Näytetään tekstit, joissa on tunniste Woody Allen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Woody Allen. Näytä kaikki tekstit

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Matkalle television kanssa


Muutin asumaan television kanssa samaan asuntoon virallisesti yli kaksi ja puoli vuotta sitten. Se on muuttanut radikaalisti tapojani katsoa elokuvia. Kuten olen jo kertonut, olen aina pitänyt niistä, mutta minulla ei ole oikein ollut mahdollisuutta niiden katsomiseen. Muutaman vuoden aikana olen aika onnistuneesti katsonut niitä kaikkien kadotettujen vuosien edestä.

(Yllä oleva kuva on muuten syksyiseltä aamuyöltä, kun valomerkin jälkeen herkut löytyivät snägärin sijaan omasta jääkaapista. Kahden aamuöisen pään mielestä oli huikean hauskaa, että ohjelmassa tehtiin samaa ruokaa. Nyt vitsi ei enää kolahda ihan samalla tavalla, mutta hei, kuvituskuva!)

Toki lapsuudenkodissanikin oli televisio, muttei meillä ollut kovin paljoa elokuvia videolla (Agentti 007:n lisäksi!). Dvd-soittimen ostin vanhempieni luokse vasta seitsemän vuotta sitten. Korkeakulttuurisena hipsterinä väitin pitkään, etten itse televisiota tarvitse. Niinpä esimerkiksi lukiossa katsoin elokuvia surkealta läppärinnäytöltä (ja kävin ainakin kerran viikossa elokuvateatterissa).

Television ja nauhoittavan digiboksin kanssa samassa taloudessa asuminen on kuitenkin avannut minulle aivan uusia katseluväyliä. Ensinnäkin minulla on käytössäni sohva ja televisioruutu, jossa on minulle tuumia enemmän kuin tarpeeksi (miehelle ei ollenkaan tarpeeksi). Aiemmin rakensin pikkuyksiöni lattialle peittopesiä ja könötin mielipuolisissa asennoissa. Ilahtuneena täytyy myös todeta, että olen ollut todella yllättynyt siitä, miten paljon kaikkea hyvää televisiosta tulee! Ennalta-arvattavan Teeman lisäksi eniten katson - hämmentävää, mutta totta - Avan ja TV5:n elokuvia.

Sarjoja en koskaan jaksaisi seurata suoraan niiden lähetysaikaan, en halua olla television orja. Myöskään elokuvia en koskaan katsoisi suoraan töllöstä. Inhoan mainoksia ja rakastan sitä, että voin kelata niiden yli. Muita rituaaleja television katsominen kuitenkin teettää. Meille ei tule lehtiä, joiden välissä arkea helpottava TV-maailma tulisi. Vahdata täytyy paperiversion sijasta sivuja tv.hs.fi ja telkku.com.


 
Rutiineihin kuuluu nykyään myös ajastusten laittaminen. Ylemmällä listalla on elokuvat, jotka minun täytyy tänään laittaa tallentumaan. Tänään pitäisi vielä tyhjentää todoist-listani kaikesta ikävästä pakollisesta: täytyy pakata, tyhjentää jääkaappi pilaantuvasta ruoasta, ostaa matkaevääksi pähkinöitä... Onneksi huomenna helpottaa jo!

Muita tulevien päivien kiinnostavia tv-elokuvia:

maanantai (ja keskiviikko): Saksikäsi Edward
tiistai: Uhma (Defiance)
keskiviikko: Precious

torstai 20. lokakuuta 2011

Allenia AVA:lla

Nola: Did anyone ever tell you you play a very aggressive game?
Chris: Did anyone ever tell you you have very sensual lips?
Nola: Extremely aggressive.

Vuonna 2005 valmistunut Match Point valloitti minut. Siihen asti ohjaaja Woody Allen oli ollut minulle ällöttävän sovinistin synonyymi. Mielipidevaikuttajanani oli äitini, joka piti paljon Annie Hallista, mutta inhosi Allenia sielunsa pohjasta. Häntä kuvotti ajatus siitä, miten Allen avioitui entisen vaimonsa adoptiotyttären Soon Yi Allenin kanssa.

Äiti kertoi mielipiteensä joskus, kun olin ala-asteella - ennen kuin ymmärsin, etteivät ihmiset ole mustavalkoisia. Parisuhteessaan inhottava ihminen voi olla loistava seuramies. Parisuhteessaan inhottava ihminen voi olla myös loistava ohjaaja. Ihminen voi olla hyvä ja paha, eivätkä hyvyys ja pahuus ole kovin tarkkoja määritteitä.

Match Pointin jälkeen minut ovat yksi kerrallaan ottaneet omakseen Scoop, Cassandra's Dream, Vicky Cristina Barcelona, Whatever Works ja You Will Meet a Tall Dark Stranger. Allenin huumorintajussa on jotain lyömätöntä: pidin myös hänen kirjastaan Pelkkää anarkiaa.

Aloin katsoa elokuvia vasta tuolloin vuonna 2005, jolloin Kanadassa asuessani ymmärsin videovuokraamoiden hienouden. Katsoin aivan käsittämättömän määrän elokuvia kevään 2006 aikana. Myöhäisherännäisyyteeni elokuvien suhteen on monta syytä. Minulla ei ole koskaan ollut omaa televisiota, minulla oli hevonen, joka söi heinää ja aikaa, tietokone oli äidin firman käytössä ja elokuvien latailu oli visusti kielletty.

Siispä animaatioita lukuunottamatta kaikki näkemäni elokuvat olen katsonut muutaman viime vuoden aikana. Elokuvia valmistuu vuosittain uskomattoman suuri määrä, ja uutuudet on helpoin löytää. Klassikkoihin olen perehtynyt hyvin huonosti. Uskomatonta, mutta totta - vaikka luen Allenin lempiohjaajiini vuoden 2005 julkaistujen leffojen perusteella, en ole nähnyt aikaisemmasta tuotannosta mitään.

Hihkuin riemusta, kun näin mainoksen ilmaisella AVA-kanavalla syksyn mittaan esitettävistä paloista Allen-tuotantoa. Tällä kertaa liikutaan 90-luvun puolivälistä 2000-luvulle. Liikun Allenin kanssa ilmeisesti lopusta alkuun.



AVA:n elokuvat klo 21 torstaisin:

20.10. Luotisade Broadwaylla (Bullets over Broadway, 1994)
27.10. Rakkauden jumalatar (Mighty Aphrodite, 1995)
3.11. Kaikki sanovat I Love You (Everyone Says I Love You, 1996)
10.11. Harry pala palalta (Deconstructing Harry, 1997)
17.11. Celebrity – kuuluisuus (Celebrity, 1998)
24.11. Sweet and Lowdown – duurissa ja mollissa (Sweet and Lowdown, 1999)
1.12. Keksejä ja konnia (Small Time Crooks, 2000)
8.12. Jadeskorpionin kirous (The Curse of the Jade Scorpion, 2001)
15.12. Näkemiin Hollywood (Hollywood Ending, 2002)


Toistoa vielä:
Tänään 20.10. AVA-kanavalla klo 21 Luotisade Broadwaylla!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...