Näytetään tekstit, joissa on tunniste koti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koti. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Kahden kuosin päivä


Tässä päivässä on parasta kaksi kuosia:
Ensimmäinen on pisimmästä mekosta, joka minulla on koskaan ollut. Sen väritys ja kuviot muistuttavat isoäitini tyynyä.

Toinen on näkymä tästä, jossa juuri istun. Tuolla puiden takana siintää pelto, joka vielä jaksaa vihertää muuta vaaleampana.
Lepät ovat jo tummuneet, haapa on jostain syystä lähes kellastunut.
Pidän keskikesänvihreästä kaikkialla muualla paitsi luonnossa, huomasin eilen.
Luonnossa rehevä vihreä tarkoittaa lähestyvää syksyä.


keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Palasia sisuksista


Uuden asunnon metsästys on jatkunut tuloksettomana jo kahden vuoden ajan. Sisustusvimmani vain kasvaa ja kasvaa, kun nykyiseen kotiin ei viitsi tehdä muutoksia muuttoa odotellessa. Nykyisestä asunnosta varmasti saisi oikeinkin kivan, mutta remontin aloittaminen tuntuisi nyt typerältä.

Mutta mistä minä sitten oikein pidän? Koska me asumme niin väliaikaisesti, vinkkaan mieluummin muihin blogeihin. Ihania kotoisuuksia esittelevät esimerkiksi Cosy Home, Oravanpesä ja Vihreä talo. Vaikka kuvat ja tuhat sanaa, käytän vielä kirjaimia kertaukseksi.


räsymatot, peikonlehdet, vitriinikaapit, värillinen lasi
leveät ikkunalaudat, mintunvihreä, arkut ja matkalaukut
räväkkä tapetti yhdellä seinällä, opetustaulut, valo, keijuvalot
peltipurkit, raidat, tauluhyllyt, puulaatikot, maanläheiset värit
läheisten taide, avohyllyt, kuivaruoat lasipurkeissa, lipastot
pellava, suuret peilit, kaktukset, lasiset tuikkukupit, puuesineet
pinnatuolit, keittiöpurkit, metsänvihreä, eläinaiheisuus
kartat, mariininsininen, kuormalavoista tehdyt huonekalut

 
tilkkutäkit, postikortit, maapallot, valkoiset hyasintit
säkkikangas, seinät täynnä kirjahyllyjä, maanläheiset värit
satuaiheet, leveälankkuiset lattiat, roikkuvat kukkaruukut
nystyräiset lasiesineet, neulotut, kudotut ja virkatut pinnat
graafinen mustavalkoisuus, kirjovehkat, näkyvät katto-orret
etnovaikutteet, paperivarjostimet, harmaan eri sävyt
taideseinät, anopinkielet, korkeat ja sirot kynttilänjalat
kynttilät, neukkuhenkiset koriste-esineet, tauluseinät
 

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Kolmatta yhdeksästä elämästä


Maanantaiaamuna heräsin pahimpaan painajaiseeni. Isä soitti kertoakseen, että Albert-kissa on jäänyt auton alle. Onneksi isä oli jo tuolloin palaamassa katin kanssa eläinlääkärireissulta, Aape-ressu vielä nukutusaineissa kokoonkursimisen jälkeen. Olisin lähtenyt bussilla itää kohti välittömästi, mutta koska tällä leveyspiirillä kulkee yksi ainoa bussivuoro, pääsin matkaan vasta seuraavana päivänä.

Kissapoika säikäytti perheeni pahoin jo jokunen vuosi taaksepäin, kun myrkky vei kissan yhdestä naapurista ja melkein toisestakin. Albert vietti myrkytysyrityksen jälkeen muutaman päivän eläinlääkäriasemalla tiputuksessa. Kiitos suuren koonsa se selvisi hengissä, tosin näkökykynsä melkein menettäneenä.

Auto-onnettomuudesta kissa selvisi kankussaan olevalla syvällä haavalla, jonka eläinlääkäri tikkasi umpeen. Luut tai sisäelimet eivät olleet kärsineet rytäkässä kuin ihmeen kaupalla.


En ollut nähnyt Albertia sitten helmikuun. Kävin kyllä isäni luona kesäkuussa, mutta tuolloin valkea kuranruskea yli-innokas terrieri karkotti paria uskaliasta lukuunottamatta koko kissalauman. Minun päästyäni sairastupana toimivaan kylpyhuoneeseen kolli päästi hirmuisen volisevan moukumetakan.

Ensin uskoin, että ääntely johtui kivuista ja pelästyin kamalasti. Ilmeisesti kyse oli vain siitä, että se halusi kertoa minulle ensin karmivat uutiset - Jussin mukaan se kenties rehvasteli ajaneensa peltipedon pois! Rapsutuksen myötä nauku vaihtui samantien kehräykseksi. Pian Albert suostui maistamaan jauhelihaa ja suostuin uskomaan, että karvakasa jää elon puolelle. Muutaman tunnin päästä se ahmia rusautteli muikun ja nuoli sormeni kiitokseksi.

(Hieman ironisesti) olen todella kiitollinen auton kuljettajalle. Hän alkoi heti onnettomuuden jälkeen etsimään kissalle omistajaa. Loukkaantunut Albert oli visusti piiloutunut, ja naapurit löysivät sen vain koiransa avulla. Voi, miten kiitollinen olenkaan siitä, että Aape sai apua niin nopeasti!

Minä taidan nukkua tämän yön hätäpissaisella saunan lattialla, en meinaa uskaltaa päästää Albertia silmistäni. Toivottavasti se pitää lopuista seitsemästä elämästään hyvän huolen.


perjantai 24. helmikuuta 2012

Tiikereitä tulossa


Riemunkiljahdus pääsi, kun Jussi linkitti Nyt-liitteen uutisen Lifestyle-kauppaketju Tiger avaa useita myymälöitä Suomeen.

Itse olen tuohon tanskalaiseen Tiimariin ihastunut Riikan-matkoillani. Eniten se muistuttaa tavaroiltaan ruotsalaista Lagerhausia. Tigerista hankittu pöllömuki on esiintynyt blogissa aiemminkin, mutta joulukuussa sävytetyt kuvat näyttävät nyt keväämmällä kovin tukkoisilta.

Kampin ja Itäkeskuksen myymälät ovat jo varmistuneet. Nyt-liitteen mukaan ketju aikoo avata Suomeen viidestä kymmeneen liikettä vielä tämän vuoden aikana. Kuulostaa minun korviini siltä, että Kuopion Ikano saattaisi saada sisäänsä kissaeläimen, ainakin Cubus ja Skopunkten sinne aukeavat syksyllä.

Cubus ja Skopunkten eivät ole omia suosikkejani, mutta COSin perässä Ikanoon kyllä lähtisin. Kuulostaako kenenkään muun korvaan ikävältä tuo "korkealaatuisia vaatteita kohtuuhintaan" tai "premium quality at an affordable price" -kohta uutistekstissä? Viittaan siis Nyt-liitteen tekstiin, joka on enemmän tai vähemmän suora käännös täältä.


--Päivitys 1.11.2012: Tähän kirjoitukseen tulee yhä Googlesta aika paljon kävijöitä. Pitänee päivittää veikkailujani ja samalla lähettää terveisiä entryn kommenteissa kanssani keskustelleelle anonyymille. Tänään virallisesti avattavaan Kuopion Kauppakeskus Matkukseen on, toden totta, avattu Tiger. :)

maanantai 2. tammikuuta 2012

Koti terroristeille

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Pöllöjen lisäksi meille on alimmaisen kuvan syystä tupsahdellut myös terrierikamaa. Kuvat on otettu ennen joulua: se selittänee osan rekvisiitasta.

Tuoreimmasta päästä on Aarikan ihana heijastin. Kun lähdin Savoon, heijastin jäi rannikolle ja varmasti hyvin valaisee tuossa Paapii-blogin facebook-sivuilta voittamani avaimenperän vieressä. Myös Kanelikauppa-joulukortit ovat voitto, blogiarvonnasta.

Minulla on kamala ikävä Vaasaan. Siellä on Jussi ja tonnikalan perään itkevä pikkuterroristi, joka arvatenkin näyttää tuiskun jälkeen taas tältä:

Photobucket

maanantai 5. joulukuuta 2011

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...