla oli niin hyvää, että tuli tippa silmään. Vörösmarty tér 7-8
Ruben - sijaitsee vähän piilossa, mutta ehdottomasti etsimisen arvoinen. Tajunnanräjäyttävää ruokaa, lounasaikaan ällistyttävän halpa, myös lounasajan ulkopuolella hyvin edullinen. Sisustukseltaan hyvin siisti. Magyar utca 12-14
Castro Bisztró - todella edullinen, älyttömän hyvät ja isot annokset. Samalla kiva baari. Jyväskyläläiset tunnistavat adjektiivin vakiopainemainen. Madách Imre tér 3
 photo IMG_68502_zps57f701c8.jpg
- paras turistirysä: Nagyvásárcsarnok eli suuri kauppahalli. Osta matkamuistot ja maistele kakkoskerroksen ravintolassa perinteisiä ruokalajeja. Kuvassa meidän gulassimme. Vámház körút 1-3
 photo IMG_68402_zps1e168bbb.jpg
- paras pussailupaikka: Halászbástya eli Kalastajanlinnake on niin Disney, että minua hihkututti. Ihanat näköalat. Sain pusun. Szentháromság tér 5
 photo IMG_69062_zpsc06e0512.jpg
- paras yllätys: Budapest Zoo! Hyväkuntoinen ja hieno. Norsuja, virtahepoja, leijonia, tiikereitä (kuvassa nukkuu lava-autossa), kirahveja (ja etenkin kirahveja, menin aivan sanattomaksi)! Kevätaika kun oli, eläimet olivat melko rauhattomia. Eipä kovin moni eurooppalainen olekaan saanut leijonanpissaa lahkeelleen... Állatkerti körút 6-12


 photo IMG_71922_zpsb4957059.jpg-  photo IMG_71502_zpsa78b710a.jpg 
- paras keikkapaikka: Akvárium Klub, puiston alapuolelle rakennettu kulttuurikeskus. Keikoilla paljon isoja nimiä, me kävimme katsomassa Swansia ja Xiu Xiuta. Erzsébet tér
- paras rentoutuminen: Kylpylä Széchenyi Gyógyfürdő, olisin voinut jäädä asumaan mielettömään ulkoaltaaseen. Állatkerti körút 9-11
 photo IMG_68202_zps58f1e0f3.jpg
- parhaat sanat: kiitos - köszönöm (lausutaan kösönöm), moi - szia (lausutaan sia). Unkari kuulostaa kivalta.
- paras keino liikkua: Julkinen liikenne. Osta edullinen matkakortti ja nauti sujuvuudesta. Vuonna 2014 aukeaa uusi metrolinjakin, jee!
- paras keino jäätyä: Kapua Gellert-kukkulalle varustautuneena huonolla kartalla, tekonahkatakilla ja t-paidalla.
- paras glühwein: Gellert-kukkulalla kirjaimellisesti jäätävän urakan jälkeen taikajuoma hymyilytti kummasti.

 photo IMG_67462_zpsb02e3755.jpg
 photo IMG_68442_zps3dd65f45.jpg
- paras ilmainen wc: Kauppakeskus Mammutissa Budan puolella. Syystä tai toisesta se oli aina tarvittaessa lyhyimmän ratikkamatkan päässä.
- paras matkaopas: Mondo Budapest. Hyviä ravintolavinkkejä saimme yllättäen myös Lonely Planetista.
- seuraavalla kerralla: Luolat, lasten rautatie, Tonavan kengät, parlamenttitalo, Peter Mansfeldin patsas, taidemuseot, Tisza-tennarit, Memento Park, Szimpla-baari-ravintola, Napfenyes Éttérem -kasvisravintola.

 


     photo IMG_68082_zps88a333c3.jpg 

Listan kasattuani ja päivän tai pari hengähdettyäni tekisi mieli lisätä tähän ainakin juutalaismuseo ja -kortteli, Gellert-kukkula, vapaudenaukio, noitalinna, PeCsa-kirpputori... Että mitäkö tehdä, aika paljonkin.

 Olisiko sinulla lisää vinkkejä?

torstai 22. elokuuta 2013

Syyskirjat myöhässä ennakkoon


Varsinaiset kirjablogit käsittelivät tulevan syksyn kirjat jo kesäkuussa. Itselläni ei ollut tuolloin aikaa kahlata luetteloita läpi, joten kulutin yhden aamuyön katalogien ja sanomalehtien listojen selailuun.

Ilmeisesti minun pitäisi tehdä aamuöisin jotain muuta kuin selailla kirjakatalogeja. Kun viime syksynä tyydyin listassani hillittyyn yhdeksään, nyt innostuin peräti 34 teoksesta. 34! Tein syksyn kirjalistat myös vuosina 2011 ja 2012. Lisäksi listasin kevätkirjat 2013

Esittelytekstit pääosin Helsingin Sanomien käsialaa. Savon Sanomien kuvaukset merkitty erikseen.





Marja-Sisko Aalto: Murha tuomiokapitulissa.
Romaani merkillisestä murhasta ja kansainvälisestä aarrejahdista. Icasos
Koska haastattelujen perusteella olen aina pitänyt Aallosta, Pohjois-Savo ja Mika Waltari mainittu.

Chimamanda Ngozi Adichie: Kotiinpalaajat.
Amerikkalaistumisen ja afrikkalaisen identiteetin välillä. Otava
Koska Adichie on yksi suurimmista suosikeistani. 

Heikki Aittokoski: Narrien laiva.
HS:n ulkomaantoimituksen pitkäaikaisen esimiehen reportaasi maailman tilanteesta. HS Kirjat
Koska nauran lähes päivittäin Aittokosken Facebook-huumorille.

Päivi Alasalmi: Joenjoen laulu.
Saamelaisten tarinaa 1500-luvulta alkaen. Gummerus
Koska olin välillä fanaattisen kiinnostunut saamelaisten historiasta. Meinasin muuttaa Inariin. Se on pitkä tarina.

Fredrik Backman: Mies, joka rakasti järjestystä.
Rakkaudesta, peräkärryistä ja työkaluista. Atena
Koska luotan ruotsalaisten makuun.

Hassan Blasim: Irakin purkkajeesus.
Novelleja lohdun ja järjen kaipuusta. WSOY
Koska purkkajeesus!!! Luin jokin aika sitten hienon How to Breathe Underwater -novellikokoelman ja haluaisin lukea lisää.

Linda Boström Knausgård: Helioskatastrofi.
Tarina jumalten hylkäämästä lapsesta. Like
Koska onks-tää-nyt-se-bipolaarinen-vaimo. 

Aminatta Forna: Muisto rakkaudesta.
Elämää Sierra Leonen sisällissodan alla. Into
Koska en ole lukenut Sierra Leonesta kertovaa kirjaa ja vaikutuin Fornan Goodreads-pisteistä.

Lotte Hammer & Sören Hammer: Yksinäisten sydänten kerho.
Kööpenhaminan poliisi selvittää kouluampumista (SS). Bazar
Koska Saastat oli loistava.

Pekka Hiltunen: Iso.
Lihavuudesta, häpeästä ja terveystiedosta. WSOY
Koska aihe kiinnostaa isommaltikin [sic]. 

Mikael Hjorth & Hans Rosenfeldt: Tunturihauta.
Pohjois-Ruotsin tuntureilta löytyy kuusi ruumista (SS). Bazar
Koska pohjoismainen dekkari, tästä tulen nauttimaan.

Kari Hotakainen: Luonnon laki.
Tuiman vakava ja jumalallisen humoristinen romaani. Siltala
Koska haluan antaa Hotakaiselle kolmannen mahdollisuuden. Jumalan sana ja Juoksuhaudantie eivät aivan osuneet.  

Anilda Ibrahimi: Ajan riekaleita.
Tarina lupauksien pitämisestä ja ajan petollisuudesta. Tammi 
Koska Kosovon sota ja kirjailijan edellinen, kehuttu teos, jonka haluan lukea senkin. 

Eowyn Ivey: Lumilapsi.
 1920-luvun Alaskaan sijoittuva kertomus. Bazar
Koska haluaisin innostua maagisesta realismista - tähän mennessä en ole oikein osannut. Superkehuttu.

Lene Kaaberbøle & Agnete Friis: Poika matkalaukussa
Tanskalaisjännäri sairaanhoitajasta ja matkalaukusta löytyvästä pojasta (SS). Siltala
Koska vuoden paras tanskalainen dekkari.

Dan Kieran: Joutilas matkustaja. 
Pikaruokalomailun kritiikkiä. Basam Books
Koska olen meinannut hankkia Kieranin teoksen matkalukemisekseni jo vuosia. 

Herman Koch: Lääkäri.
Kertomus koston oikeutuksesta. Siltala 
Koska vaikutuin Erkki Kanervan kritiikistä Turkkarissa.  

Vilmos Kondor: Budapestin synnit.
Unkarin syksyyn 1939 sijoittuva rikosromaani (SS). Tammi
Koska ihana, ihana, ihana Budapest!!!

Tuomas Kyrö: Kunkku.
Monarkia lakkautetaan, varastotyö odottaa. Siltala
Koska Kyrö. 

Anna-Lena Laurén: Kuinka kallis vapaus. 
Värivallankumouksista Georgiassa, Ukrainassa ja Kirgisiassa. Teos
Koska kiinnostus alueisiin kulkee kai verenperintönä.

Stefan Moster: Rakkaat toisilleen.
Pienten valheellisuuksien summa murtaa yhteyden. Siltala
Koska Mosterit (sekä Stefan että Helen) olivat viime vuonna erinomaista joululukemista. 

Yassin Musharbash: Radikaali.
Realistinen poliittinen trilleri. Into
Koska vaikka Goodreadsissa teoksella ei ole montaa pisteytystä, vakuutuin silti. 

Maggie O'Farrell: Käsi jota kerran pitelin.
Riipaiseva romaani kahdesta naisesta. Schildts & Söderströms
Koska some-hypetys.

Satu Rommi: Matkakirjoituksia Thaimaasta, Burmasta ja Kambodzhasta.
Tarinoita ja haastatteluja. Basam Books
Koska pidin Kahvia ja guruja -kirjasta paljon. 

Mika Rättö: Mysterius Viiskulma-avain.
Kertomuksia hullun oudosta maailmasta. Teos
Koska Rättö oli yksi lukioikäiseen minääni eniten vaikuttaneita lyyrikoita. 

Anne B. Radge: Aion tehdä sinut onnelliseksi.
Naisten tarina 1960-luvun Trondheimista (SS). Tammi
Koska vaikka inhosin Satunnaista seuraa, rakastin trilogiaa.

Zadie Smith: Risteymiä
Luoteis-Lontoon kasvatit hakevat paikkaansa. WSOY
Koska en ole lukenut Smithiltä mitään, mutta tiedän, että hänestä joskus tulee yksi lempikirjailijoistani. 

Miina Supinen: Säde.
Arkeologia on vaaroja täynnä. WSOY
Koska Supisen huumori toimii. 

Tuomas Vimma: Ruutukymppi.
Romanttinen komedia pilkkaa televisiomaailman lainalaisuuksia. Gummerus
Koska Vimman huumori toimii vielä paremmin. Toinen oli joskus suuri lempparini.  

Bruno Schulz: Kanelipuodit ja muita kertomuksia.
Puolalainen klassikko. Basam Books
Koska tunnen puolalaista kirjallisuutta hyvin huonosti ja kuulemani perusteella tämä on erinomainen. 

Janne Virkkunen: Päivälehden mies. 
Pitkäaikaisen Helsingin Sanomien päätoimittajan omaelämäkerta. WSOY
Koska tiedän Virkkusesta hämmentävän (ja hävettävän) vähän. 

Mo Yan: Seitsemän elämääni.
Nobelistin läpileikkaus Kiinan lähihistoriasta. Otava
Koska Kiinan historia ja minulle aivan tuntematon nobelisti. Mutta maaginen realismi, auts.




sunnuntai 18. elokuuta 2013

Pellillinen ruhtinatarta

Isäni oli ilmeisesti ollut huolissaan minun ja asuinkumppanini askorbiinihappovarannoista ja lykännyt kotiinviemisiksi pienen ämpärillisen lakkoja. Pidän niistä kovin paljon, mutta heikkojen säilytystilojen takia sormi meinasi mennä suuhun. Ystävien kallehimpien piti löytää arvoisensa loppusijoituskohde.

Valmistauduin käyttämään oikeanoloisen reseptin etsintään tovin jos toisenkin, mutta tämä viehätti jo ensimmäisissä hakutuloksissa. Kokkikilpailuissa menestynyt resepti löytyy Myllyn Parhaan sivuilta nimellä hilla-valkosuklaapiirakka. Reseptin lähettäjänä mainitaan sodankyläläinen Riitta Alaluusua - että kiitoksia sinne pohjoiseen vaan. (Myllyn Paras vinkkaa sivuillaan myös Arja Savelan kehittämään luumutäytteeseen, kannattaa vilkaista sitäkin).

Jos kuningatarpiirakassa on mustikkaa ja vadelmaa ja kuningaspiirakassa niiden lisäksi mansikkaa, on lakkaherkku toki ruhtinatarpiirakka. Totuttuun tyyliin nimellä on kaksoismerkitys: 1) leipomus imaisi sisäänsä desikaupalla metsän ruhtinasta ja 2) tätä tarjoaisin jokaiselle kodissani vierailevalle ruhtinaalle tahi ruhtinattarelle. Lopputulema on nimittäin koukuttavan mehevä ja herkullinen. Erityisesti tykkäsin kermaviiliin sulatetusta valkosuklaasta.

Ruhtinatar osallistuu myös elokuun ruokahaasteeseen, jota isännöi Onko nälkä? -blogi! Säälipisteitä haluaisin ainakin margariinia ja sokeria vaahdotettaessa särkyneestä sähkövatkaimesta.

Ruhtinattaren lakka-valkosuklaapiirakka

uunipellillinen

Pohja:
  • 300 g margariinia
  • 2½ dl sokeria
  • 2 kananmunaa
  • 6 dl jauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
Täyte:
  • 7-8 dl lakkoja
  • 1½ tlk kermaviiliä
  • 100 g valkosuklaata sulatettuna
  • 2 kananmunaa
  • 1½ dl sokeria
  • 1 tl vaniljasokeria
Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Vaahdota huoneenlämpöinen rasva ja sokeri, lisää munat yksitellen. Lisää vaahtoon jauhot varovasti. Levitä taikina leivinpaperin päälle uunipellille. Paista pohjaa uunissa noin 13 min.

Sulata valkosuklaa. Levitä hillat tasaisesti esipaistetulle pohjalle. Yhdistä kulhossa täytteen muut ainekset ja valuta seos hillojen päälle. Paista vielä noin 15 min. Anna jäähtyä kunnolla ennen leikkausta. Koristele sulatetulla valkosuklaalla. Piirakka sopii hyvin pakastettavaksi.

torstai 15. elokuuta 2013

Epätodellista liikettä

 

Opin paljon muutamassa päivässä. Ainakin tämän: pitää rakastua sellaiseen, joka tietää huonot puoleni, mutta rakastaa minua niin kuin niitä ei olisi. Onneksi se, jota rakastan, ei ole vielä ymmärtänyt samaa. Tai sitten hän vain odottaa kypsymistäni.

Olen niin kova itselleni, että välillä olen sitä muillekin, aivan huomaamatta. Lupaan olla tulevaisuudessa armollisempi. Jos en itselleni, niin ainakin muille. Ehkä sitä kautta opin hyväksymään omatkin virheeni.

 

Muisti on petollinen, se puhuu välillä kanssani eri kieltä. Kun kaikuluotaimen taajuus on delfiinin, siitä tulee melusaastetta. Epätodellisuus on välillä ollut ystävä. Värien lisäksi olen pitänyt liikkeestä.

Aloitan uuden matkan, ja uskon, että siitä tulee jännittävä. Jansson kirjoitti Taikatalvessa revontulista ja siitä, miten epävarmuus tekee levolliseksi. Minä ymmärrän, minä ymmärrän. Jos selittäisin kuvasarjan, selittäisin siitä liikaa.



Mitä sitten, kun jääkaappi ei enää huuda öisin? Pitää hankkia:
  • lattelusikat
  • sänky
  • kattila
  • yleiskone
  • hupullinen kylpytakki
  • tummanvihreät hait
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...