Syyskuun ruokahaaste pallona

Kuten mainitsin, ruhtinattaren lakka-valkosuklaapiirakka voitti elokuun ruokahaasteen. Suurkiitokset kaikille ruhtinatarta tukeneille! Lupaukseni mukaisesti joudun voiton takia Hämeeseen asti leipomaan piirakoita verraten tärähtäneelle retkueelle. Oma haastepostaukseni on laitettava ilmoille jo nyt, sillä äkkäsin, että jätän tietokoneen taakseni ainakin täksi viikoksi.

Minulla oli valtava vaikeus valita ruokahaasteen aihetta, sillä keksin monta loistavaa! Toivottavasti voitto vielä joskus lankeaa kohdalleni. Ihan älyttömästi haluaisin tietää, millaisia haastevastauksia tulisi siihen aiheeseen, joka jäi tällä kertaa kakkoseksi.

Ruokahaasteen aiheeksi teille asetan Palloja ja pyöryköitä.
Siitä, ovatko muodot raaka-aineissa vai valmiissa annoksessa, päätät sinä! Odotan innolla, johtavatko ajatukset ennemmin raakasuklaapalleroihin, lihapyöryköihin vai kuplajuomaan.

Ruokahaasteen säännöt:

Ruokahaasteeseen voivat osallistua kaikki blogia pitävät henkilöt, blogin ei siis tarvitse olla ruokablogi. Osallistua voi vain yhdellä ruoalla per blogi. Jos haasteruoan resepti ei ole itse keksitty, on kohteliasta mainita ohjeen alkuperä.

Haasteeseen ilmoittautuminen tapahtuu 1.9.-22.9.2013 välisenä aikana. Myös haastepostauksen tulee olla julkaistu tuolla jaksolla, vanhoilla bloggauksilla ei siis voi osallistua. Haastepostauksen osoite (URL) ilmoitetaan kommenttina tähän kirjoitukseen.

Haasteeseen osallistuessaan bloggaaja antaa luvan myös lähetetyn linkin takaa mahdollisesti löytyvien kuvien käyttöön ja niiden koon muuttamiseen haasteruokien yhteenvedossa.
Haasteeseen määräajassa ilmoitettujen ohjeiden yhteenveto julkaistaan 23.9.2013, jolloin alkaa myös äänestys. Kisan järjestäjänä en osallistu äänestykseen enkä varsinaiseen kilpailuun.

Äänestysaika päättyy 29.9.2013 ja voittaja julkistetaan 30.9.2013.

Syyskuun 2013 ruokahaasteen voittaja järjestää lokakuun 2013 ruokahaasteen. Voittajan tulee julkaista uusi haaste blogissaan viimeistään 5.10.2013. Jos näin ei käy, järjestelyvastuu siirtyy toiseksi tulleelle, sen jälkeen kolmanneksi sijoittuneelle ja niin edelleen.

Ruokahaastehistoriikin löydät täältä. Kuvituksena postauksessa on osallistumisinspiraatiota lietsomaan kaikki pallomainen syötävä, jonka rajoitetusta kuva-arsenaalistani löysin.

Äänestä, vaikka lakkaa!

Huomasitko, että kuukauden ruokahaasteen äänestysaika alkoi jo? Äänestysmahdollisuus päättyy ensi viikon perjantaina, 30. elokuuta. Äänestää voi edellisen haasteen voittaneessa Onko nälkä? -blogissa, täällä.

Kilpailussa on mukana monta ihanaa leipomusta, mutta silti jaksan uskoa omaan kilpailureseptiini. Ruhtinattaren lakka-valkosuklaapiirakka oli taivaallista! En mitenkään halua ohjata kenenkään äänestyskäyttäytymistä, mutta minulla olisi valtavasti ideoita seuraavan haasteen aiheeksi. ;)

Pellillinen ruhtinatarta

Isäni oli ilmeisesti ollut huolissaan minun ja asuinkumppanini askorbiinihappovarannoista ja lykännyt kotiinviemisiksi pienen ämpärillisen lakkoja. Pidän niistä kovin paljon, mutta heikkojen säilytystilojen takia sormi meinasi mennä suuhun. Ystävien kallehimpien piti löytää arvoisensa loppusijoituskohde.

Valmistauduin käyttämään oikeanoloisen reseptin etsintään tovin jos toisenkin, mutta tämä viehätti jo ensimmäisissä hakutuloksissa. Kokkikilpailuissa menestynyt resepti löytyy Myllyn Parhaan sivuilta nimellä hilla-valkosuklaapiirakka. Reseptin lähettäjänä mainitaan sodankyläläinen Riitta Alaluusua - että kiitoksia sinne pohjoiseen vaan. (Myllyn Paras vinkkaa sivuillaan myös Arja Savelan kehittämään luumutäytteeseen, kannattaa vilkaista sitäkin).

Jos kuningatarpiirakassa on mustikkaa ja vadelmaa ja kuningaspiirakassa niiden lisäksi mansikkaa, on lakkaherkku toki ruhtinatarpiirakka. Totuttuun tyyliin nimellä on kaksoismerkitys: 1) leipomus imaisi sisäänsä desikaupalla metsän ruhtinasta ja 2) tätä tarjoaisin jokaiselle kodissani vierailevalle ruhtinaalle tahi ruhtinattarelle. Lopputulema on nimittäin koukuttavan mehevä ja herkullinen. Erityisesti tykkäsin kermaviiliin sulatetusta valkosuklaasta.

Ruhtinatar osallistuu myös elokuun ruokahaasteeseen, jota isännöi Onko nälkä? -blogi! Säälipisteitä haluaisin ainakin margariinia ja sokeria vaahdotettaessa särkyneestä sähkövatkaimesta.

Ruhtinattaren lakka-valkosuklaapiirakka

uunipellillinen

Pohja:

• 300 g margariinia
• 2½ dl sokeria
• 2 kananmunaa
• 6 dl jauhoja
• 2 tl leivinjauhetta

Täyte:

• 7-8 dl lakkoja
• 1½ tlk kermaviiliä
• 100 g valkosuklaata sulatettuna
• 2 kananmunaa
• 1½ dl sokeria
• 1 tl vaniljasokeria

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Vaahdota huoneenlämpöinen rasva ja sokeri, lisää munat yksitellen. Lisää vaahtoon jauhot varovasti. Levitä taikina leivinpaperin päälle uunipellille. Paista pohjaa uunissa noin 13 min.

Sulata valkosuklaa. Levitä hillat tasaisesti esipaistetulle pohjalle. Yhdistä kulhossa täytteen muut ainekset ja valuta seos hillojen päälle. Paista vielä noin 15 min. Anna jäähtyä kunnolla ennen leikkausta. Koristele sulatetulla valkosuklaalla. Piirakka sopii hyvin pakastettavaksi.

Viisi koiraa lautasella

 Päivän sana on haastavan Katastrofin keskellä -blogin mukaan viisi. Kuvitukseksi loihdin lempiruokavastauksesta inspiroituneen kuvasarjan Lotasta ihmisruoan kanssa. Ensimmäisessä kuvassa Lotta vahtii paprikan perkaamista.

Seuraava kuva on Sanomalehtimiesten mökiltä Panikkeesta (arkipäivän akateemikot päättivät taivuttaa sanan näin, hyvä tuli). Pitkän illan jälkeinen sunnuntaiaamupala oli joidenkin osalta sangen lihapitoinen, itse pitäydyin lähinnä lohkoperunoissa. Kolmoskuva on tuttu näky iltapalalta: Lotta rakastaa vesimeloninkuoria yhtä paljon kuin minä hedelmälihaa itseään.

Neljäs kuva on taasen lempiruokalistallekin päätynyttä järisyttävän hyvää sienirisottoa, jonka julistin syöntihetkellä lempiruoakseni. Oikeaoppisen löysää se ei todellakaan ole, mutta maussa voitti useimmat ravintolatarjokkaat. Koen olevani pätevä sanomaan näin, sillä tilaan risottoa lähes aina, kun se listalta löytyy. Laseissa on tämänhetkistä lempiviiniä, elämän mahlaa. Katso Savia Viva Familia Xarel-losta lisää Viinilehden sivuilta. Valloittavan kevyt, helppo ja pirteä.

Viimeisen kuvan laadun takia sydämeni itkee hivenen verta. En meinannut löytää viidennettä kuvaa rajallisista kätköistäni. Menkööt nyt, harvemmin terriereitä puolukkametsällä näkee. Suurelle metsästäjälle piti tosin poimia puolukat valmiiksi, sillä se ei ymmärtänyt, miten varvuista pidellään kiinni.

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
Kiitos, Kata!

2. Kirjaa tähän viisi blogia, jotka haastat:
Olen perustellut haastamattomuuteni, enkä vieläkään anna periksi...

3. Toivo, että ihmiset joille jätit palkinnon antavat sen eteenpäin
...mutta tykkäisin kyllä, että monet tämän tästä nappaisivat, sillä kovin kiva on tällaisia täytellä ja lukea.

4. Viisi asiaa, joita tarvitsen päivittäin ovat

...vapaalla
1. Koirankakkapussit
2. Naamavoide
3. Kirja
4. Viltti
5. Jogurtti

...koulussa/työssä:
1. Tietokone
2. Puhelin
3. Avaimet
4. Vesipullo
5. Kalenteri

5. Viisi kirjaa, joita suosittelet muille (tsekkaa toki tämä postaus, tässä lähinnä viime vuoden huippuja):

1. John Steinbeck: Vihan hedelmät
2. Jeffrey Eugenides: Middlesex
3. Annie Proulx: Laivauutisia
4. Lionel Shriver: Poikani Kevin
5. Michael Cunningham: Tunnit

6. Viisi materialistista joulunaistenpäivälahjatoivetta:
1. Laajakulmaobjektiivi
2. Escada Cherry in the Air -hajuvesi
3. Bosske Sky Planter -kukkaruukku
3. Hyvälaatuinen matkalaukku
4. Shu Uemuran ripsentaivutin
(Älä pelkää kulta, mulle kävis ihan hyvin vaikka pussillinen pätkiksiä.)

7. Viisi (uutta) paikkaa, joissa haluaisit käydä (otetaan Euroopan ulkopuolelta, Eurooppa täällä):
1. Dhaka, Bangladesh
2. Kigali, Ruanda
3. Sydney, Australia
4. San Francisco, Yhdysvallat
5. Tokio, Japani

8. Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua:
1. Rakastunut
2. Perfektionisti
3. Utelias
4. Huolestuva
5. Epämuodollinen

9. Viisi lempiruokaasi
1. Sienirisotto (okei, moni muukin risotto käy.)
2. Kaalilaatikko
3. Sushi
4. Nachos supreme
5. Kasviswokki

10. Viisi elämänohjetta, jotka haluaisit jakaa kaikkien kanssa:
1. We're all kind of weird and twisted and drowning — Haruki Murakami
2. The higher we soar the smaller we appear to those who cannot fly — Friedrich Nietzsche
3. I like beautiful melodies telling me terrible things — Tom Waits
4. Forgive them even if they are not sorry — Julian Casablancas
5. For after all, the best thing one can do when it is raining is let it rain — Henry Wadsworth Longfellow  
 

Avaruutta luit ennen minua

Kalmanviiva on mielestäni onnistunein suomennos deadlinelle - olen uskomattoman huono aikarajojen kanssa. Harvoja poikkeuksia lukuunottamatta saan asiat hoidettua määräaikaan mennessä, mutta aina vaan jaksan tiedostamattomasti potkia vastaan. Pari viimeistä yötä olen lukenut Esko Valtaojan mahtavaa Kotona maailmankaikkeudessa -teosta Kosmoksen lumoa ja tähtisumua -haastetta varten.

Aikaa lukemiseen on ollut lokakuusta alkaen, enkä voi puolustella vitkastelua edes unohtamisella. Haaste on kyllä ollut mielessä. Aleksis Kiven päivän jälkeen olen lukenut 51 muutakin kirjaa, eli paahtamisen sijaan olisin voinut ottaa rennomminkin. Hölmöstä toteutuksestani huolimatta osallistun Eniten minua kiinnostaa tie -blogin haasteeseen näillä näppärästi omasta hyllystä noukituilla.

Kosmoksen lumoa ja tähtisumua -haasteen luetut:

1. (26.02.) Ihmeellinen viesti toiselta tähdeltä ja muita tarinoita (1955/1978) Hermann Hesse (150 sivua)
Hessen satuja aikuisille. Tämä on varmasti oivallinen teos jollekin lukion äidinkielen kurssille, jossa käsitellään novelleja ja tekstien tulkitsemista. Minulla parin novellin merkitykset menivät vähän ohi, ja kuuntelisin mielelläni muiden ajatuksia aiheesta! Ei parasta Hesseä, ehkä siksi oli jäänyt pyörimään vanhempien kirjahyllyyn vuosikausiksi. Vähän harmitti, etten lukenut tätä saksaksi. Eniten pidin ehkä Faldum-nimisestä kertomuksesta.

2. (28.02.) Kotona maailmankaikkeudessa (2001) Esko Valtaoja (315 sivua)
Rakastan tätä kirjaa, opin valtavasti uutta vähän kaikesta. Perustietoni fysiikasta ja tähtitieteestä ovat surkeat, enkä koskaan ole ollut sci-fin ystävä - kirja oli siis mukava hyppäys sivuun omalta mukavuusalueeltani. Yö oli vähän huonoa lukuaikaa. Ensinnäkin nauroin välillä anekdooteille ääneen ja saatoin häiritä nukkumakaverini unta. Toisekseen uutta tietoa oli niin paljon, että maistelevampi lukeminen olisi ehdottomasti tehnyt terää. Valtaojan kirjoja haluan lukea lisääkin. Kuten Kaiken voi lukea! -bloggaaja huomasi, on osa tekstistä jo hieman vanhentunutta.

Ymppäänpä tähän samaan jonossa odottaneen kirjoituksenaihion. Satun luetut -blogissa oli nimittäin jo lokakuussa mielenkiintoinen listaus kymmenestä kirjasta, jotka "kaikki" ovat ehtineet lukea ennen häntä. Alunperin idea on peräisin The Broke and the Bookish -blogin meemisarjasta Top Ten Tuesday.

10 kirjaa jotka "kaikki" ovat ehtineet lukea ennen minua:

01. Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo
02. Suzanne Collins - Nälkäpeli
03. Arthur Conan Doyle - Sherlock Holmes
04. Jack Kerouac - Matkalla
05. Väinö Linna - Tuntematon sotilas
06. Vladimir Nabokov - Lolita
07. Sofi Oksanen - Puhdistus
08. Arundhati Roy - Joutavuuksien jumala
09. Donna Tartt - Jumalat juhlivat öisin
10. Kjell Westö - Missä kuljimme kerran

Omalle listalle nostin vain kolme suomalaista, vaikka enemmänkin olisi mahtunut. Olen yhä perehtynyt uskomattoman huonosti etenkin suomalaisiin klassikkoteoksiin. Ajatuksissani uhosin lukevani niitä jo viime vuonna. Lopulta klassikoihin verrattavista suomalaisista luin vain kolme - Arto Paasilinnan Jäniksen vuoden ja Onnellisen miehen sekä Veijo Meren Manillaköyden. Kaikista pidin, Onnellisesta miehestä eniten. Westön puuttumista luettujen kirjojen listalta ehti jo Laura ihmetellä viime viikolla. Noloahan se!

Kerouac, Nabokov, Roy ja Tartt ovat kirjailijoita, joiden teosten sivuuttamisen uskon muokanneen minua. Pahempaan suuntaan. Kaikki nuo olen aloittanut joskus, mutta syystä tai toisesta olen laskenut ne kädestäni. Suorituspaineita?

Collinsin ja Oksasen teokset ovat muotikirjoja, joista puhutaan niin paljon, että ne pitäisi lukea ihan yleissivistyksenkin kannalta. Austen ja Conan Doyle eivät varsinaisesti ole muotia, mutta ehdottomia klassikkoja, joihin muut teokset viittaavat harva se kerta.

Olen jostain syystä huono lukemaan omasta hyllystä löytyviä kirjoja - kirjastosta lainatut menevät aina edelle. Paljon puhuu se, että Nälkäpeliä lukuunottamatta kaikki listatut kyllä makaavat joko omassa tai isäni kirjahyllyssä!

Teemana pulla ja Olot

Olen pysynyt tämän syksyn teemapäivissä yllättävän hyvin mukana. Korvapuustipäivänä söin puusteja, joita parempia en koskaan aiemmin ole onnistunut leipomaan. Osa palleroista oli kohonnut kahden nyrkkini kokoisiksi! Leipomukset olivat niin hyviä, että aikomuksistani huolimatta kauneimmat oli syöty ennen kuin ehätin tarttua kameraan. Korvapuustipäivän kanssa samanaikaisesti vietimme myös maailman eläinten päivää. Terroristi sai purkillisen koiranruokatahmaa, josta eniten pitää, ja röyhtäisi kiitollisena.

Tänään, Maailman mielenterveyspäivän, Aleksis Kiven päivän ja suomalaisen kirjallisuuden päivän sekä miksei myös Kuolemanrangaistuksen vastaisen päivän kunniaksi, luin Sanna Eevan kirjan Olot.
 
Tykkäsin. Eevan käyttämä kieli on raikasta, tuttua ja kaunista. Moniin muihin nykykirjailijoihin verrattuna teksti on soljuvampaa, yksinkertaisempaa, ehkä helpompaakin. Pidin Eevan ensimmäisestä aikuistenkirjasta, Maamorsiamesta.  Pidin kyllä Oloistakin. Kirja vaikutti aiempaansa harkitummalta ja kypsemmältä.

Sanna Eeva on vain paria vuotta minua vanhempi ja julkaissut jo kolme kirjaa. Vaikka kirjailija oli eläinlääkärin ja toimittajan lisäksi yksi lapsuuden toiveammattejani, itse en ole aloittanut ensimmäisenkään tarinan kehittelyä vuosikymmeneen. Säälittävää.

Vähemmän säälittävää on se, että Olot oli 84. tänä vuonna lukemani kirja! Merkittävää luvussa on se, että nyt olen lukenut saman verran kuin koko viime vuonna. Tämä vuosi on jo rikkonut myös iäiset elokuvaennätykseni.

Kuvassa kirjan alla on päivän asu, joka päällä lähden heti tekstin lähetettyäni etsiskelemään oranssia huulipunaa pakkomiellettäni tyydyttääkseni. Trikoomekon sävystä huomaa, että kellertävät sävyt eivät ole vieläkään jättäneet minua rauhaan.

Mutta kirjoista vielä. Torstaina julkistetaan Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaja. Jännään Haruki Murakamin puolesta, mutten pahastuisi myöskään Margaret Atwoodin tai Joyce Carol Oatesin voittaessa. Aina lokakuussa lupaan lukea Nobel-voittajalta jotain, nyt olisin vahvoilla jo ennakkoon.

Kuvaukseeni voisin laittaa merkinnän siitä, että olen hyvä kehittelemään mielessäni lukuhaasteita kirjabloggaajille. Omaan blogiini löytää niin harva, että haasteet menisivät hukkaan. Jos bloggaisin etupäässä kirjoista ja jaksaisin haalia tänne enemmän lukijoita, haastelisin ihmisiä lukemaan Nobel-kirjoja, Keltaista kirjastoa ja Otavan kirjastoa.

Avaruusseikkailu 2012-2013

Noin komea kuu mollotti suoraan vuokramökin ikkunasta, kun olimme niin kaukana itärajalta, että pallukka lähes puhui ruotsia. Pari viikkoa sitten otettu kuva on nihkeä aasinsilta aiheeseen. Eniten minua kiinnostaa tie -blogi nimittäin haastoi lukemaan kaksi avaruutta käsittelevää kirjaa helmikuun loppuun mennessä!

Haluan hypätä kyytiin, sillä ensimmäisenä Kosmoksen lumoa ja tähtisumua -haasteesta mieleeni tuli Esko Valtaojan kirja Kotona maailmankaikkeudessa, jonka olen suunnitellut lukevani jo valovuosien ajan. Se on ehdottomasti luettava ennen maaliskuuta.

Toisesta kirjasta en vielä tiedä. Joskohan pitäisi lukea lisää Douglas Adamsia? Linnunradan käsikirja liftareille oli ihana. Varsinainen scifi tuntuu ajatuksena supervieraalta, mutta Arthur C. Clarken 2001 Avaruusseikkailua ovat kyllä kehuneet muutkin kuin genren ylimmät ystävät. Kurt Vonnegutin Titanin seireenejä en yllätyksekseni ole lukenut, vaikka lempikirjailijani muuten kohtalaisen hyvin tunnenkin! Avaruus vilahtaa myös Michael Cunninghamin Säkenöivissä päivissä, mutten ole varma, onko se aivan laskettavissa mukaan.

Päivitän tilannetta matkan varrella tähän kirjoitukseen!

12.10. Jussi muistutti, että meillä on hyllyssä myös Hannu Rajaniemen The Quantum Thief. Se on vaikuttanut kiinnostavalta jo luettuani Rajaniemen haastattelun Suomen Kuvalehdessä, mutta tiedettä ja fysiikkaviittauksia kaunokirjassa, hui!

Seitsemän vakavaa

Järnvägsstationin ihana Niina jo helmikuussa kyseli seitsemää asiaa.

Olisin voinut kertoa vaikka keveistä asioista. Siitä, miten näin viime yönä unta, jossa Nightwish teki uuden levyn, jotta Marco Hietala pääsi sukupuolenvaihdosleikkaukseen. Tai siitä, että meidän koneella on satoja kuvia, jossa Lotta, eli tämän postauksen valkea möhkäle, nukkuu nojatuolissa (no mutku se on söpö).

Päädyin kuitenkin käymään tätä läpi raskaimman kautta.

1. Olin koulukiusattu lähes koko ala- ja yläasteajan. Se on yksi suurimmista minuuttani muokanneista asioista.

2. Vaikka harvat uskovat, ajattelen kamalasti, mitä muut minusta ajattelevat. Sellaisetkin ihmiset, joiden mielipiteistä en muuten välitä.

3. Harvat uskovat siksi, etten päästä itseäni asian kanssa helpolla. En ole esimerkiksi koskaan pukeutunut niin kuin pitäisi.

4. Kokemukset ovat myös muokanneet minusta perfektionistin. Välillä myös huomaan vetäväni asioita överiksi ihan vaan siksi, etten sitten ainakaan epäonnistuisi tavoitellessani täydellisyyttä.

5. Perfektionistina en osaa käsitellä pettymyksiä. En esimerkiksi ylioppilaskirjoituksissa osallistunut sellaisiin kirjoituksiin, joissa menestyminen oli epävarmaa. Enkä ole koskaan hakenut yliopistoon pääsykokeiden kautta.

6. Toisaalta olen erittäin hyvä inhoamaan ihmisiä. Pienet asiat tekevät joistain tyypeistä sellaisia, että joskus olen esimerkiksi perunut osallistumisiani joihinkin tapahtumiin, kun olen miettinyt siellä olevia ärsyttäviä ihmisiä.

7. En voi haastaa blogimemeihin ketään. Ajatusmallini mukaisesti haastetut joko vaivaantuisivat tai pilkkaisivat minua takanapäin. Toisaalta vaivaantuisin itse kamalasti, kun kyttäisin koko ajan, onko haastettu vastannut.

Heiluva huippu

Minä: woody allen, coen brothers ja lars von trier tulee ensin mieleen, mitä sulle?
Nonna: hmm. darren aronofsky, michel gondry & kai se burtonin tim pitää sanoa. :--D
Minä: christopher nolan ja martin scorsese ehkä kans. ja klaus härö. huhhuh, kolme. aronofskyn pitäis kyllä mahtua listalle kans
Nonna: myös gus van sant on aika ihku ja vaikkakin anton corbijn tietenkin on enemmän kunnostautunut valokuvaajana, niin ei kyllä ohjaajanakaan ole mitään vikaa ja jostain david lynchistä nyt sitten puhumattakaan :--D
Minä: DAVID LYNCH, oijoi. david fincherkin melkein kyllä ansaittis
Nonna: kun tätä asiaa miettii tarkemmin, niin se kolme on aika mahdottomuus :--D
Minä: joooo.. kubrick
Nonna: kubrick on kanssa yks niitä jotka unohtaa noilta listoilta koska ne on niin itsestäänselvyyksiä
Minä: täsmälleen, hirveetä. almodóvar!!

Ylempi keskustelu oli tietenkin maanantai-iltaista pohdiskelua Movie Mondayn haasteen #37 kolmea parasta ohjaajaa varten.
Päiviä kestäneen ajatusprosessin jälkeen kärki kristallisoitui tämänhetkiseen huippuunsa:

1. David Lynch

lempparini: Inland Empire, kolmetuntinen eepos, jonka kävin katsomassa elokuvateatteri Kuvakukossa neljä kertaa koskaan kyllästymättä hetkeksikään

2. Lars von Trier

lempparini: Melancholia, jota jo aiemmin olen kehunut lempielokuvanani

3. Darren Aronofsky

lempparini: The Fountain, jonka kuvakielessä oli jotain unohtumatonta

Leffamässyä

Trust, Derailed, Beyond Borders. Näitä leffoja yhdistää se, että ne olisivat jääneet minulta katsomatta - tai ainakin vähäisemmälle huomiolle - jos näyttelijäkaartissa ei olisi ollut Clive Owenia.


Minulle on ihan sama, millaista roolia Owen leffassa lopulta pyöritteleekään. Enhämmää nyt niitä leffoja kato, vaan tota miestä.

Herran rooleista muille suosittelen katsottavaksi (sillä silmällä tai ilman) Closeria, Children of Meniä ja Sin Cityä - unohtamatta Shoot 'Em Upia, joka on dvd-hyllymme hauskimpia elokuvia ikinä.

Toinen näyttelijä, jonka leffoja seuraan silmä kovana, on Nicole Kidman. Kidman ei ole minun tyyppiäni ulkonäöllisesti, mutta jostain syystä hänen elokuviensa huumori on tahattomanakin kovalaatuista (Olen nauranut itseni henkihieveriin Furin, Bewitchedin ja Birthday Girlin kaltaisille elokuville). Siksipä innostuin Hemingway & Gellhorn -nimisestä tv-elokuvasta, jossa loistavat sekä Owen että Kidman. Nähtävä!

Silmäkarkkia kansalle kerää Movie Monday #34.

Tilapäinen kuolema

"Pysyvää on vain muutos" on yksi lempisitaateistani esisokraattisen ajan Herakleitokselta. Alunperin opin tuntemaan lauseen ranskaksi, jolla se kaikuukin kauniisti: "Rien n'est permanent, sauf le changement."

Efesoksen Herakleitos on sama surulliseksi filosofiksi kutsuttu heppu, joka muotoili ajatuksen virrasta, joka ei koskaan pysy samana. Pentti Saarikosken sanoin: "Samaan virtaan astumme, emmekä astu, me, emmekä me."

Valokuvatorstai #233: Tilapäinen

se että kaikki maailmassa on tilapäistä ei tarkoita samaa kuin että kaikki muuttuu, että maailma muuttuu, että pysyvää on vain muutos, miten se ilmaistaankin, muutoskin on vain tilapäistä, pysyvyys tilapäistä, ja kaikki välttämätön vasta tilapäistä onkin, ruoka muuttuu sonnaksi, juoma virtsaksi, ne ovat vain aineen tilapäisiä muotoja eikä siinä ole eroa vegaanin ja lihansyöjän kesken, tilapäistä on kesä, tilapäistä talvi, tilapäistä lapsuus nuoruus aikuisuus vanhuus, tilapäisyys on elämän edellytys: muutosta me pelkäämme, pysyvyyteen ikävystymme, tilapäisyydestä löydämme tarkoituksen.

Kai Niemisen kokoelmasta Alan oppia (2010)

Maanantaimuuvit ja -muuvsit

Bolt, Up vai Toy Story?
Vai...
Coraline ja Finding Nemo
olis kans korkeella
ja How to Train Your Dragon
(meinasin kirjottaa
"drain")
Aladdin ja Lion King
ja Legend of the Guardians (:The Owls of
Ga'Hoole)
walle (Wall-E)!!!
ja Ice Age!!!!!!1
Pekka Töpöhäntä?

Jep, aika Movie Mondayn. Haaste #32 käsittelee animaatioita. Genre on yksi suosikkejani, ja parasta kaikista on hankala valita. Aivan niin jäykäksi tämä kerta ei vetänyt kuin #30, jossa etsittiin ei-englanninkielisiä elokuvia - meinasin tulla kahjoksi, kun yritin rajata ehdokkaita kymmeneenkin.

Animaatioihin vastaan lopulta kaksi: Up ja Bolt. Molemmat ovat varsinaisia hyvänmielenleffoja.

Upin kävin katsomassa yksin Tennispalatsin iltapäivänäytöksessä. Meitä täysi-ikäisiä yksinäisiä animaationkatsojia oli katsomossa kymmenittäin. Up oli ensimmäinen 3D-leffa, jonka koskaan olen nähnyt - ja sellaisena aivan loistava.

Boltin taas vuokrasin niin, etten ollut koskaan aikaisemmin nähnyt arvioita tai kuullut siitä mitään. Odotukseni olivat alhaalla - mutta kyseessä on vallan loistava elokuva! Suosittelen ehdottomasti kaikille, jotka ovat pitäneet juuri vaikka Upista, Finding Nemosta tai Toy Storysta.

Animaatiokoirat, jotain superhienoa niissä on.

Haaste perhoselta

Jyväskylä ei ole lempikaupunkini, mutta siellä vietetty aika on useimmiten hyvin laadukasta. Kolme yötä naapurikaupungissa olivat tällä kertaa naurua, jännitystä ja hyvää ruokaa. Ihmisiä, joita on ollut kova ikävä.

Perjantaina ylitin itseni ja tein omassa mittakaavassani erittäin suuren asian. Jos se onnistuu, vaikutus tulevaisuuteen on valtaisa. Jos se ei onnistu - no, ainakin olen yrittänyt! Vielä vuosi, pari sitten olisin pitänyt mitä vaan epäonnistumista epäonnistumisena. Nyt se tarkoittaa vain toisenlaista mutkaa. Ehkä tämä tarkoittaa aikuistumista: päämäärä ei tunnu lainkaan niin tärkeältä kuin matka. Päämääriä tulee lisää.

Ennen lähtöäni Jyväskylään Perhonen lensi -blogi kyseli lempijuttujani. Rakastan haasteita, listoja ja täytettäviä asioita, siispä kiitos!

1. Lempiruoka

Juuri nyt tekee mieli sanoa sushi, sillä viikonloppuna rullailimme makeja ensimmäistä kertaa. Lauantain iltapala on esillä ylläolevassa kuvassa, kateellinen voi olla! Jos rullan sisällä on avokadoa tai tuorejuustoa, muut ainekset voivat olla mitä vaan. Kurkku, pippurimakrilli ja porkkana olivat erinomaisia valintoja.

Mieleen tulee myös erilaisia sienistä valmistettuja ruokia, kuten vaikka sopivalla pieteetillä tehty sienirisotto tai -lasagne. Perunamuusi on ihanaa. Ja entäs erilaiset keitot, vaikkapa isän lohisoppa ja äidin borsch-keitto!

Helpointa olisi ehkä luetella lempiaineksiani: munakoiso, fenkoli, buffalomozzarella, chili, tomaatti, sitruuna, savujuusto, suppilovahverot, kesäkurpitsa, turkkilainen jogurtti, kookosmaito... Lihasta olen opetellut pitämään ja rasvaiset kalat ovat hyviä, mutta niitä en vieläkään osaa ajatella lempiruokinani.

2. Lempimakeinen

Karkkilakossa tätä on hölmöä ajatella! Suklaa melkein kaikissa muodoissaan. Pätkikset ja Da Capot (nimenomaan ne patukat, eivät laatikoissa). Irttarihyllyssä esim. hedelmä-salmiakkimustekalat, ässämixit ja appelsiinitryffelit. Tuoreet Pandan minttu- ja Deli-lakut. Kaikki, missä on samanaikaisesti (pehmeää) pähkinävoita ja suklaata. Kaikki, missä on sokeria, rasvaa ja vehnäjauhoja. Mmmmm...

3. Lempiluettava

Kirja on onnistunut, jos se imee sisäänsä. Tapoja on monia: minut on ihastuttanut niin tyyli, juoni, aihe kuin päähenkilötkin. Pidän paljon Sirpa Kähkösen kirjoista, ja hänen rinnallaan täytyy mainita Kurt Vonnegut, jota ehkä pidän lempikirjailijanani. John Irving ei välttämättä lukeudu aivan lemppareihini, mutta arvostan hänen tapaansa kirjoittaa maailmoja, joista lukija ei pääse irti.

On ihanaa löytää kirjoja, joiden jokaisesta sanasta nauttii: esimerkiksi Murakamin teokset ovat tällaisia. Toisaalta pidän kirjoista, jotka ovat keveitä, helppoja ja mielenkiintoisia, kuten vaikka Hanna Tuurin Irlantilainen aamiainen tai Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimo. Jollain tapaa Sujata Masseyn Rei Shimura -sarja on hieman guilty pleasure, Rei on ihku. Höh, emmä tiiä, luen aika paljon.

4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä

En mää vaan ossaa, en uskalla edes yrittää. Sukuni on täynnä käsityöihmisiä, mutta oma kässännumeroni pudotti keskiarvoa läpi peruskoulun. Ompelukoneeseen en uskaltaisi koskea, vaikka maksettaisiin. Tänä jouluna useissa blogeissa on tehty ihastuttavia neulottuja joulupalloja. Voi, kun minäkin osaisin.

5. Lempielokuva

Melancholia. No joo. Kerron vaikka muutamalla genrellä. Animaatiot: Up, Bolt, Toy Storyt. Toimintakomediat: Good Cop Bad Cop, Shoot 'Em Up, Hot Fuzz. Väkivaltaisemmat: Irréversible, Naboer. No nyt en enää jaksa keksiä genrejä: The Book of Revelation, The Hours, The Prestige, Äideistä parhain, Du Levande, C.R.A.Z.Y., Science of Sleep, Inland Empire.

Vuosi elokuvissa

Katsoin vuonna 2011 säälittävän vähän elokuvia. Osasyy siihen on se, että katsoin sarjoja ja luin enemmän kuin ikinä. Silti 81 elokuvaa on anteeksiantamattoman vähän, ja tänä vuonna lupaan tsempata.

Uutuusleffoja näkemistäni oli kuitenkin peräti yhdeksän. Movie Monday kysyy niiden järjestystä.

TOP-5-LEFFAT 2011:

5. Black Swan
Suomessa Black Swanin ensi-ilta tuli aivan törkeästi muuta maailmaa jäljessä, ja niinpä tämä onkin oikeastaan vuodelta 2010. Visuaalisuus ja tunnelmat olivat aivan omaa luokkaansa. Jos olisin nähnyt tämän pienempänä tyttönä, olisin varmaankin ruvennut tanssimaan balettia. Nyt se jää haaveeksi.



4. Drive
Drive ansaitsisi paikan paljon korkeammalla, sillä nappiin osui kaikki. Erityisesti pidin valojen käytöstä ja musiikista. Komeinta elokuvassa oli silloin, kun oli pimeää. Katuvalojen loiste, oijoi.




3. Crazy. Stupid. Love.
Vuoden yllättäjä: romanttinen komedia, jonka jokaisesta sekunnista nautin. Hauska ja viihdyttävä, muttei missään vaiheessa tylsä. Olen vieläkin niin häkeltynyt tämän arvosta romcomina, että pisteet nousevat kenties suhteettoman paljon. No, Gosling mikä Gosling.




2. The Adventures of Tintin
Vuoden ehdottomasti odotetuin elokuva ei pettänyt. Tykkäsin kaikesta, ja odotan innolla jatko-osaa. Milou on lemppari-lemppari-lemppari! Ikinä!




1. Melancholia
Kysyttäessä mainitsen tämän lempielokuvanani. Loistavat näyttelijät, hyvin visuaalinen, hienot äänet, kauniit värit. Elokuvan sanoma kosketti minua silti eniten, se oli suorastaan pakahduttava. Melancholia ymmärsi jotain ihmisyydestä. Se ymmärsi ja laittoi minut ymmärtämään jotain itsestäni - mikä on paljon enemmän, kun hyvältä elokuvalta voi vaatia.

xxx

Kuudetta sijaa pitävät True Grit, Paul, Rango ja Rio, jotka kaikki ovat omalla tavallaan erinomaisia elokuvia. Pitäisin mennyttä vuotta kerrassaan erinomaisena leffavuotena - ja monta hyvää jo ilmestynyttä on vielä näkemättä!

Vuosi lukutoukkana

Joulukuun täytän työnteolla ja Charlaine Harrisin keveällä Sookie Stackhouse -sarjalla: olen tyytyväinen, jos saan Omnibus III:n päätökseen vuodenvaihteeseen mennessä.

Ajattelinkin, että voisin jo nyt napata kiinni Järjellä ja tunteella -blogin Susan hauskaan Lukutoukan katsaus vuoteen 2011 -haasteeseen.

Kaikki luetut kirjani löytyvät täältä.

Vastaukset lukutoukkahaasteeseen:

1. Minkä lukemasi kirjan olisit toivonut löytäväsi juuri joulupaketista tänä vuonna, ellet jo olisi lukenut sitä?
Pilvikartasto

2. Mitä kirjaa suosittelisit ystävälle, joka ei ole lukenut paljoa, mutta kaipaisi lukuelämyksiä?
Appelsiinin tuoksu

3. Mikä kirja sinun teki mieli jättää kesken?
Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn Monroe

4. Mikä kirja sai sinut vuodattamaan kyyneleitä?
Terveisin äiti

5. Minkä kirjan lukemista odotit ennakkoon eniten?
Little Been tarina

6. Mikä kovasti pitämäsi kirja sai mielestäsi aivan liian vähän näkyvyyttä ja ns. blogisavuja?
Meidät kaikki on tehty liimasta

7. Mikä kirja oli suurin pettymys?
Harjukaupungin salakäytävät

8. Minkä kirjan ottaisit ainoaksi kirjaksi autiolle saarelle uudestaan...ja uudestaan luettavaksi?
Kaikki isäni hotellit

9. Mikä kirja herätti sinulla eniten halua keskustella kirjan tapahtumista ja henkilöistä?
Sivullinen

10. Minkä kirjan sulkisit aikakapseliin avattavaksi sadan vuoden päästä täällä Suomessa?
Muukalainen Rantaruotsissa

11. Mistä kirjasta haluaisit nähdä elokuvan, ellei sitä jo ole tehty?
Ei hunningolle tänään

12. Minkä kirjan ns. jälkimaku oli niin voimakas, että mietit sitä vielä pitkään viimeisen sivun kääntämisen jälkeenkin?
Sivullinen

13. Mikä kirja oli suurin yllättäjä hienon lukukokemuksen myötä?
Isä Camillon kylä

14. Mistä kirjasta et muista enää paljoakaan, vain lähinnä tunnelmia ja pätkiä sieltä täältä tapahtumista?
Kauimpana kuolemasta

15. Mitä kirjaa suosittelisit eniten muille kirjablogisteille?
Mustat morsiamet

Kirjoitettu Eurooppa

Jo pitkään olen ihastellut ihmisten kirjablogeissa olleita kirjallisia maailmankarttoja. Esimerkiksi P.S. Rakastan kirjoja -blogin Sara merkkaa ylös myös Yhdysvaltain osavaltiot.

Itse olen jo pitkään halunnut perehtyä eurooppalaiseen kirjallisuuteen. Kävin läpi lukemani kirjat vuodesta 2009. Hämmästyksekseni olen lukenut vain 11:n eri valtion kirjailijan teoksia! Lähinnä olen tainnut kahlata suomalaisia ja, klumps, yhdysvaltalaisia kirjoja.

Tähän on tultava parannus.

Euroopan valtiot ja luetut kirjailijat (sekä luettavat kirjailijat):

Alankomaat: (Harry Mulisch)
Albania
Andorra
Armenia
Azerbaidžan
Belgia: Amélie Nothomb
Bosnia ja Hertsegovina
Bulgaria
Englanti: Mark Haddon, Marie Phillips
Espanja: Pablo Tusset, Manuel Vázquez Montalbán
Irlanti: John Boyne
Islanti: (Vigdís Grimsdóttir)
Italia: Paolo Giordano, Giovanni Guareschi
Itävalta: David Glattauer (lisätty 10/'13)
Kosovo
Kreikka: Niko Kazantzakis (lisätty 8/'12)

Kroatia: Nataša Dragnić (lisätty 11/'12)
Kypros
Latvia
Liechtenstein
Liettua
Luxemburg
Makedonia
Malta
Moldova
Monaco
Montenegro
Norja: Edy Poppy, Erlend Loe
Pohjois-Irlanti
Portugali: José Saramago
Puola
Ranska: Anna Gavalda, Albert Camus
Romania
Ruotsi: Stieg Larsson, John Ajvide Lindqvist
Saksa: Petra Hammesfahr, Hermann Hesse
San Marino
Serbia
Skotlanti: Andrew O'Hagan, Lin Anderson
Slovakia
Slovenia
Suomi: Sirpa Kähkönen, Veikko Huovinen
Sveitsi
Tanska: Peter Høeg, Pia Juul
Tšekki: Franz Kafka, Milan Kundera
Turkki: (Orhan Pamuk)
Ukraina
Unkari: György Dragomán (lisätty '12/12)
Valko-Venäjä
Vatikaani
Venäjä: Inna Patrakova
Viro: (Indrek Hargla)
Wales: (Mari Strachan, Ken Follett)

Kuten näette, itäinen Eurooppa on minulle kirjallisesti aivan harmaata aluetta.

Otan kirjailijan mukaan listalle, jos hän on syntynyt alueella ja viettänyt siellä aikaa edes mainittavan verran. Siksi otan esimerkiksi Inna Patrakovan listalle - tosin ehkä hieman pitkin hampain, sillä onhan hänet laskettavissa myös suomalaisiin kirjailijoihin. Vaikka Patrakova nyt kartalla onkin, lupaan tutustua myös johonkin toiseen venäläiseen.

Otan mielelläni vastaan kirjavinkkejä - sekä eurooppalaisia että tietenkin myös muita.


Kartta täältä.

Parasta Suomesta

Laskelmoiva, ylitunteellinen ja alleviivattu. Näillä sanoilla on kuvailtu minun suomalaista lempielokuvaani Äideistä parhainta. En allekirjoita.

Näin elokuvan ensimmäisen kerran Kino Kuvakukossa, kun se viisi vuotta sitten esitettiin Hyvät Kuvat -leffakerhossa. Haaveilin sateenvarjosta lähes koko näytännön ajan. Takanani istuva keski-ikäinen mies vollotti kovaäänisesti vielä pitkään lopputekstien jälkeenkin. Hän ei ollut ainoa. Tunteellinen kyllä, ylitunteellinen - ei. Lienee oikeutettua sanoa, että 70 000 evakkolasta ansaitsevat muutaman kyyneleen.



Lässyelokuvat harvemmin vetoavat minuun, mutta Klaus Härö onnistui Äideistä parhaimmassa. Hän sai käteni puristumaan nyrkkiin. Ajattelemaan. Saman ovat tehneet myös uudemmat Den nya människan (Uusi ihminen) ja Postia pappi Jaakobille.

Ansiokkaan arvostelun on kirjoittanut Juha Rosenqvist. Äideistä parhain on juuri se elokuva, jonka näyttäisin ensimmäisenä muualta tulleelle - sitä haettiin tällä kertaa Movie Mondayssa!

Happy dog in London heat

Mustavalkomaanantai #87: Ilo.

Lehtitanka

Uutisrintama
meni minulta piiloon
Soittopyyntö, mutta
kärki on kadoksissa
Sotakirves haudattu


Runotorstai: Mä lehden luin - ja tein.

Dead Memories

Muisto Mustavalkoisessa maanantaissa.

Kuva otettu kolmen vuoden takaiseen valokuvaprojektiin.

Kiitos, Hanna.