Silmän sisältä ja ympäriltä

 

Joskus olen ihmetellyt, mitä minä blogimaailmassa teen - mitä sellaista annan, mitä muut eivät. Muutama löytämäni kohta:

1) Olen erinomaisen hyvä nillittämään anonyymeille muiden kommenttikentissä. Epäilemättä bloginpitäjät ovat välillä hermostuneempia minun kuin anonyymi-ilkiöiden kanssa.

2) Besserwisserimäinen sävy löytyy minulta tarkoituksettomasti, sillä tiedän välillä paljon omituisista asioista. Joskus huomaan kirjoittavani bloggareiden kysymyksiin tietoja puoliautistiseen tyyliin rivikaupalla. (Sama ongelma minulla on välillä aivan reaalisosiaalisissa kohtaamisissa. Olen aina yhtä hämilläni, kun kuulijakunta ei lopulta olekaan kiinnostunut vaikkapa tilastoista, jotka käsittelevät tomaattimehun juontia lentokoneessa.)

3) Yksi sana: itsesääli. Ruikutukseksikin morkattu itsesääli on freesi ilmaisutapa hohdokkuuteen pyrkivässä maailmassa. Sopivin mitoin, ainakin. Mutta parempi överit kuin vajarit.

4) Annan erinomaista esimerkkiä siitä, millaisia kuvia ei internetiin kannata laittaa. Ei tartte naked trutheja tai muita kansallisia kampanjoita, mää esittelen rohtuneita huulia ja takkuisia hiuksia ilmankin. Notta terve vaan, minua vuosien päästä googlettelevat entiset mahdolliset tulevat työnantajat, näin harkitseva minä olen.

 

Punoittavista silmistä huomaa hiekkapölykauden alkaneen, punaiset pienet läntit ovat surunpisaroita, pisamat ilmestyivät Bratislavassa. Enkä sittenkään ollut puhdistanut edellisenä iltana ripsivärejä riittävän huolellisesti - makro kyllä huomasi. En uskaltanut rajata lähemmäs.

Postauksen pointti on kuitenkin tässä: täti ihmetteli silmänympärysvoiteeni tarpeellisuutta 24-vuotiaalle iholle. Ihmetteleeköhän enää?

 

Tehtävänä talvi

Talvi ei ole lapsuuden jälkeen ollut lempivuodenaikani, mutta tunnustan kyllä, että monet siihen liittyvät asiat ovat lempiasioitani. Esimerkiksi joulu - tänäkin vuonna se oli todella vaikea, mutta ainakaan kukaan ei kuollut.

Vaikka muuta olen joskus väittänyt, rakastan joulukoristeita: punaista, vihreää ja kaikkea oljesta valmistettua. Olen oppinut sietämään useimpia jouluruokia. Anopin rosollia santsasin kahdesti. (Vaaleanpunainen mönjä on edelleen myrkkyä.)

Syys-lokakuussa tein listan asioista, joista talvella olen erityisesti pitänyt. Nyt, kun talvi alkaa olla ohi, täytyy tuumata, mitä lopulta sain aikaiseksi.

Talvella...

1. kävin luistelemassa (kahdesti.)
2. kävin hiihtämässä (kahdesti.)
3. keitin linssikeittoa (muutamankin kerran).
4. söin joulusuklaata.
5. leivoin pipareita (ja söin överipaljon taikinaa mm. iltapalaksi jogurtin seassa).

 

Mutta sen sijaan talvella en...

6. käynyt pulkkailemassa.
7. tehnyt blinejä (tosin söin niitä Fondiksessa).
8. tehnyt lumilyhtyä.
9. syönyt älyttömästi joulutorttuja (sillä sairastuin vatsaflunssaan syötyäni yhden marraskuussa, enkä vieläkään pysty ajattelemaan niitä ilman kuvotusta).
10. leiponut laskiaispullia (olen säästellyt vehnästä ärtyvää vatsaani).
11. juonut minttukaakaota (mutta muuta kaakaota kyllä).
12. paistanut joulukinkkua (tuoksu olisi ollut ihana, mutta syöjiä ei riittävästi).
13. tehnyt lumienkeliä.
14. leiponut runebergintorttuja.
15. tehnyt lumiukkoa.
16. aina pukeutunut niin lämpimästi, ettei tullut kylmä (mutta ainakin minulla oli superlämmin takki ja superlämpimät kengät!).
17. ottanut kuvaa huurtuneista silmäripsistä.
18. käynyt kävelemässä jäällä maaliskuun auringossa (en ollut koskaan liikkeellä hankiaisten aikaan).

Väittäisin pettymykseksi. Positiivista on se, että seuraavana talvena petrattavaa on peräti 13 kohdan verran. Seuraavana talvena voisin myös hiihtää enemmän kuin kolme kilometriä. Ja pelata jääkiekkoa.

Ehkä hyvän talven sijaan tärkeintä on se, että se on ohi.

Sanotte te mitä tahansa, minä vieritän osan epäonnistumisesta hiljaiselosta Pohjanmaan syyksi (syytän siitä nykyään kaikkea). Toisin kuin muissa asumissani kaupungeissa, vuosien jälkeenkään minulle ei ole muotoutunut tänne omia reittejä. Täällä ei ole omaa tilaa, joka käskisi liikkeelle.

En osaa kävellä täällä samalla tavalla kuin kävelen muualla, hitaasti ja ihmetellen. Yksi syy on ytimiin asti viheltävä tuuli, toinen ympärillä urheilevat kanssaihmiset. Kun kerran uskaltaudun reitille, päädyn harppomaan muiden lailla eteenpäin. Se lietsoo niveltulehdusta ja saa minut tuleviksi viikoiksi sisälle värjöttelemään jalkakipuineni.

Ehkä se on myös se, ettei ole mäkiä ja metsiä, joiden taakse piiloutua.

Se, että heti kaupungin ulkopuolella näyttää maailmanlopulta.

Materiaa madjaarien mailta

Apua, miten väsynyt käsiala! Osaan kirjoittaa myös selvästi ja sievästi, mutta se ei koske aamuöisiä postikortteja, kun kahden jättimatkalaukun ja kahden käsimatkatavaran järjestelmällinen pakkaaminen on yhä kesken. Anteeksi vastaanottajalle!

Dark Shadow'n pyynnöstä ostoksia Budapestista ja myös jotain Bratislavasta. Kauppoja ja ostoskeskuksia osui reittien varrelle ilman shoppailupäämäärääkin. Yleensä olemme liikkeellä niin reiluilla aikatauluilla, että pysähdyksille on varaa. Lisäksi ostoskeskuksissa on parhaat ilmaiset vessat!

Tämä näyttää kamalan paljolta, mutta olisittepa nähneet todellisuuden (se oli myös aika paha). Ei vaan, korvakorut, magneetit ja suklaapatukat eivät laukuista kummoista tilaa vie. Nuo kirjat sen sijaan...



1) & 3) Pöllöjä ja korviksia
Kuvassa matkan koruostokset (pöllökorvikset eivät ole menneet muodista, lisäksi yksi rintaneula ja nahkanauhassa killuva ihana helmi) sekä matkasuoja hammasharjalle. Kuten täti tietää, tämä on sangen vaatimaton korusaaliikseni. Käytän koruja paljon, enkä voi kuvitella, että niitä olisi liikaa. Vuosien varrella minusta on kuitenkin tullut aika nirso. Tiedän heti korun nähdessäni, tuleeko se käyttöön.



2a) Hassunnimisiä suklaapatukoita
Tämä villitys alkoi jollain reissulla isäni kanssa: silloin tosin etsimme vain yhden suklaapatukan mieheen. Pelin henkeen kuuluu ostaa kaupan oudoimmat suklaat, tutut namit pitää jättää hyllyyn. Usein tässä pelissä mukaan tulee muutama supersuosikki, muutama ookoo ja pari liian outoa syötäväksi -versiota. Tällä kertaa kaikki olivat oikein hyviä!
Unkarilaiset ovat otannan perusteella mieltyneet vohvelisuklaisiin ja rommiaromiin - ei paha. Kasan lemppareita olivat silti ihana Fidorkan pyöreä kookossuklaa ja sopivasti kahvinen Kapuciner-patukka. Házi-suklaita sai kokeilla PeCsan torilla ennen ostopäätöstä, nom.

 

2b) Paras herkkuostos

oli silti tämä: kuivattuja hapankirsikoita dipattuna valkosuklaaseen ja jogurttiin, pyöriteltynä kirsikkajauhoissa. Uskomattoman ihania! Saisipa näitä jostain lisää...

Hapankirsikka on unkariksi meggy, tavallinen kirsikka cseresznye. Vaikka tseresnie maistuu sananakin suussa mukavalta, on meggy paljon söpömpi! Namujen vieressä pullollinen meggyillä maustettua pálinkaa.

4)  Vieraita säilykkeitä

edustaa slovakialainen supermarkettölkillinen maustettuja villisieniä. En voinut vastustaa Sissin puolison viiksiä. En ole vielä päättänyt, mitä näillä tehdään, bliniaikakin on jo oikeastaan ohi. Kauppahallista tankkasimme mukaan myös mm. paprikaa eri muodoissaan.

 

5) Päivittäiskosmetiikkaa

Ihokarvanpoistotököttiä, kreikkalaista deodoranttia, huulirasva, sheivaussuihkusaippuaa (kaakao ja kookos tuo hajumuiston after sun -voiteesta, jota käytin vuosia sitten Kanadassa), finnipuikko, säästöpakkaus hammastahnaa, käsivoide ja silmänympärysvoide. Lisäksi hamstrasin pikkurahalla parin vuoden varaston huulirasvoja luonnonkosmetiikan puolelta.

Meikkejä tai kynsilakkoja en katsellut, mutta ennen meitä Budapestin kiertänyt yes dear -blogin Piukku tyhjensi pöydät ilmeisesti minunkin edestäni. ;) Ja ei, en tiedä, mitä ajattelin aamuyöllä objektiivia valitessani.

7) Kirjoja
Minun ja puoliskoni kirjaostokset Treehugger Dan's Bookstoresta (kuten käytettyjen kirjojen pinosta voi päätellä, suosittelen lämpimästi):

The Book of Revelation - Rupert Thomson
Eleven - Mark Watson
In Xanadu - William Dalrymple
The World According to Clarkson - Jeremy Clarkson
People Who Eat Darkness - Richard Lloyd Parry
The Road to McCarthy - Pete McCarthy
The Boy Who Fell Out of the Sky - Ken Dornstein

Lisäksi tax free -hajuvedet See by Chloé (raikas, puhdas, pehmeä ja vähän vaniljainen: Sephoran mielestä graceful, feminine & spontaneous) ja joulunaikainen salamaihastukseni Escadan Cherry in the Air (vaahtokarkkimainen kirsikka, todella makea, muttei ihan äklö: Sephoran mielestä fun, pleasurable, social). Poikkeavat toisistaan kuin kuu ja aurinko, mutta niin minäkin välillä.

6) T-paitoja

Kissateeppari on yhteinen, Heroes United -paita on minua supersankarimaisemman Jussin (saatanpa silti lainata joskus), sugar skull ja vähän naismaisemmin leikattu sininen kuuluvat minulle. James Bond oli jo pesukorin alimmaisena. Lisäksi hankin raidallisen seilorimekon ja pari tummaa paitaa. Tummat paidat näyttävät kuvassa tummilta paidoilta.

6b) Muuta vaatekauppakamaa

Kah, ja Pull&Bearilta löysin tämän! Yleensä minä en löydä Jussin lempiputiikki P&B:stä mitään. Sen sijaan olisin joskus voinut tyhjentää Nextin Jussin seisoskellessa vieressä. Tällä kertaa meni aivan toisinpäin. Taisinpa ottaa pari juoksuaskelta veskan nähdessäni, se on i-ha-na.

8) Terriereitä
Molemmat PeCsasta, jossa ruikutin vanhojen kameroiden perään osaamatta valita niistä mukaan ainuttakaan. Koirista pienempi, metallinen ja painava, on tuliainen eräälle toiselle terrierinomistajalle. Piippua polttava terrieri jää meille vartioimaan jotain. Jää nähtäväksi, tarkoitanko oliiviöljypulloa, kolikoita tai korvakoruja. Megatarpeellinen, mutta varsin viehättävä.

 9) "Ei muuta"
on melkoisen laaja käsite. Lisätään kategorioita: söpöt postikortit ja magneetit. Voi miten rakastankaan Károly Reichin kädenjälkeä! Magneetteja olen vuosien mittaan kerännyt jo parin jääkaapinovellisen verran. Säilytän niitä laatikossa ja vaihtelen välillä fiiliksen mukaan.

10) Hedelmähaudukkeet ja teet
Ilman tätä ostosryhmää en pääse pois edes naapurimaista. Pickwickin ruusunmarjavalikoimaa olen kehunut jo aiemmin. Tällä kertaa ruusunmarjoja oli myös Loydin maukkaassa omenateessä. Jännittävää lime-passiohedelmä-jogurttisekoitusta ei ole vielä avattu.

11) Väriset
Ylemmistä ryhmistä ylijääneitä tavaroita yhdisti väri. Söpöä aurinkolasikoteloa olen etsinyt jo kauan, rintaneula esiintyi jo korukuvassa. Keittiöömme roikkumaan päätyneen linnunpöntön funktiota en ole vieläkään ole saanut perusteltua toiselle asujallemme (kolmas asuja nuuskaisi suuaukkoa ja totesi, että esine on kelvollinen). "Sinne voi laittaa jotain salaista?"

Mallorca: 1660 km

Lähden jonnekin, joka on osapuilleen (muutaman sadan kilometrin heitot sinne tai tänne) yhtä kaukana Mallorcasta! Toivottavasti siellä ei ole ihan yhtä sateista kuin elokuisen Prahan-reissun viimeisenä päivänä.

Michelin-ravintolan varaus check, valuuttakurssi check, puolityhjäksi pakatut matkalaukut check. Terrierin kynnenleikkuu check.

Nähdään viikon päästä!

Matkalle television kanssa

Muutin asumaan television kanssa samaan asuntoon virallisesti yli kaksi ja puoli vuotta sitten. Se on muuttanut radikaalisti tapojani katsoa elokuvia. Kuten olen jo kertonut, olen aina pitänyt niistä, mutta minulla ei ole oikein ollut mahdollisuutta niiden katsomiseen. Muutaman vuoden aikana olen aika onnistuneesti katsonut niitä kaikkien kadotettujen vuosien edestä.

(Yllä oleva kuva on muuten syksyiseltä aamuyöltä, kun valomerkin jälkeen herkut löytyivät snägärin sijaan omasta jääkaapista. Kahden aamuöisen pään mielestä oli huikean hauskaa, että ohjelmassa tehtiin samaa ruokaa. Nyt vitsi ei enää kolahda ihan samalla tavalla, mutta hei, kuvituskuva!)

Toki lapsuudenkodissanikin oli televisio, muttei meillä ollut kovin paljoa elokuvia videolla (Agentti 007:n lisäksi!). Dvd-soittimen ostin vanhempieni luokse vasta seitsemän vuotta sitten. Korkeakulttuurisena hipsterinä väitin pitkään, etten itse televisiota tarvitse. Niinpä esimerkiksi lukiossa katsoin elokuvia surkealta läppärinnäytöltä (ja kävin ainakin kerran viikossa elokuvateatterissa).

Television ja nauhoittavan digiboksin kanssa samassa taloudessa asuminen on kuitenkin avannut minulle aivan uusia katseluväyliä. Ensinnäkin minulla on käytössäni sohva ja televisioruutu, jossa on minulle tuumia enemmän kuin tarpeeksi (miehelle ei ollenkaan tarpeeksi). Aiemmin rakensin pikkuyksiöni lattialle peittopesiä ja könötin mielipuolisissa asennoissa. Ilahtuneena täytyy myös todeta, että olen ollut todella yllättynyt siitä, miten paljon kaikkea hyvää televisiosta tulee! Ennalta-arvattavan Teeman lisäksi eniten katson - hämmentävää, mutta totta - Avan ja TV5:n elokuvia.

Sarjoja en koskaan jaksaisi seurata suoraan niiden lähetysaikaan, en halua olla television orja. Myöskään elokuvia en koskaan katsoisi suoraan töllöstä. Inhoan mainoksia ja rakastan sitä, että voin kelata niiden yli. Muita rituaaleja television katsominen kuitenkin teettää. Meille ei tule lehtiä, joiden välissä arkea helpottava TV-maailma tulisi. Vahdata täytyy paperiversion sijasta sivuja tv.hs.fi ja telkku.com.


 
Rutiineihin kuuluu nykyään myös ajastusten laittaminen. Ylemmällä listalla on elokuvat, jotka minun täytyy tänään laittaa tallentumaan. Tänään pitäisi vielä tyhjentää todoist-listani kaikesta ikävästä pakollisesta: täytyy pakata, tyhjentää jääkaappi pilaantuvasta ruoasta, ostaa matkaevääksi pähkinöitä... Onneksi huomenna helpottaa jo!

Muita tulevien päivien kiinnostavia tv-elokuvia:

lauantai: Sidottu (The Jacket), Toy Story 3, Kimpassa (Ensemble c'est tout)

sunnuntai: Vertigo, Terminaali (The Terminal)

maanantai (ja keskiviikko): Saksikäsi Edward

tiistai: Uhma (Defiance)

keskiviikko: Precious

torstai: Shaun, kuolleitten kunkku

Rasvattu pumpuli

Blogista on kuoriutunut varsinainen terrierikertomus, mutta kun naurattaa vieläkin viimeöinen sattumus. Puolukoita, avokadonsiemeniä, meloninkuoria ja inkiväärihuulirasvaa yhdistää valkean koiran loputon herkkuhimo.

Säilytän yöpöydällä huulirasvaa, että muistaisin edes joskus käyttää sitä. Tämän talven ajan siinä on ollut The Body Shopin ihana inkiväärirasva, kausituote, jota metsästin viime vuonna koirien ja koirien kanssa. Riittoisaa mönjää on rasiassa ollut peräti 15 millilitraa, eli yhden talven käytöllä se on kulunut hädintuskin ollenkaan.

Tiukan metallirasian avaamiseen olen tarvinnut kahta kättä. Jos sormissa on ollut valmiiksi kosteusvoidetta, ei avaaminen ole onnistunut ollenkaan.

Kaksi tassua ja yksi hammaskalusto näköjään pystyy samaan kuin minun kaksi kättäni. Yritin demonstroida meillä asuvalle miehelle, kuinka hankala rasia on avata, mutta se onkin yllättävän löysä nyt. Ilmeisesti strategisiin paikkoihin asetellut pienet hampaat ovat saaneet rasian sopivasti kuprulleen.

Lotan rasvannälkäisyys on toki tullut ilmi jo aikaisemmin. Se on esimerkiksi herättänyt meillä asuvan miehen yöllä useamman kerran, mies kun unissaan välillä roikottaa kättään sängyn laidan yli. Koiran mielestä kaikki, mikä roikkuu koiranpunkan yläpuolella, on koiran. Bepanthenit ja muut maistuvat, mutta erityisen kiinnostavia ovat ihottumien takia levitetyt kortisonivoiteet. Lips lips läps läps lotkis latkis!

Note to self: siirrä kaikki vahvempia ainesosia sisältävät ihonhoitotuotteet lukkojen taakse. Mielellään räjähdysvarmoihin kassakaappeihin. Kun terrieri kerran äkkää jotain, se tekee sen mielellään toistekin.

Metsän kuningattaresta

Olipa kerran Maku-lehden kuningatarkukko ja leivontainspiraatio. Pakastimesta ei löytynyt mustikoita tai vadelmia, mutta laihialaista puolukkaa riitti yhä. Vaikka pikkukoira yritti parhaansa mukaan tehdä niistä selvää jo metsässä. Suosittelen kuuntelemaan allaolevan videopätkän nuuskutukset, aika hervottomia.

Kokeilevassa keittiössä syntyi tammikuussa kuningatarkukon sijaan kookoksinen ruis-puolukkapiirakka. Välitön hitti: ruispohja oli ihana, ruokosokeri antoi mukavan paahteisen sävyn ja kokonaisuus oli enemmän kuin osiensa summa.

Jauhotan usein mieluummin kookoshiutaleilla kuin korppujauholla, sillä kookos maistuu paremmalta ja on suutuntumaltaankin kivempi. (Lisäksi meillä on vain tavallisia korppujauhoja, joiden vehnää vatsani ei enää oikein kestä. Nuo korppujauhot on kuitenkin periaatteitteni mukaisesti käytettävä loppuun, ennen kuin uusia voi ostaa, eli...) Kookoshiutaleita meinasi jäädä jauhotuksesta vain pussinpohjallinen, eli ronskisti heitin ne taikinaan mukaan. Onneksi niin, tästä tuli mahtavaa.

Kookoksinen ruis-puolukkapiirakka

Taikina:

• 200 g voita tai margariinia
• 1 dl ruokosokeria
• 4 dl ruisjauhoja
• 3 rkl leseitä
• 3 rkl kookoshiutaleita
• 1 tl leivinjauhetta

Täyte:

• 5-6 dl pakastepuolukoita
• 3/4 dl sokeria
• 2 rkl perunajauhoja

Lisäksi:

• Voiteluun rasvaa ja kookoshiutaleita

1. Sulata rasva. Sekoita joukkoon ruokosokeri, ruisjauho, leseet ja kookoshiutaleet.
2. Voitele piirakkavuoka ja jauhota reilusti kookoshiutaleita. Painele 3/4 taikinasta vuoan pohjalle ja reunoille.
3. Sekoita jäisten puolukoiden joukkoon kulhossa sokeri ja perunajauhot. Levittele taikinalle.
4. Tee lopusta taikinasta pieniä levyjä ja peittele marjat niillä.
5. Paista 200 asteessa n. 40 min.
6. Tarjoa vaniljajäätelön kanssa.

Innostuin rukiin ja puolukoiden yhdistelmästä niin, että sujautin niitä muffinsseihinkin mustaviinimarjojen ja mantelijauhon kavereiksi. Mies tokaisi yllättyneenä, ettei maistu yhtään terveelliseltä. Se on yksi ylimmistä kehuista, joita hän suustaan päästelee.

Täytyy tunnustaa, että minä en kasvanut pullantuoksuisessa kodissa. Jos kodissa hetken aikaa pulla tuoksuikin, pian soi palovaroitin. Äitini teki loistavaa ruokaa, mutta kaikella rakkaudella on sanottava, että hän oli leipojana aika toivoton. Sämpylät ja marjapiirakka onnistuivat, muu ei oikein. Sen lisäksi, että hän ei koskaan muistanut katsoa kelloa ja unohti leipomukset uuniin, häneltä puuttui  se tietynlainen tatsi.

Sen sijaan minä olin eilen aika ylpeä itsestäni, sillä pyöräytin leipomuksen ihan iltapuhteekseni vain. Äitini lapsena moinen on aika ennenkuulumatonta. Mitään kovin monimutkaista en vieläkään uskalla leipoa, mutta pullataikinan sopivan sitkon olen alkanut tuntea. Joskus olen saanut onnistumaan myös juustokakun, jossa oli yli 20 vaihetta.

Parista desilitrasta puolukoita, jotka pääsivät lipsahtamaan terroristilta ohi suun, syntyi Ruokailmiön Puolukkakuivakakku. Sekin ystävystyi meillä kookoksen kanssa ja muokkautui myös muuten, kun mantelijauhot loppuivat kesken ja kardemumma halusi välttämättä mukaan. Mittasin vahingossa enemmän jogurttia kuin Ruokailmiö, muttei tuntunut haittaavan. Lopputulos on kuohkea, aika makea ja kivan mantelinen. Seuraavalla kerralla kokeilen mukaan valkosuklaata tai pekaanipähkinöitä.

Kookoksinen ja mantelinen puolukkakuivakakku

Kosteat aineet:

• 3 munaa
• 2½ dl sokeria
• 100 g voita tai margariinia
• 2 dl turkkilaista jogurttia
• 1 dl makeuttamatonta puolukkasurvosta

Kuivat aineet:

• 2 1/4 dl gluteenitonta jauhoseosta
• 0,5 dl mantelijauhoa
• 0,5 dl mantelilastuja vähän rikottuna
• 0,5 dl kookoshiutaleita
• 1½ tl leivinjauhetta
• 2 tl kanelia
• 2 tl vaniljasokeria
• 2 tl kardemummaa
• 2 dl pakastepuolukoita

Voiteluun rasvaa ja kookoshiutaleita

1. Sulata rasva.
2. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.
3. Lisää vaahtoon vuorotellen sekaan sulaa voita ja jogurttia. Sekoita joukkoon myös puolukkasurvos.
4. Sekoita kuivat aineet ja pakastepuolukat keskenään.
5. Sekoita kuivat aineet varovasti kosteiden joukkoon.
6. Kaada taikina voideltuun ja kookoshiutaleilla jauhotettuun vuokaan ja paista 175 asteessa n. 50 min.