Kahden kuosin päivä

Tässä päivässä on parasta kaksi kuosia:
Ensimmäinen on pisimmästä mekosta, joka minulla on koskaan ollut. Sen väritys ja kuviot muistuttavat isoäitini tyynyä.

Toinen on näkymä tästä, jossa juuri istun. Tuolla puiden takana siintää pelto, joka vielä jaksaa vihertää muuta vaaleampana.
Lepät ovat jo tummuneet, haapa on jostain syystä lähes kellastunut.
Pidän keskikesänvihreästä kaikkialla muualla paitsi luonnossa, huomasin eilen.
Luonnossa rehevä vihreä tarkoittaa lähestyvää syksyä.

Elefanteista ja totuudesta

Minua kohdeltiin ja arvosteltiin epäreilusti, ymmärrän sen nyt.
Se oli syy blogin taannoiseen latistumiseenkin. En enää tiennyt, mitä ajatella, kun vieraat ihmiset kuvittelivat tuntevansa minut. En löytänyt itseäni heidän sanoistaan ja kuvittelin hukanneeni itseni.

Nämä määreet ovat lähemmiltä ajoilta, ne tuntuvat kauniilta ja totuudenmukaisilta, tunnistettavilta:
Herkkä ja ymmärtäväinen, muita herkemmin vaistoava.
Sininen.

Paljon useampi ihminen kuin olen aiemmin kuvitellut uskoo asioihin, joihin minä en. Sanotaan sitä vaikka mystiikaksi.
Tulee mieleen ala-asteen aamunavauksessa kuulemani tarina siitä, miten viisaat sokeat miehet lähestyivät elefanttia: eräs kuvaili kärsää, toinen häntää, toinen jalkaa. Joskus uskontoa kuvataan vuorena, jolle kaikki kiipeävät eri suunnilta.
Jotkut sanovat sitä rakkaudeksi.

Jos päädyn uskontososiologian kurssille, se olkoon a sign I've been waiting for, tai jotain. En kaipaa elämääni lisää mystiikkaa, mutta haluaisin ajatella enemmän.
Iän myötä ihminen näkee asioiden sävyt, sanovat. Esimerkiksi suhtautumiseni uskontoihin on ollut vakaassa muutoksessa. Ehkä ymmärrän nyt paremmin hörhöjäkin. Ristiriitaisempaa on havaita, ettei kehitys kulje kahteen suuntaan. Ihmiset näkevät minut aiempaa mustavalkoisemmin.

Olin jo unohtanut, miten ihanaa on olla työssä, jossa saa keskustella ihmisten kanssa: päivittäin uuden ihmisen kanssa, erilaisista asioista.
Minua pidetään ihmisenä, johon voi luottaa, joka pystyy lyhyessä ajassa luomaan vieraan ihmisen kanssa suhteen. Oikean ihmissuhteen, jossa voi nauraa ja itkeä, kaikille kamalimmille ja ihanimmille asioille.

Kiltti, hauska ja älykäs, nekin on sanottu.
Kun pyyhin salaa kyyneleitä, uskon paremmin sinisyyteen.

Mustista kynnyksistä

Tiiantain Tiia päivitti kirjoittamisesta asioita, joita minäkin olen miettinyt. Erityisesti kohta nuoremman minän tekstien lukemisesta pohditutti; "Ajatus niissä tuntuu kuitenkin kulkevan huomattavasti nykyistä kirkkaammin, vaikken muistaakseni vielä tuolloin käyttänyt tuntikausia sen miettimiseen, onko teksti vain omassa päässäni koherentti kokonaisuus vai avautuisiko se ehkä jollekulle muullekin."

Minulla on blogin luonnoksissa viimeiseltä puolelta vuodelta 30 luonnosta eikä yhtään julkaisua. Se johtuu paljolti siitä, että eksyin taas viime vuonna vääränlaiseen seuraan. En enää uskonut tuntevani itseäni. Epäilin tapahtuneiden takia itsetuntoani varsinkin muutaman raskaan kuukauden ajan.

Sitten tapahtui asioita, joiden ansiosta sain otettua vähän lunkimmin. Kuitenkin taustalla on yhä koko ajan epäilys - mitä minusta on tullut? Pitääkö mikään minussa enää paikkaansa? En meinaa enää pysyä itseni perässä. Muutun niin nopeasti, jo kuluneen vuoden aikana erotuttavasti. Aikaisemmasta viisastuneena en uskalla sanoa, ovatko muutokset olleet positiivisia tai negatiivisia. Aika sen kertoo, sanoo Salla niin syvällä rintaäänellä kuin 25-vuotias punapää vaan saa aikaiseksi.

Syntymäpäivälahjaan asentamani Instagramin myötä olen alentanut edes kuvien julkaisukynnystä roimasti. Olen joutunut ottamaan valokuviin aivan uudenlaisen asenteen. Samsungin kamera ei loista kuvanlaadullaan ja filttereillä loppukin ajatus hyvistä valokuvista kaikkoaa. Kovin vapauttavaa. Tervetuloa seuraamaan, olen @taiottu.

Voiton haali kukkakaali

Tättärää ja rummunpäristyksiä: syyskuun ruokahaasteen voittopallo lensi kukkakaalisushille Andalusian auringossa. Rutosti onnea!

Kuten säännöissä seisoo, voittaja järjestää lokakuun 2013 ruokahaasteen. Andalusian auringossa -blogin tulee julkaista uusi haaste viimeistään 5.10.2013. Jos näin ei käy, järjestelyvastuu siirtyy toiseksi tulleelle (52 weeks of deliciousness), sen jälkeen kolmanneksi sijoittuneelle (Habanero Kitchen) ja niin edelleen.

Niin, kuvassa on tosiaan miehen 30-vuotissynttärikakku. Innostuin leipomaan kaksi vuotta ja muutama kuukausi myöhässä. Lopputulos on susiruma, vähän sympaattinen ja mielettömän hyvä. Pohjalla minttutäytekeksejä ja juustosatsissa muutama ylimääräinen loraus Unkarista raahattua irlantilaista. Tuota maitokahvinruskeaa, täyteläistä, runsaan kermaista, suklaista, lämmintä. Tiedättehän.

Äänestä paras pallo

Tässäpä syyskuun ruokahaasteeseen osallistuneiden bloggaajien sovellukset aiheesta palloja ja pyöryköitä! Haasteeseen osallistui mukavasti sekä pää- että jälkiruokia. Kanssa-asuja ehdotti jo kokeiltavaksi muutamaakin näistä resepteistä, enkä aio laittaa vastaan, kunhan vaan pääsen muuttamaan ruokavärkkini kunnolliseen keittiöön täältä.

Nyt pallo on teillä - eniten ääniä keräävän reseptin ilmoittaja saa seuraavan ruokahaasteen isännöitäväkseen. Äänestyskaavake on tässä tai tämän kirjoituksen alalaidassa.

Äänestysaika päättyy sunnuntaina 29.9.2013 ja voittaja julkistetaan maanantaina 30.9.2013.

1. Habanero Kitchen: Espanjalaiset lihapullat chilitwistillä tomaattikastikkeessa

2. Mämmi: Ruusu-vadelmajää mustikka-basilikakastikkeella

3. Andalusian auringossa: Kukkakaalisushia 

4. Hannan soppa: Kriikunakakku 

5. 52 weeks of deliciousness: Inkiväärijäätelö ja suklaa-chilikastike 

6. Sokerivaltakunta: Mansikkaleivos

7.  Pieni keittiö Kontulassa: Rukiiset pinaatti-ricottaknocchit 

  Äänestä tästä:

Syyskuun ruokahaaste: palloja ja pyöryköitä
	Habanero Kitchen: Espanjalaiset lihapullat chilitwistillä tomaattikastikkeessa
	Mämmi: Ruusu-vadelmajää mustikka-basilikakastikkeella
	Andalusian auringossa: Kukkakaalisushia
	Hannan soppa: Kriikunakakku
	52 weeks of deliciousness: Inkiväärijäätelö ja suklaa-chilikastike
	Sokerivaltakunta: Mansikkaleivos
	Pieni keittiö Kontulassa: Rukiiset pinaatti-ricottaknocchit
pollcode.com free polls

Paskaa mutta kelpaa

"Ihan paskahan tämä on, muttei tässä varsinaisesti ole mitään vikaa", toverini sanoi muutaman yön luonani bunkattuaan.

Olen samaa mieltä. Asuntoni on ränsistynyt, ruma ja epäkäytännöllinen, mutta ajaa asiansa. Kyllä täällä nukkuu. Oma rauhakin on, jollei ikkunan alta kulkevia baarikärpäsiä lasketa. Asunnon sisällä olen havainnut onneksi vain banaanikärpäsiä, vaikka tuholaistorjujat ovat rampanneet talossa päivittäin.

Hämmentävintä on kulku pesuhuoneeseen keittokomeron läpi. Eniten kaipaan pakastinta. Haikailen myös sälekaihtimia kapeaan vaakaikkunaan. Siitä vastapäiset asujat näkisivät suoraan sänkyyni, jollen olisi suojautunut katseilta Ikean pahvisilla muuttolaatikoilla.

Muutama päivä sitten dyykkasin roskalavalta tahraisen patjan, joka korvaa keittiöjakkarat ja sohvan.
Sunnuntaina istuskelin patjalla yöpaitaan kääriytyneenä ja join väljähtynyttä punaviiniä posliinimukista entisen lukiokaverini seurassa. Yhtäkkiä havahduin: tätä hetkeä tulen miettimään vuosikymmenten päästä. Se oli se syksy, kun asuin hetkisen aikaa omillani uusia opintoja aloitellessani.

Syyskuun ruokahaaste pallona

Kuten mainitsin, ruhtinattaren lakka-valkosuklaapiirakka voitti elokuun ruokahaasteen. Suurkiitokset kaikille ruhtinatarta tukeneille! Lupaukseni mukaisesti joudun voiton takia Hämeeseen asti leipomaan piirakoita verraten tärähtäneelle retkueelle. Oma haastepostaukseni on laitettava ilmoille jo nyt, sillä äkkäsin, että jätän tietokoneen taakseni ainakin täksi viikoksi.

Minulla oli valtava vaikeus valita ruokahaasteen aihetta, sillä keksin monta loistavaa! Toivottavasti voitto vielä joskus lankeaa kohdalleni. Ihan älyttömästi haluaisin tietää, millaisia haastevastauksia tulisi siihen aiheeseen, joka jäi tällä kertaa kakkoseksi.

Ruokahaasteen aiheeksi teille asetan Palloja ja pyöryköitä.
Siitä, ovatko muodot raaka-aineissa vai valmiissa annoksessa, päätät sinä! Odotan innolla, johtavatko ajatukset ennemmin raakasuklaapalleroihin, lihapyöryköihin vai kuplajuomaan.

Ruokahaasteen säännöt:

Ruokahaasteeseen voivat osallistua kaikki blogia pitävät henkilöt, blogin ei siis tarvitse olla ruokablogi. Osallistua voi vain yhdellä ruoalla per blogi. Jos haasteruoan resepti ei ole itse keksitty, on kohteliasta mainita ohjeen alkuperä.

Haasteeseen ilmoittautuminen tapahtuu 1.9.-22.9.2013 välisenä aikana. Myös haastepostauksen tulee olla julkaistu tuolla jaksolla, vanhoilla bloggauksilla ei siis voi osallistua. Haastepostauksen osoite (URL) ilmoitetaan kommenttina tähän kirjoitukseen.

Haasteeseen osallistuessaan bloggaaja antaa luvan myös lähetetyn linkin takaa mahdollisesti löytyvien kuvien käyttöön ja niiden koon muuttamiseen haasteruokien yhteenvedossa.
Haasteeseen määräajassa ilmoitettujen ohjeiden yhteenveto julkaistaan 23.9.2013, jolloin alkaa myös äänestys. Kisan järjestäjänä en osallistu äänestykseen enkä varsinaiseen kilpailuun.

Äänestysaika päättyy 29.9.2013 ja voittaja julkistetaan 30.9.2013.

Syyskuun 2013 ruokahaasteen voittaja järjestää lokakuun 2013 ruokahaasteen. Voittajan tulee julkaista uusi haaste blogissaan viimeistään 5.10.2013. Jos näin ei käy, järjestelyvastuu siirtyy toiseksi tulleelle, sen jälkeen kolmanneksi sijoittuneelle ja niin edelleen.

Ruokahaastehistoriikin löydät täältä. Kuvituksena postauksessa on osallistumisinspiraatiota lietsomaan kaikki pallomainen syötävä, jonka rajoitetusta kuva-arsenaalistani löysin.