Näytetään tekstit, joissa on tunniste Taide. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Taide. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Materiaa madjaarien mailta



Apua, miten väsynyt käsiala! Osaan kirjoittaa myös selvästi ja sievästi, mutta se ei koske aamuöisiä postikortteja, kun kahden jättimatkalaukun ja kahden käsimatkatavaran järjestelmällinen pakkaaminen on yhä kesken. Anteeksi vastaanottajalle!

Dark Shadow'n pyynnöstä ostoksia Budapestista ja myös jotain Bratislavasta. Kauppoja ja ostoskeskuksia osui reittien varrelle ilman shoppailupäämäärääkin. Yleensä olemme liikkeellä niin reiluilla aikatauluilla, että pysähdyksille on varaa. Lisäksi ostoskeskuksissa on parhaat ilmaiset vessat!

Tämä näyttää kamalan paljolta, mutta olisittepa nähneet todellisuuden (se oli myös aika paha). Ei vaan, korvakorut, magneetit ja suklaapatukat eivät laukuista kummoista tilaa vie. Nuo kirjat sen sijaan...



1) & 3) Pöllöjä ja korviksia
Kuvassa matkan koruostokset (pöllökorvikset eivät ole menneet muodista, lisäksi yksi rintaneula ja nahkanauhassa killuva ihana helmi) sekä matkasuoja hammasharjalle. Kuten täti tietää, tämä on sangen vaatimaton korusaaliikseni. Käytän koruja paljon, enkä voi kuvitella, että niitä olisi liikaa. Vuosien varrella minusta on kuitenkin tullut aika nirso. Tiedän heti korun nähdessäni, tuleeko se käyttöön.



2a) Hassunnimisiä suklaapatukoita
Tämä villitys alkoi jollain reissulla isäni kanssa: silloin tosin etsimme vain yhden suklaapatukan mieheen. Pelin henkeen kuuluu ostaa kaupan oudoimmat suklaat, tutut namit pitää jättää hyllyyn. Usein tässä pelissä mukaan tulee muutama supersuosikki, muutama ookoo ja pari liian outoa syötäväksi -versiota. Tällä kertaa kaikki olivat oikein hyviä!
Unkarilaiset ovat otannan perusteella mieltyneet vohvelisuklaisiin ja rommiaromiin - ei paha. Kasan lemppareita olivat silti ihana Fidorkan pyöreä kookossuklaa ja sopivasti kahvinen Kapuciner-patukka. Házi-suklaita sai kokeilla PeCsan torilla ennen ostopäätöstä, nom.


2b) Paras herkkuostos
oli silti tämä: kuivattuja hapankirsikoita dipattuna valkosuklaaseen ja jogurttiin, pyöriteltynä kirsikkajauhoissa. Uskomattoman ihania! Saisipa näitä jostain lisää...
Hapankirsikka on unkariksi meggy, tavallinen kirsikka cseresznye. Vaikka tseresnie maistuu sananakin suussa mukavalta, on meggy paljon söpömpi! Namujen vieressä pullollinen meggyillä maustettua pálinkaa.


4)  Vieraita säilykkeitä
edustaa slovakialainen supermarkettölkillinen maustettuja villisieniä. En voinut vastustaa Sissin puolison viiksiä. En ole vielä päättänyt, mitä näillä tehdään, bliniaikakin on jo oikeastaan ohi. Kauppahallista tankkasimme mukaan myös mm. paprikaa eri muodoissaan.

 

5) Päivittäiskosmetiikkaa
Ihokarvanpoistotököttiä, kreikkalaista deodoranttia, huulirasva, sheivaussuihkusaippuaa (kaakao ja kookos tuo hajumuiston after sun -voiteesta, jota käytin vuosia sitten Kanadassa), finnipuikko, säästöpakkaus hammastahnaa, käsivoide ja silmänympärysvoide. Lisäksi hamstrasin pikkurahalla parin vuoden varaston huulirasvoja luonnonkosmetiikan puolelta.

Meikkejä tai kynsilakkoja en katsellut, mutta ennen meitä Budapestin kiertänyt yes dear -blogin Piukku tyhjensi pöydät ilmeisesti minunkin edestäni. ;) Ja ei, en tiedä, mitä ajattelin aamuyöllä objektiivia valitessani.


7) Kirjoja
Minun ja puoliskoni kirjaostokset Treehugger Dan's Bookstoresta (kuten käytettyjen kirjojen pinosta voi päätellä, suosittelen lämpimästi):

The Book of Revelation - Rupert Thomson
Eleven - Mark Watson
In Xanadu - William Dalrymple
The World According to Clarkson - Jeremy Clarkson
People Who Eat Darkness - Richard Lloyd Parry
The Road to McCarthy - Pete McCarthy
The Boy Who Fell Out of the Sky - Ken Dornstein

Lisäksi tax free -hajuvedet See by Chloé (raikas, puhdas, pehmeä ja vähän vaniljainen: Sephoran mielestä graceful, feminine & spontaneous) ja joulunaikainen salamaihastukseni Escadan Cherry in the Air (vaahtokarkkimainen kirsikka, todella makea, muttei ihan äklö: Sephoran mielestä fun, pleasurable, social). Poikkeavat toisistaan kuin kuu ja aurinko, mutta niin minäkin välillä.


6) T-paitoja
Kissateeppari on yhteinen, Heroes United -paita on minua supersankarimaisemman Jussin (saatanpa silti lainata joskus), sugar skull ja vähän naismaisemmin leikattu sininen kuuluvat minulle. James Bond oli jo pesukorin alimmaisena. Lisäksi hankin raidallisen seilorimekon ja pari tummaa paitaa. Tummat paidat näyttävät kuvassa tummilta paidoilta.


6b) Muuta vaatekauppakamaa
Kah, ja Pull&Bearilta löysin tämän! Yleensä minä en löydä Jussin lempiputiikki P&B:stä mitään. Sen sijaan olisin joskus voinut tyhjentää Nextin Jussin seisoskellessa vieressä. Tällä kertaa meni aivan toisinpäin. Taisinpa ottaa pari juoksuaskelta veskan nähdessäni, se on i-ha-na.


8) Terriereitä
Molemmat PeCsasta, jossa ruikutin vanhojen kameroiden perään osaamatta valita niistä mukaan ainuttakaan. Koirista pienempi, metallinen ja painava, on tuliainen eräälle toiselle terrierinomistajalle. Piippua polttava terrieri jää meille vartioimaan jotain. Jää nähtäväksi, tarkoitanko oliiviöljypulloa, kolikoita tai korvakoruja. Megatarpeellinen, mutta varsin viehättävä.


 9) "Ei muuta"
on melkoisen laaja käsite. Lisätään kategorioita: söpöt postikortit ja magneetit. Voi miten rakastankaan Károly Reichin kädenjälkeä! Magneetteja olen vuosien mittaan kerännyt jo parin jääkaapinovellisen verran. Säilytän niitä laatikossa ja vaihtelen välillä fiiliksen mukaan.


10) Hedelmähaudukkeet ja teet
Ilman tätä ostosryhmää en pääse pois edes naapurimaista. Pickwickin ruusunmarjavalikoimaa olen kehunut jo aiemmin. Tällä kertaa ruusunmarjoja oli myös Loydin maukkaassa omenateessä. Jännittävää lime-passiohedelmä-jogurttisekoitusta ei ole vielä avattu.


11) Väriset
Ylemmistä ryhmistä ylijääneitä tavaroita yhdisti väri. Söpöä aurinkolasikoteloa olen etsinyt jo kauan, rintaneula esiintyi jo korukuvassa. Keittiöömme roikkumaan päätyneen linnunpöntön funktiota en ole vieläkään ole saanut perusteltua toiselle asujallemme (kolmas asuja nuuskaisi suuaukkoa ja totesi, että esine on kelvollinen). "Sinne voi laittaa jotain salaista?"

tiistai 21. helmikuuta 2012

Kamera äänestä


Tältä näyttää Canonin IXUS 510 HS, joka arvotaan Vuoden Lehtikuvaajat 2011 -kilpailussa äänestäneiden kesken. Äänestysaikaa on 4.3.2012 kello 24 asti.

Itse heilutan toki lippua Tomi Gladille, jonka sivuja kannattaa ehdottomasti vilkaista. Tomin kanssa olen mm. metsästänyt karhuja, tervehtinyt nappulaa ja käynyt hengittämässä savua Kaavin Telkkämäessä. Juuri Kaavin kaskenpolttokuva, joka julkaistiin Savon Sanomien Sunnuntaisuomalaisessa, on yksi hänen kilpailukuvistaan.

Vaikka äänestys ei kiinnostaisikaan, suosittelen katsomaan osallistujien kuvat! Finalisteja ovat Tomin lisäksi Heli Blåfield, Touko Hujanen, Meeri Koutaniemi ja Timo Marttila.

Itseäni Vuoden Lehtikuvaajat -kilpailu on viehättänyt jo vuosien ajan, olen käynyt katsomassa kilpailukuvia myös livenä aina kun olen voinut. Muistan käyneeni kiertämässä kuvien luona ainakin Helsingissä, Kuopiossa ja Tampereella. Vaasassa niitä ei kai esitetä tänäkään vuonna, harmi. Edellisen vuoden voittajat täällä.

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Trotsky thinks you're hotsky

Syntymäpäivä, uusivuosi ja ystävänpäivä tarkoittivat kaikki töitä ja yksinäisyyttä. Kaukana oli parin vuoden takainen valentiini, vuohenjuustolasagne ja punaviini kynttilänvalossa - ah ja voih.

Sentään sain ennakkoystävänpäivälahjaksi Chimamanda Ngozi Adichien Purppuranpunaisen hibiscuksen. Mies oli ilmeisesti tulkinnut kahta listaa - hyvin tuloksin. Loistava lahja, kiitos, pus!

Kaikkien lahjojen suhteen noudatamme miehen kanssa tiukkaa sääntöä. Säännön nimi on kilpavarustelu. Lahjomme toisiamme suorastaan lässyllisen paljon aivan arkipäivinäkin. Pakko yrittää ruveta etsimään jotain, joka ylittäisi tavalliset päivät. Lisäksi se saisi olla ainakin melkein yhtä hienoa kuin minulle osoitetut lahjat.







Kuten sanottu, ystävänpäivä muistuttaa ikävästi vuohenjuustolasagnesta. Jos Ben Klingiä ei olisi olemassa, en olisi valentiinia blogissani maininnut. Ben Kling ja hänen näkemyksensä ovat kuitenkin liian mahtavia ohitettaviksi.

Ensi vuonna diktaattorikortteja on saatavana myös printtiversioina - jos minulla olisi enemmän ystäviä, tilaisin moisia varmasti!

Diktaattorikorttien lisäksi suosittelen katsomaan ystävänpäiväpotretit #1 ja ystävänpäiväpotretit #2. Splendid!

perjantai 20. tammikuuta 2012

Huuda Putte, huuda




Haapaniemen Putte muuttaisi meille, mutta en hetkeäkään epäile, etteikö akvarellin hinta nousisi budjetin yli. Taidan päätyä kehystämään maitopurkin.

lauantai 31. joulukuuta 2011

Mene takaisin ruotuusi



Jollen väärin ole tilastoja ja kommentteja tulkinnut, Kompastelua seuraa yllättävän monta kirjabloggaajaa. Välillä se asettaa paineita: itse kirjablogeja paljon seuraavana tiedän, miten fiksua porukkaa yhteisöön kuuluu.

Luen paljon, mutta kirjablogin aloittaminen tuntuu vaikealta ajatukselta. Lukeminen on minulle ajatustentuuletusta, viiteen vuoteen en ole enää viitsinyt analysoida lukemaani muille. Syventäisihän se lukukokemusta, mutta no, olen laiska.

Kun perustin julkisen blogin, en halunnut rajata sitä mitenkään. On paljon hienoja blogeja, jotka käsittelevät elämän eri aiheita laajalla skaalalla. Lifestyle on usein se hienosteleva termi, jota usein käytetään. En koe, että Kompastelua kuuluu tähän kategoriaan.

Kuljen blogissa omalla nimelläni, omilla kasvoillani ja mieltymyksenkohteillani, muttei julkinen riisuuntuminen sovi minuudelleni. Se on usein lifestyle-blogin edellytys.

En missään nimessä väitä, että lifestyle-blogien pitäjät kertoisivat itsestään kaiken. Hulluhan sellainen väite olisi. Minulle kuitenkin jo ajatus siitä, että kertoisin kaikista liikkeistäni, syömisistäni ja ystävistäni on kamala.

Vaikka on kausia, kun olen ollut esimerkiksi todella aktiivinen facebookissa, enin osa päivityksistäni on koostunut vaikkapa osuvista lyriikoista.

Tämä on nopea ja perustelematon ajatus: ehkä tässä on ero kirjojen lukijoiden ja tositelevisionkatsojien kanssa? Kirjojen lukija ei halua tietää kaikkea, hän haluaa tulkita asioita. Tosi-tv-fanit haluavat tietää kaiken ja heti.

Kaikkia ei voi miellyttää, missään eikä ikinä. Silti koen jonkinlaista vastuuta: en haluaisi, että ihmiset klikkaavat itsensä tänne turhaan.

Uudenvuoden kunniaksi haluan näyttää teille jotain, josta varmaankin suurin osa blogini lukijoista pitää. Näissä kuvissa on jotain niin kirjafaneille, taiteenystäville kuin ehkä myös vaatediggareille.

Musiikki-ihmisille suosittelen vaikka Manchester Orchestraa, jonka ensimmäinen ep 5 Stories vuodelta 2004 on toiminut välipäivien soundtrackinani. Kiinteässä muodossa itsekustannetta on hankalaa löytää, ja niinpä taidan nyt tässä usuttaa teitä laittomuuksiin. Jos se on tehtävä kerran vuodessa, olkoon se nyt!

Get Back In Your Book on ontariolaisen valokuvaaja Lissy Laricchia eli Lissy Ellen kuvasarja keväältä 2010. Niinpä olet hyvin saattanut jo nähdä nämä kuvat.

Suosittelen kuitenkin katsomaan Lissyn kotisivuja, tumblria ja facebook-sivuja. Flickrissä tyttö on jo iso julkkis. Lissyllä on uskomaton kyky rakentaa maailmoja, todisteena siitä vaikkapa Let's Play Pretend -kuvasarja.



Olen tänään herkistellyt Keskisuomalaisen Nöötti-kissa löysi takaisin kotiin -uutisen kanssa. Alkuperäinen löytymisuutinen järkytti minua eilisessä työvuorossa: ihanaa, että kissanpentu palasi kotiin vielä saman vuoden aikana.



Nyt minä syön mangoja ja vietän vuosipäiväämme yksin kotona.
Hyvää uuttavuotta.



pics: Lissy Laricchia / Lissy Elle

tiistai 15. marraskuuta 2011

Klamydiaa norsuista


Lotta pelkää naapurikorttelissa asuvaa Vesku Jokista. Kuvitteellinen iPhoneni ei siis tule koskaan pukeutumaan Klamydia-kuoriin. Eihän koiraa nyt saa säikytellä!

Vaasa on siunannut musiikkiskeneä Klamydialla ja Sturm und Drangilla. Kuopiolaisbändit ovat paljon enemmän jees. Jostain syystä radiossa soi kuitenkin vain Reckless Love.

Kuopion lähikunnassa istun ja ihmettelen sitä, miten iPuhelimet pääsevät pukeutumaan kuun lopussa myös Pariisin kevääseen. Tykkään!

Itse olen ostanut viimeksi puhelimeen kuoret hamalla 90-luvulla. Ne olivat hienot kimaltelevat vaaleanvihreät. Tämänhetkinen kalikka on isäni vanha työpuhelin, joka hänen mielestään osoitti toimimattomuuden merkkejä jo kolme vuotta sitten. Lähiaikoina olen hieman jo saattanut haaveilla näppärästä älypuhelimesta.

No, lähitulevaisuudessa uutta puhelinta tuskin tulee hankittua, mutta kuorisuunnitelmat on hyvä olla olemassa. Ainakin nämä RedBubblen ja aCaffraon kuoret saattaisivat hieman parantaa käyttäjäkokemusta:



IAMX-, Metric-, ja Emily Haines -kuoria ei juuri löytynyt. Kas siinäpä paikka designerille.

Pantonen kuorista antaisin rakkautta etenkin vihreälle ja tuolle coolimmalle harmaalle.



Aivan ylihienoja kuoria löysin myös Society6:sta!


Klamydia inspiroi minut lentäviin norsuihin ja siivekkäisiin. Jossain korkealla ollaan nyt, tuumaan ma. Tällä hetkellä pitäisi nimittäin keskittyä ennemmin hautakividesigniin: revin hermoni kivipuodissa, jossa kaiverruksiin annettiin käytännössä kaksi mahdollista fonttia. Toinen muistutti minua tuomiopäivästä ja toinen yksinkertaisesti huonosta suunnittelusta. Kiitos Windows.

pics: Levykauppa Äx, Backstage Rock Shop, aCafrao, RedBubble

torstai 20. lokakuuta 2011

Muotoiltua maitoa

Muotoilijat antoivat maitotölkille uuden ilmeen, uutisoi Hesari. HS:n keskustelupalstalla purkit saivat osakseen melkoista kritiikkiä. Valio peittelee tuotantoeläinten kärsimyksiä, logo pilaa kaiken, työt tilataan aina samoilta taiteilijoilta.

Allekirjoitan osan väittämistä, mutta silti purkkiuudistukset ovat hauskoja. Vaikka yritän vältellä Valion tuotteita tietoisesti, voi olla, että design-purkki löytyy jossain vaiheessa meidänkin jääkaapistamme.

Minun lemppareitani ovat Paola Suhosen, Oiva Toikan, Eero Aarnion ja Klaus Haapaniemen versiot. Erityisesti Haapaniemen kissa on hauska - meidän kateillemme ei kyllä rasvaton maito uppoa. Paremman puoliskon ääni meni Aarnion hillittömälle ammulle.

Kaikki pakkaukset Valion sivuilla, jossa on myös tölkinsuunnittelukilpailu.

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Lämpökauden akvarelli


Bon Iverin Holocene-singlen kansi on yksi maailman kauneimmista. Ennen kuin painatte videosta play, varoitus: kappaleesta ei selviä yhdellä kuuntelukerralla. Tulin töistä puolisentoista tuntia sitten, ja istun tässä edelleen. Onneksi olen iltavuorossa huomennakin.


lauantai 6. elokuuta 2011

Osavaltio linnusta

Vastaani räpytteli jotain luvattoman inspiroivaa: Kelzukin eli Kelsey Oseidin teokset. Minnesotan Minneapolisissa asuva Oseid kauppaa Etsy.comissa printtejään, joissa yhdistyvät Yhdysvaltain osavaltiot ja niiden viralliset osavaltiolinnut.

Jos minulla olisi sen tiiviimpi suhde yhteenkään osavaltioon, tätä hienompaa seinäntäytettä en keksisi. Nyt, kun olen viettänyt vain muutaman päivän New Yorkissa ja New Jerseyssä, ajatus tuntuisi kornilta.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...