Näytetään tekstit, joissa on tunniste Usko toivo ja virkkaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Usko toivo ja virkkaus. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Sisältä silkkaa silkkoa


Kauniit asiat minussa ovat harvassa. Kesällä minulle tulee pisamia, joita olen vähitellen oppinut sietämään. Ripseni ovat aika pitkät, joskin värittömät. Pidän tummanvihreistä silmistäni, jotka näyttävät usein tummanruskeilta. Pienenä piilotin ne mieluiten otsahiuksien taakse. Joku samanikäinen kun väitti, ettei niin vinoja silmiä ole kuin kehitysvammaisilla.

Nenäni on välillä liian iso ja välillä liian pieni, välillä se vaikuttaa suoralta ja joskus sitä on sanottu hyppyriksi. Jos joku kiinnittää siihen huomiota, punastun. Punasteluani inhoan. Suuni on pieni ja hampaat kellertävät, poskipäät ovat siellä jossain. Jos antaisin kulmakarvoilleni luvan, ne kasvaisivat yhteen. Lisäksi oikeanpuoleinen oikukas kulmakarvani kasvattaa itseensä tupsua, jota kosmetologi on joskus kutsunut kollegansa joukolla nauramaan.

Kynsilakkojen kuvaaminen marraskuussa oli ehkä huono idea. Innostuin nimittäin tuolloin kuvaamaan muutakin kosmetiikkakavalkadiani. Ostan kosmetiikkani usein puolisalaa, ja minua hävettää, jos joku näkee minut meikkiostoksilla. Ehkä nolostelu johtuu siitä, että meikkaamalla minusta pitäisi tulla kaunis, joksi en itseäni tunne edes meikattuna.



Kasvoille eksyy muutakin, mutta nämä olivat marraskuiset lempituotteet. Kulmaväriä, ripsiväriä ja rajauskynää en suostu vaihtamaan. Olen yhä ällikällä lyöty meikeistä paremmin tietävän tätini suosituksesta Dubaista hankitun kulmavärini kanssa. Se on ollut säännöllisessä, ei toki aivan päivittäisessä, käytössä jo kolme vuotta. Käytön jälkeä on juuri ja juuri havaittavissa. Kolikon maksanutta tuotetta tulen jahtaamaan kissojen ja koirien kanssa sen loputtua - ehkä siis vuosikymmenen tai kahden päästä. Harmaanruskea on todella neutraali, punertavanruskea passaa tämän tukan kanssa.

Hieman uudempia tuttavuuksia ovat toimiva luomivärinpohjustus, räväkkä oranssihtava huulipuna ja superkestävä luomiväri. Kuparisesta luomiväristä pidän erityisesti siksi, että se on usein pitkälti samaa sävyä haalistuvien hiusteni kanssa.

Maybellinen Dream Matte Mousse on tuote, jolle en ole kaivannut korvaajaa löydettyäni sen lukioikäisenä. Hetken mielijohteesta napattu parin euron Lumene vei kuitenkin jalat alta mainiolla levittyvyydellään ja sopivalla sävyllään. Ihan niin peittävä se ei toki ole kuin Maybelline, mutta kävi etenkin marraskuiselle hipiälleni täydellisesti. Mousse ei toimisi sipauksenkaan vertaa talvi-iholla, mutta Lumene ei ainakaan tunnu kuivattavan hilseilevää pintaa entisestään.

Ehkei minun koskaan tarvitsekaan pitää itseäni kauniina. Kun kasvoilla on täydellisiä tuotteita, en välillä katso kasvojani vaan pintaa sen päällä.

 

Meikkivoide: Lumene Mineral Foundation, sävy 1 Inkiväärikerma
Luomiväri: Gosh Waterproof Eye Shadow, sävy Love That Copper
Silmämeikinpohjustus: Lumene Eyeshadow Primer
Eyeliner: Gosh Extreme Art Eye Liner, sävy 07 Black
Ripsiväri: Sensai Mascara 38°C
Huulipuna: Gina Tricot Beauty Lips, sävy 05 Lucky lips
Kulmaväri: The Face Shop Brow Powder Duo, sävy 01 Beige Brown

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Erikoista saippuaa

Täti käski kirjoittaa yhteisöllisyydestä. Olen kuitenkin voipunut edellisestä vakavia yhteiskunnallisia aiheita käsitelleestä tekstistäni. Taidan vain kertoa, että syy pitkittyneeseen oleiluuni Kuopiossa on vihdoin ilmestynyt: Savon Sanomien erikoisnumero on tupsahdellut tänään miljoonan ihmisen luettavaksi pääkaupunkiseudulla ja Savossa. Näköislehti on luettavissa verkossa.

Samalla voin suositella Herbinan biohajoavaa kasvosaippuaa. Montaa kasvojenpuhdistusainetta olen kokeillut, ja yleensä haluan kaikki tököttini nestemäisinä. Epäilyksistäni huolimatta tämä saippuamallinen on niistä paras.

Ihoni on todella pintakuiva, talvisin pinta kuoriutuu pois viiden sentin kokoisina laattoina. Samalla se on rasvoittuva ja finniytyvä. Lisäksi minulla on varsinainen stressinaama. Jos elämäni on stressaavaa, kasvoni paukahtavat punaisten sävyjen värikartaksi.

Aloitin muutaman euron maksaneen saippuan käytön jo elokuussa, ja yhä vain sitä on jäljellä tuollainen mötikkä. Jos erikoislehden aiheuttamaa ällönaamaa ei oteta lukuun, tänä talvena ihoni on pysynyt naurettavan hyvänä, vaikken ole edes jaksanut rasvata sitä muutamaa kertaa useammin.

Kasvosaippua pesee nitisevän puhtaaksi, muttei silti kuivata. Iho tuntuu pehmeältä ja luonnolliselta. Kun aikaisempina talvina olen joutunut ajattelemaan kasvojen ihoa päivittäin, nyt olen unohtanut sen olemassaolon kokonaan. Se on kaltaiselleni laiskimukselle paras mahdollinen olotila.

Miinuspisteet näennäisestä luonnollisuudesta. Mikään varsinainen hyvistuotehan tämä ei ole, luomua on vain ruusut. Enemmän INCI:ä on ruotinut Pakolliset-blogin Mohn.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...