Näin elokuvan ensimmäisen kerran Kino Kuvakukossa, kun se viisi vuotta sitten esitettiin Hyvät Kuvat -leffakerhossa. Haaveilin sateenvarjosta lähes koko näytännön ajan. Takanani istuva keski-ikäinen mies vollotti kovaäänisesti vielä pitkään lopputekstien jälkeenkin. Hän ei ollut ainoa. Tunteellinen kyllä, ylitunteellinen - ei. Lienee oikeutettua sanoa, että 70 000 evakkolasta ansaitsevat muutaman kyyneleen.
Lässyelokuvat harvemmin vetoavat minuun, mutta Klaus Härö onnistui Äideistä parhaimmassa. Hän sai käteni puristumaan nyrkkiin. Ajattelemaan. Saman ovat tehneet myös uudemmat Den nya människan (Uusi ihminen) ja Postia pappi Jaakobille.
Ansiokkaan arvostelun on kirjoittanut Juha Rosenqvist. Äideistä parhain on juuri se elokuva, jonka näyttäisin ensimmäisenä muualta tulleelle - sitä haettiin tällä kertaa Movie Mondayssa!
