Omat kengät, toisen elämä

Lähipäivinä tapahtunutta:

• Aloin kantaa mukanani entisen asuinkumppanin nimellä varustettua sormusta.
• Entinen asuinkumppani siksi, että jätin Vaasan taakseni.
• Jätän Vaasan taakseni, koska vaihdan yliopistoa ja tiedekuntaa ja ylipäätään kaikkia opiskeluasioita.
• Vaihdan yliopistoa ja tiedekuntaa, koska fuskasin paniikkihäiriötäni ja pääsin keväällä pääsykokeisiin!
• Ja pääsin muuten myös kaikkiin hakukohteisiini (snadi yllätys!), joista valitsin yhteiskuntatieteellisen!
• Muutan ylihuomenna kaupunkiin, jota vielä pari vuotta sitten sanoin inhoavani! Jyväskylä! Auts!
• Olen silti aika innoissani, sillä tuntuu kovasti uudelta alulta. Kuluneet vuodet ovat olleet aika raskaita.
• Kuulin tänään olevani sukua Urho Kaleva Kekkoselle, metropoliitta Ambrosiukselle ja Yleisradion Atte Jääskeläiselle (tuleeko minusta siis isona seurakunnan tiedotusjohtaja, sukuni innoittamana? Taiteilijaksi minusta ei ole, vaikka suvussa on lahjakkaiden tätien lisäksi myös tiettyjä Halosia ja Miina Äkkijyrkkä).
• Saattaa myös olla, että minulla on setä, josta isäni ei ole tiennyt mitään. Sukutapaamiset ovat sitten jänniä.
• Mies, jota olen vähänniinku pitänyt isoisänäni, poistui tänään ajasta ikuisuuteen (biologiset ja adoptioukit kuolivat jo ennen syntymääni). Kirjoitan tämän loppuun, ja sytytän sitten kynttilän.
• Ostin sängyn ja kirjahyllyn. Ansiokkaasti olen hankkiutunut eroon kaikista sinkkukämppätarpeista, eli olen vähän hukassa materian kanssa. Kihlajaislahjaksi sain sentään paistinpannun.
• Harkitsen älypuhelinta.
• Voitin piirakkahaasteen. Luokkayhteiskunnan tarkkailuluokan leirikoulu avusti suosiollisesti ja taisin luvata kiitokseksi piirakkaa.

Toisen kengissä kävelemisestä ja ihmisten tuomitsemisesta kertova mietelause käväisi mielessäni, kun ensin löysin kuvan mokkanahkaisista juhlakengistäni ja sitten nyt jo puhkiutuvista consseistani. Koska muistinkortinlukija sijaitsee arvatenkin muuttolaatikon alimmaisena, kaivelin kuvituskuvat äitini vanhalta työkoneelta, jota käytän täällä isälässä.

Olen ajatellut elämää - etenkin muiden ihmisten elämää - paljon. Lempiasiani internetissä on jo pitkään ollut Humans of New York, joka onnistuu liki päivittäin liikuttamaan minua tippasilmäksi asti. HONYn Brandon kuvaa ihmisiä ja kerää heiltä ajatuksia ja tarinoita.

Jokainen tarvitsee ihmisen, joka kysyy mitä kuuluu. Mitä useammin, sen parempi. Mitä kuuluu tarvitsee jälkeensä vielä yhden tai muutaman tarkentavan kysymyksen. Työssäni olen huomannut useimpien raottavan mielellään ovia elämäänsä ja ajatusmaailmaansa. HONYn kuvaama pikkutyttö on innoissaan ensimmäisestä kynsilakastaan ja nuori tuntee ylpeyttä valmistumisensa takia iloitsevista sukulaisista.
Toisaalta ilman HONYa en olisi arvannut, että kahvilassa istuva tyylikäs hipster suree yhä itsemurhan tehnyttä isäänsä, eikä vastaantulija voi olla ajattelematta ystäväänsä, joka puukotettiin hänen silmiensä eteen.

Oletko koskaan miettinyt, kenen kanssa tänään istut ruuhkabussissa? Kiinnostaako se? Arvaas mitä: sinun ei edes tarvitse käyttää mielikuvitustasi. Kunhan vaan istut vieraan seuraan ja kysyt, mitä hänelle tänään kuuluu.
Vaihto-oppilasjärjestön alkuperäisideana on luoda maailmanrauha ihmisten välistä ymmärrystä lisäämällä kulttuurien kohtaamisen kautta. Usein myös lähempänä on ihmisiä, joiden kohtaaminen tekisi maailmasta paremman.

Jakolaskua tai pituushyppyä. Toivon, että jokainen on joskus verrannut itseään muihin ja harmitellut sitä, miten jokin asia tuntuu itselle niin kovin vaikealta.
Koululiikunta puolustaa paikkaansa opetussuunnitelmassa ihan jo siksi, että sillä saa monille kirjaviisaille ihmisille epäonnistumisen tunteita. Möhlätyn pesäpallolyönnin taustalla on tärkeä ajatus. Asiat, jotka tuntuvat jostain muusta kovin pieneltä ja helpolta, voivat merkata jollekin toiselle jotain paljon suurempaa.

"What was the saddest moment of your life?"
"Probably when my grandmother died."
"What was your favorite thing about her?"
"Honestly, she was back in Bangladesh, and I really don't remember much about her. But it was the only time I've seen my dad cry."
- Humans of New York

Epätodellista liikettä

 

Opin paljon muutamassa päivässä. Ainakin tämän: pitää rakastua sellaiseen, joka tietää huonot puoleni, mutta rakastaa minua niin kuin niitä ei olisi. Onneksi se, jota rakastan, ei ole vielä ymmärtänyt samaa. Tai sitten hän vain odottaa kypsymistäni.

Olen niin kova itselleni, että välillä olen sitä muillekin, aivan huomaamatta. Lupaan olla tulevaisuudessa armollisempi. Jos en itselleni, niin ainakin muille. Ehkä sitä kautta opin hyväksymään omatkin virheeni.

 

Muisti on petollinen, se puhuu välillä kanssani eri kieltä. Kun kaikuluotaimen taajuus on delfiinin, siitä tulee melusaastetta. Epätodellisuus on välillä ollut ystävä. Värien lisäksi olen pitänyt liikkeestä.

Aloitan uuden matkan, ja uskon, että siitä tulee jännittävä. Jansson kirjoitti Taikatalvessa revontulista ja siitä, miten epävarmuus tekee levolliseksi. Minä ymmärrän, minä ymmärrän. Jos selittäisin kuvasarjan, selittäisin siitä liikaa.

Mitä sitten, kun jääkaappi ei enää huuda öisin? Pitää hankkia:

• lattelusikat
• sänky
• kattila
• yleiskone
• hupullinen kylpytakki
• tummanvihreät hait

Kilven erikoisesta kokemuksesta

Sekalaiset kuvat, niillähän kaikki tauot on hyvä päättää? Tässä vapunjälkeisiä tuntoja.

Järjestelmäkamera ei ole kulkenut mukana missään. Pokkari ottaa kiinni perinteisesti lähinnä typerimmät huomiot. Nyt asia ehkä kohenee, sillä Jussi-pukki (jep, tämä kuulosti väärältä) juhannuspukki toi lännestä mukanaan minulle Penin. No, oikeastaan se on ehkä isän, mutta saatamme kaikki arvata, kenen ystäviksi isän uusimmat lelut ovat hetkisen päästä siirtyneet... Kevyt kaveri on järisyttävän ihana, mutta voi sitä objektiivien määrää, mille minulla nyt olisi tarvetta!

 

Tässä olin minä tänään. Hiukset värjäsin viimeksi ennen Unkaria, köh, maaliskuussa. Etuhiukset saksin, hm, kohta. Naamanikin tunsin erityisen rumaksi, kieltämättä etenkin sen jälkeen, kun siihen erityisesti kiinnitettiin huomiota.

Kuopiossa kokeilemani huppari olisi lähtenyt mukaan, jos siinä olisi ollut edessä vetoketju. Himoitsemani Adidaksen hupparin tyrmäsin liveolosuhteissa väriltään liian kirkkaaksi. Onneksi en tilannut sitä netistä.

Adduun törmäsin spontaanilla retkelläni Irlannin saarelle. Kävin molempien valtioiden puolella, kun ystäväni Meerimaria Karma uhkasi muuttaa pois the Stab Citystä.


Tältä näytti Pohjois-Irlannissa Carrick-a-Reden luona. Itse en köysisillalle asti päässyt tulehtuneiden nivelteni kanssa, mutta vau silti.

Bussimatkalla ihastellessani karitsalaumoja ja Game of Thrones -sarjan kuvauspaikkoja elämäni alkoi yhtäkkiä tuntua verrattaen merkitykselliseltä ja tapahtumarikkaalta. Opin, että eräs pohjoisirlantilainen kaupunki ylpeilee sillä, että Winston Churchill (1874–1965) vietti siellä lomiaan. Toisessa kaupungissa kansallissankarin asemassa olevalle Paddy-pululle on pystytetty muistomerkki (, jolle joskus järjestän pyhiinvaelluksen).

Maakunnassa on myös paikkakunta, joka muistelee kymmenen vuoden kaarellisen hampurilaisyhtiön äkillistä pakoa vain parin palvelusvuoden jälkeen. Oliko kyseessä rahanpesuyritys vaiko sittenkin hullunlehmäntauti?


Hotelli oli halpa ja hyvä, enkä ole koskaan nukkunut niin hyvässä sängyssä. Uskomatonta, Travelodge! Miten hyvä sänky! Tosin viereisessä huoneessa paperinohuiden seinien takana joku kuorsasi (hyvässä sängyssään!) eräänä iltana järisyttävällä volyymilla, usch. Mutta miten hyvä sänky! Marian mielestä se oli ihan ok.

Huoneen kokolattiamatot oli kuin tehty eväsretkille. Hotellin vieressä oli kiva libanonilainen. Tykkäsin myös uusista valassukistani. Ja join kirsikkakokista ja Magnersia ja Bulmersia ja Bulmersia ja Magnersia, osaisivat nyt päättää sen nimen kanssa. Ja söin viinietikkasipsejä ja huhhuh Tescossa oli parasta! Sori nyt vaan: maailmantuskani kalpenee sen rinnalla, mitä tunnen joitain monikansallisten yritysten tuotteita kohtaan.

Tästä kuvasta herää lisäksi tärkeä kysymys: vannoin tekeväni hummusta, baba ghanoushia ja guacamolea keväällä ainakin kerran viikossa. Guacamolea olen muussannut aina välillä, mutta mitenkäs nuo muut? Tekemättä jättäminen on suuri synti.

Toukokuussa minulla oli isälle tuliaisia Pohjanmaalta, Irlannista, Iso-Britanniasta, Slovakiasta, Unkarista ja Tsekistä. Mielestäni emme näe ihan niin harvoin, mutta jotenkin tuliaisasiat olivat kasaantuneet. Tuliaisiksi laskin myös tsekkiläiset kolikot. Vaikka spontaanin saarireissun vedin kevyin kantamuksin, isälle piti toki tuoda kentältä Jamesonilla maustettuja fudgeja (this fudge contains alcohol? dig deeper!), jotka ammoisen Dublinin-reissun jälkeen hävisivät alta aikayksikön.

Irlannista palatessani mukanani oli myös laukku ruumassa. Nyttemmin jossain Iberian niemimaalla hortoileva ystäväni kun antoi muuttokuorman hankalimmat osat - kuten matkalaukun ja läppärin - minun kannettavakseni.

Laukun sain Dublinissa ruumaan ilmaiseksi, kun masentuneen näköisellä halpalentoyhtiön työntekijällä oli aamuneljältä "niin hyvä päivä". Hänen aksenttinsa oli peräisin ilmeisesti Lounais-Irlannista, minulla nimittäin oli suunnattomia hankaluuksia ymmärtää rouvan selontekoja. Käsimatkatavarani herätti sekä Dublinin että Helsingin turvatarkastuksissa hämmentyneitä otsanrypistyksiä. Ukulele Dublinista Vaasaan: been there, done that.

Reissun ehdoton kohokohta oli ehdottomasti Giant's Causeway. Märkävarpaisen jätin jätökset on yksi hienoimmista ikinä näkemistäni asioista. En löpise tämän kuvan alle enempää, pitäkää tätä hiljaisena hetkenä luonnon edessä. 

Kuukauden ajan reissasin Pohjanmaan, Keski-Suomen, Pohjois-Savon, Keski-Suomen, Pohjanmaan, Keski-Suomen ja Pohjois-Savon väliä. Keski-Suomi oli aika huippu, siitä joskus useammassa sivulauseessa. Kävin myös viemässä markettoja äidin haudalle. Fonttia en ihan allekirjoita, mutta isältä niin hyvä yritys, että eiköhän se tuohon jää. Haudan ajattelin rajata luonnonkivillä.

Samana päivänä itkin lukiessani sanomalehteä: Älä ajattele, että elämä on lyhyt. Ajattele: miten erikoinen kokemus. (Eeva Kilpi)

Olen ollut aika tulessa nyt jokusen päivän tajuttuani, että melkein isäni talon takapihalla sijaitsevalle pellolle on tullut hevosia. Kaksi rapsutyyppiä, aika parasta! Jussikin kävi tuleilemassa parin päivän ajan, (parin päivän päästä vihdoin trimmattavaksi pääsevän) Lotan mielestä asia oli pelkästään aika jännä. Sijainnin lisäksi omistaja on oikein mukava!

Aamu, Pulla ja Lotta. Toistosta huolimatta: "Yhyy, pelkään kaikkea, mutta nuo asiat tuossa tuoksuvat hassulta."

Tykkään tästä kuvasta aika paljon, vaikka Aamulta näyttää kasvavan leuasta Pullan jalka.

Loppukevennyksen sijaan sanottakoon, että Spärrästä lähtiessäni kassit olivat aika raskaina. Taisinpa tehdä parhaat kirjalöytöni ikinä. Ostin myös pari päivää ennen kontteilua kolme pokkaria Suomalaisen aleista.

Tosin olen pitänyt aika hyvää tahtia lukuhommien kanssa etenkin toukokuussa, jolloin innostuin lukemaan kaikki saarireissuiltani löytämäni true crime -kirjat. Tajusin lempigenreni olemassaolon vasta kevättalvella. Mahtavinta kyllä, saaren kirjakaupoissa on true crime -osastot erikseen! Mutta luin kirjat läpi tai en, asuinkumppanin mielestä on "ihan ok", jos hetken ajan kierrän kirjakaupat kauempaa.

Materiaa madjaarien mailta

Apua, miten väsynyt käsiala! Osaan kirjoittaa myös selvästi ja sievästi, mutta se ei koske aamuöisiä postikortteja, kun kahden jättimatkalaukun ja kahden käsimatkatavaran järjestelmällinen pakkaaminen on yhä kesken. Anteeksi vastaanottajalle!

Dark Shadow'n pyynnöstä ostoksia Budapestista ja myös jotain Bratislavasta. Kauppoja ja ostoskeskuksia osui reittien varrelle ilman shoppailupäämäärääkin. Yleensä olemme liikkeellä niin reiluilla aikatauluilla, että pysähdyksille on varaa. Lisäksi ostoskeskuksissa on parhaat ilmaiset vessat!

Tämä näyttää kamalan paljolta, mutta olisittepa nähneet todellisuuden (se oli myös aika paha). Ei vaan, korvakorut, magneetit ja suklaapatukat eivät laukuista kummoista tilaa vie. Nuo kirjat sen sijaan...



1) & 3) Pöllöjä ja korviksia
Kuvassa matkan koruostokset (pöllökorvikset eivät ole menneet muodista, lisäksi yksi rintaneula ja nahkanauhassa killuva ihana helmi) sekä matkasuoja hammasharjalle. Kuten täti tietää, tämä on sangen vaatimaton korusaaliikseni. Käytän koruja paljon, enkä voi kuvitella, että niitä olisi liikaa. Vuosien varrella minusta on kuitenkin tullut aika nirso. Tiedän heti korun nähdessäni, tuleeko se käyttöön.



2a) Hassunnimisiä suklaapatukoita
Tämä villitys alkoi jollain reissulla isäni kanssa: silloin tosin etsimme vain yhden suklaapatukan mieheen. Pelin henkeen kuuluu ostaa kaupan oudoimmat suklaat, tutut namit pitää jättää hyllyyn. Usein tässä pelissä mukaan tulee muutama supersuosikki, muutama ookoo ja pari liian outoa syötäväksi -versiota. Tällä kertaa kaikki olivat oikein hyviä!
Unkarilaiset ovat otannan perusteella mieltyneet vohvelisuklaisiin ja rommiaromiin - ei paha. Kasan lemppareita olivat silti ihana Fidorkan pyöreä kookossuklaa ja sopivasti kahvinen Kapuciner-patukka. Házi-suklaita sai kokeilla PeCsan torilla ennen ostopäätöstä, nom.

 

2b) Paras herkkuostos

oli silti tämä: kuivattuja hapankirsikoita dipattuna valkosuklaaseen ja jogurttiin, pyöriteltynä kirsikkajauhoissa. Uskomattoman ihania! Saisipa näitä jostain lisää...

Hapankirsikka on unkariksi meggy, tavallinen kirsikka cseresznye. Vaikka tseresnie maistuu sananakin suussa mukavalta, on meggy paljon söpömpi! Namujen vieressä pullollinen meggyillä maustettua pálinkaa.

4)  Vieraita säilykkeitä

edustaa slovakialainen supermarkettölkillinen maustettuja villisieniä. En voinut vastustaa Sissin puolison viiksiä. En ole vielä päättänyt, mitä näillä tehdään, bliniaikakin on jo oikeastaan ohi. Kauppahallista tankkasimme mukaan myös mm. paprikaa eri muodoissaan.

 

5) Päivittäiskosmetiikkaa

Ihokarvanpoistotököttiä, kreikkalaista deodoranttia, huulirasva, sheivaussuihkusaippuaa (kaakao ja kookos tuo hajumuiston after sun -voiteesta, jota käytin vuosia sitten Kanadassa), finnipuikko, säästöpakkaus hammastahnaa, käsivoide ja silmänympärysvoide. Lisäksi hamstrasin pikkurahalla parin vuoden varaston huulirasvoja luonnonkosmetiikan puolelta.

Meikkejä tai kynsilakkoja en katsellut, mutta ennen meitä Budapestin kiertänyt yes dear -blogin Piukku tyhjensi pöydät ilmeisesti minunkin edestäni. ;) Ja ei, en tiedä, mitä ajattelin aamuyöllä objektiivia valitessani.

7) Kirjoja
Minun ja puoliskoni kirjaostokset Treehugger Dan's Bookstoresta (kuten käytettyjen kirjojen pinosta voi päätellä, suosittelen lämpimästi):

The Book of Revelation - Rupert Thomson
Eleven - Mark Watson
In Xanadu - William Dalrymple
The World According to Clarkson - Jeremy Clarkson
People Who Eat Darkness - Richard Lloyd Parry
The Road to McCarthy - Pete McCarthy
The Boy Who Fell Out of the Sky - Ken Dornstein

Lisäksi tax free -hajuvedet See by Chloé (raikas, puhdas, pehmeä ja vähän vaniljainen: Sephoran mielestä graceful, feminine & spontaneous) ja joulunaikainen salamaihastukseni Escadan Cherry in the Air (vaahtokarkkimainen kirsikka, todella makea, muttei ihan äklö: Sephoran mielestä fun, pleasurable, social). Poikkeavat toisistaan kuin kuu ja aurinko, mutta niin minäkin välillä.

6) T-paitoja

Kissateeppari on yhteinen, Heroes United -paita on minua supersankarimaisemman Jussin (saatanpa silti lainata joskus), sugar skull ja vähän naismaisemmin leikattu sininen kuuluvat minulle. James Bond oli jo pesukorin alimmaisena. Lisäksi hankin raidallisen seilorimekon ja pari tummaa paitaa. Tummat paidat näyttävät kuvassa tummilta paidoilta.

6b) Muuta vaatekauppakamaa

Kah, ja Pull&Bearilta löysin tämän! Yleensä minä en löydä Jussin lempiputiikki P&B:stä mitään. Sen sijaan olisin joskus voinut tyhjentää Nextin Jussin seisoskellessa vieressä. Tällä kertaa meni aivan toisinpäin. Taisinpa ottaa pari juoksuaskelta veskan nähdessäni, se on i-ha-na.

8) Terriereitä
Molemmat PeCsasta, jossa ruikutin vanhojen kameroiden perään osaamatta valita niistä mukaan ainuttakaan. Koirista pienempi, metallinen ja painava, on tuliainen eräälle toiselle terrierinomistajalle. Piippua polttava terrieri jää meille vartioimaan jotain. Jää nähtäväksi, tarkoitanko oliiviöljypulloa, kolikoita tai korvakoruja. Megatarpeellinen, mutta varsin viehättävä.

 9) "Ei muuta"
on melkoisen laaja käsite. Lisätään kategorioita: söpöt postikortit ja magneetit. Voi miten rakastankaan Károly Reichin kädenjälkeä! Magneetteja olen vuosien mittaan kerännyt jo parin jääkaapinovellisen verran. Säilytän niitä laatikossa ja vaihtelen välillä fiiliksen mukaan.

10) Hedelmähaudukkeet ja teet
Ilman tätä ostosryhmää en pääse pois edes naapurimaista. Pickwickin ruusunmarjavalikoimaa olen kehunut jo aiemmin. Tällä kertaa ruusunmarjoja oli myös Loydin maukkaassa omenateessä. Jännittävää lime-passiohedelmä-jogurttisekoitusta ei ole vielä avattu.

11) Väriset
Ylemmistä ryhmistä ylijääneitä tavaroita yhdisti väri. Söpöä aurinkolasikoteloa olen etsinyt jo kauan, rintaneula esiintyi jo korukuvassa. Keittiöömme roikkumaan päätyneen linnunpöntön funktiota en ole vieläkään ole saanut perusteltua toiselle asujallemme (kolmas asuja nuuskaisi suuaukkoa ja totesi, että esine on kelvollinen). "Sinne voi laittaa jotain salaista?"

Teemana pulla ja Olot

Olen pysynyt tämän syksyn teemapäivissä yllättävän hyvin mukana. Korvapuustipäivänä söin puusteja, joita parempia en koskaan aiemmin ole onnistunut leipomaan. Osa palleroista oli kohonnut kahden nyrkkini kokoisiksi! Leipomukset olivat niin hyviä, että aikomuksistani huolimatta kauneimmat oli syöty ennen kuin ehätin tarttua kameraan. Korvapuustipäivän kanssa samanaikaisesti vietimme myös maailman eläinten päivää. Terroristi sai purkillisen koiranruokatahmaa, josta eniten pitää, ja röyhtäisi kiitollisena.

Tänään, Maailman mielenterveyspäivän, Aleksis Kiven päivän ja suomalaisen kirjallisuuden päivän sekä miksei myös Kuolemanrangaistuksen vastaisen päivän kunniaksi, luin Sanna Eevan kirjan Olot.
 
Tykkäsin. Eevan käyttämä kieli on raikasta, tuttua ja kaunista. Moniin muihin nykykirjailijoihin verrattuna teksti on soljuvampaa, yksinkertaisempaa, ehkä helpompaakin. Pidin Eevan ensimmäisestä aikuistenkirjasta, Maamorsiamesta.  Pidin kyllä Oloistakin. Kirja vaikutti aiempaansa harkitummalta ja kypsemmältä.

Sanna Eeva on vain paria vuotta minua vanhempi ja julkaissut jo kolme kirjaa. Vaikka kirjailija oli eläinlääkärin ja toimittajan lisäksi yksi lapsuuden toiveammattejani, itse en ole aloittanut ensimmäisenkään tarinan kehittelyä vuosikymmeneen. Säälittävää.

Vähemmän säälittävää on se, että Olot oli 84. tänä vuonna lukemani kirja! Merkittävää luvussa on se, että nyt olen lukenut saman verran kuin koko viime vuonna. Tämä vuosi on jo rikkonut myös iäiset elokuvaennätykseni.

Kuvassa kirjan alla on päivän asu, joka päällä lähden heti tekstin lähetettyäni etsiskelemään oranssia huulipunaa pakkomiellettäni tyydyttääkseni. Trikoomekon sävystä huomaa, että kellertävät sävyt eivät ole vieläkään jättäneet minua rauhaan.

Mutta kirjoista vielä. Torstaina julkistetaan Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaja. Jännään Haruki Murakamin puolesta, mutten pahastuisi myöskään Margaret Atwoodin tai Joyce Carol Oatesin voittaessa. Aina lokakuussa lupaan lukea Nobel-voittajalta jotain, nyt olisin vahvoilla jo ennakkoon.

Kuvaukseeni voisin laittaa merkinnän siitä, että olen hyvä kehittelemään mielessäni lukuhaasteita kirjabloggaajille. Omaan blogiini löytää niin harva, että haasteet menisivät hukkaan. Jos bloggaisin etupäässä kirjoista ja jaksaisin haalia tänne enemmän lukijoita, haastelisin ihmisiä lukemaan Nobel-kirjoja, Keltaista kirjastoa ja Otavan kirjastoa.

Absinttia asetelmassa

Old green fairy, what you’ve done to me? -lauseella alkaa Kasabian-yhtyeen biisi La fée verte, joka on ollut tänään lempibiisini. Viime vuonna ilmestynyt Velociraptor! -levy on yksi viime vuoden suosikkejani. Löydän sitä kuunnellessani yhä uusia lempibiisejäni. I Hear Voices on saanut eniten soittoa, mutta myös esimerkiksi Days Are Forgotten on loistava.

Absintti ei ole koskaan ollut lempijuomiani: ei sveitsiläinen Kübler, ranskalainen Père Kermann's eikä hollantilainenkaan. Jos vihreä keiju muihin vaikuttaa miellyttävällä tavalla, minut se tekee aivan ylisarkastiseksi - suorastaan kusipäisessä mittakaavassa. Ja seuraavana päivänä krapulaenkelit pelaavat päässä roller derbyä.

Se päihteistä, ne eivät ole innostaneet pitkään aikaan. Kuvan latvialaisskumppa juotiin riikalaishotellissa jo toissavuonna. Arkku ja kääntömaljakko on hankittu samasta ulkorakennuksesta talvemmalla, kynsilakat ovat uusia suosikkeja, Clipperin omena-inkivääri oli lievä pettymys. Elävään ravintoon ja suureen kasviskeittokirjaan ajan hammas ei ole pystynyt. Nukkumatti pitää tavallisesti sijaansa olkkarin lattian sijaan makuuhuoneen ikkunalla.

Idea lempiväriasetelmaan Cosy Home -blogin Perjantain väri -sarjasta, sikäläisellä tontilla väri nähtiin näin. Meillä vihreää on ympäri kotia, mutta yritin ottaa mukaan vain lempisävyjäni. Sävyfriikkeilystäni kerroinkin jo aiemmin. Se oikeista oikein tällä näytöllä on muuten blogin ylätunnisteen alla oleva väripalkki.

Kierrätetty kulmikas

Jos saan valita, menen aina hyväntekeväisyyskirpputoreille ja kierrätyskeskuksiin mieluummin kuin sellaisille, joissa ihmiset itse myyvät tavaroitaan. Kun tavarat on lajiteltu fiksusti käyttötarkoituksensa mukaan, minun ei tarvitse käydä läpi lastenvaatesokkeloita -sokkeloiden perään.

Mieluisimmat osastot minulle ovat kirjat, astiat, korut ja laukut sekä erilainen koristekrääsä. Eli siis kaikki sellainen, jota meillä ei todellakaan tarvittaisi. Vaatteita vilkaisen, mutta harvemmin löydän mieluisia asioita oikeankokoisina. Sikäli arveluttavaa kirjoittaa noin, sillä kuitenkin suuri osa vaatekaappini sisällöstä on haalittu käytettynä. Tälläkin hetkellä uutena ostettua on päälläni vain alusvaatteet.

Tänään mukaan lähti Kontista kasa kirjoja, valkoinen terrieripatsas ja tämä koru, joka graafisuudellaan ja kolmioillaan tuo minulle mieleen WEEKDAYCARNIVAL-blogin ja Rk Designin. En sanoisi sitä yhtään näköisekseni, mutta jokin siinä vetää silti. 70-lukuakohan tämä nyt on?

Tiikereitä tulossa

Riemunkiljahdus pääsi, kun Jussi linkitti Nyt-liitteen uutisen Lifestyle-kauppaketju Tiger avaa useita myymälöitä Suomeen.

Itse olen tuohon tanskalaiseen Tiimariin ihastunut Riikan-matkoillani. Eniten se muistuttaa tavaroiltaan ruotsalaista Lagerhausia. Tigerista hankittu pöllömuki on esiintynyt blogissa aiemminkin, mutta joulukuussa sävytetyt kuvat näyttävät nyt keväämmällä kovin tukkoisilta.

Kampin ja Itäkeskuksen myymälät ovat jo varmistuneet. Nyt-liitteen mukaan ketju aikoo avata Suomeen viidestä kymmeneen liikettä vielä tämän vuoden aikana. Kuulostaa minun korviini siltä, että Kuopion Ikano saattaisi saada sisäänsä kissaeläimen, ainakin Cubus ja Skopunkten sinne aukeavat syksyllä.

Cubus ja Skopunkten eivät ole omia suosikkejani, mutta COSin perässä Ikanoon kyllä lähtisin. Kuulostaako kenenkään muun korvaan ikävältä tuo "korkealaatuisia vaatteita kohtuuhintaan" tai "premium quality at an affordable price" -kohta uutistekstissä? Viittaan siis Nyt-liitteen tekstiin, joka on enemmän tai vähemmän suora käännös täältä.


--Päivitys 1.11.2012: Tähän kirjoitukseen tulee yhä Googlesta aika paljon kävijöitä. Pitänee päivittää veikkailujani ja samalla lähettää terveisiä entryn kommenteissa kanssani keskustelleelle anonyymille. Tänään virallisesti avattavaan Kuopion Kauppakeskus Matkukseen on, toden totta, avattu Tiger. :)

Riisuttu sydän

Joulukuussa ihastelin Visuaalisesti vaativa -blogissa u-pe-aa anatomista sydänkorua, jota Bjørg valmistaa isona ja pienempänä.

Hehkutin sen ihanuutta niin miehelle kuin kavereillekin. Siihen se jäikin, sillä parinsadan euron hely ei sopinut budjettiin hienoudestaan huolimatta.

Onneksi ihana Papu, joka pukeutuu paljon minua omaperäisemmin ja rokkaavammin, piti silmänsä auki. Verkkokauppansa lopettanut gootteja ja vaihtoehtoihmisiä vaatettanut Suzy Vanderbylia kauppasi huuto.netissä jäljellejääneitä tuotteitaan. Papun ohjeistamana nappasin itselleni Moon Raven Designs -lafkan mustasta hartsista valmistetun sydänkorun.

Tervetuloa, seuraava ystävänpäivä, nyt olen varustautunut asianmukaisesti!



pics: Bjørg, me.

Kirstu lakkoon

Tietämätön se, joka väittää, ettei materia tuota onnea. Mukamas rajoitin tammikuussa ostoksiani. Silti talouteemme on eksynyt:

• Kasoittain kirjoja: hävettävän monta keittokirjaa. Toistan: monta. Hävettävän.
• Liput sekä Of Montrealin keikalle että maanantaiseen Kokoaan suurempi Suomi 2012 -konserttiin.
• Kirstu Pirttikylästä Vaasan kupeesta vuodelta 1879. Vihreän maalin ja kukkasomisteet se on saanut pintaansa armon vuonna 1948. Vielä se saa sisäänsä nimeni ja vuosiluvun.
• Kastehelmi-kääntömaljakko.
• Läpinäkyvä alkemistien koeputkea muistuttava lasipullo.
• Puuhevonen, joka on löytynyt talosta, jossa on viimeksi asuttu 60-luvulla.
• Puinen lajittelulaatikosto.
• Pöllöjoulukoristeita.
• Tamron AF Di 70-300/4-5,6 LD Macro 1:2.

Kosmetiikkaa olen ostanut hiustenselvityssuihkeen verran, vaatteita yhden t-paidan. Niiden suhteen olen sinut itseni kanssa.

Korujen kanssa meni maltti, kun hankin JC:stä yli 80 euron käsiremmit viidellä eurolla ja kirpputorilta mukaan lähti purettavaksi ja uudelleenkasattavaksi kolmet helmet.

Ilmeisesti ostoslakkoa on jatkettava. Jos raaskisin, rajoittaisin lakon myös kirjoihin.

Kirstujenkin kanssa voisin mennä lakkoon.

Missio talvikenkä

Päällinen: nahka.
Pohja: kumi syvillä urilla.
Vuori: lämmin vuori.
Alennusprosentti: 30.
Tuntuma: ihana.

Audrey on meksikolais-kanadalaisen host-sisareni ja uusien lempikenkieni nimi.

Vagabondin Cathyjen pohjat ovat jo yhden talven jälkeen silinneet lähes urattomiksi. Menevät ne vielä hyvin syys- ja kevätkenkinä, mutta olen kyllä todella pettynyt pohjien kestävyyteen.

Jo Kuopion tori on niin liukas, etten enää tennareilla sinne mielelläni lähtisi. Vielä pari vuotta sitten tennarit olivat ainoa tuntemani talvikengät: nyt mukavuudenhaluiset, niveltulehduksista kärsivät jalkani vaativat lämpimiä jalkineita.

En tiedä, pysyinkö laskuissa perässä, mutta uskoakseni Andiamo oli kahdeksas kenkäkauppa, jossa kokeilin tuuriani. Inhoan kenkäkauppoja, eli voitte uskoa minun olleen tosissani etsintäoperaation kanssa. Talvikenkien suhteen tiedän tarkkaan, mitä haluan, enkä tyydy keskivertoon. Lempinaisessani Audreyssä klikkasi kaikki.

Minulla on vähän sellainen kutina, että saattaisin pyytää isältä sponsorointia myös ruskeaan versioon: vaikkapa syntymäpäivälahjaksi. Sekin vilisti ohi näin välipäivinä.

--

ps. Maailmani meni vähän rikki, kun huomasin, että Lontoosta hankitun lempipiponi kaksoiskappaleita myydään Fiorellassa. Fiorellassa.

pics: Andiamo

Klamydiaa norsuista

Lotta pelkää naapurikorttelissa asuvaa Vesku Jokista. Kuvitteellinen iPhoneni ei siis tule koskaan pukeutumaan Klamydia-kuoriin. Eihän koiraa nyt saa säikytellä!

Vaasa on siunannut musiikkiskeneä Klamydialla ja Sturm und Drangilla. Kuopiolaisbändit ovat paljon enemmän jees. Jostain syystä radiossa soi kuitenkin vain Reckless Love.

Kuopion lähikunnassa istun ja ihmettelen sitä, miten iPuhelimet pääsevät pukeutumaan kuun lopussa myös Pariisin kevääseen. Tykkään!

Itse olen ostanut viimeksi puhelimeen kuoret hamalla 90-luvulla. Ne olivat hienot kimaltelevat vaaleanvihreät. Tämänhetkinen kalikka on isäni vanha työpuhelin, joka hänen mielestään osoitti toimimattomuuden merkkejä jo kolme vuotta sitten. Lähiaikoina olen hieman jo saattanut haaveilla näppärästä älypuhelimesta.

No, lähitulevaisuudessa uutta puhelinta tuskin tulee hankittua, mutta kuorisuunnitelmat on hyvä olla olemassa. Ainakin nämä RedBubblen ja aCaffraon kuoret saattaisivat hieman parantaa käyttäjäkokemusta:



IAMX-, Metric-, ja Emily Haines -kuoria ei juuri löytynyt. Kas siinäpä paikka designerille.

Pantonen kuorista antaisin rakkautta etenkin vihreälle ja tuolle coolimmalle harmaalle.



Aivan ylihienoja kuoria löysin myös Society6:sta!


Klamydia inspiroi minut lentäviin norsuihin ja siivekkäisiin. Jossain korkealla ollaan nyt, tuumaan ma. Tällä hetkellä pitäisi nimittäin keskittyä ennemmin hautakividesigniin: revin hermoni kivipuodissa, jossa kaiverruksiin annettiin käytännössä kaksi mahdollista fonttia. Toinen muistutti minua tuomiopäivästä ja toinen yksinkertaisesti huonosta suunnittelusta. Kiitos Windows.

pics: Levykauppa Äx, Backstage Rock Shop, aCafrao, RedBubble

Lissu goes H&M

Ruotsista selvitty, lähes. Luin juuri Malmö Streetstylesta, että H&M lanseeraa joulukuussa Stieg Larssonin kirjoista tutusta Lisbeth Salanderista inspiraationsa saaneen malliston. Inspiraatiota on tuonut tällä kertaa ohjaaja David Fincherin näkemys The Girl with the Dragon Tattoosta, jossa Lisbethiä näyttelevän Rooney Maran puvut on suunnitellut Trish Summerville.

Tätä ennen en ole innostunut yhdestäkään näistä H&M:n inspiraatiomallistoista. Kaikkein kamalin oli se Versace-munaus, hyhhyh. Munauksen sijaan tässä vaikuttaa olevan munaa. Ja rokkia.

Katsoa saa, vaan ei koskea. Nykyiselle vartalolleni kaikenlainen panostaminen pukeutumiseen on maahan valutettua maitoa.

--
Päivitys 31.10. : kanssaeläjä oli huomannut nimissä typerän virheen, jonka korjasin. Kiitos!

Karvoja pullossa

Paras homma ehkä ikänä. BustedTeesin Beermosien ansiosta pullot eivät sekoitu hipstereiden kotihipoissa.

Olen aivan liian uncool ollakseni hipster, mutta jos minulla olisi tuollaiset viikset, rupeaisin juomaan hörppyni pulloista.

Pietarinyrtti tossussa

Eilen oli loistava päivä ostaa uudet tossut. Etenkin sellaiset, jotka ovat samaa sävyä loppukesän pietarinyrttien ja ampiaisten kanssa. Ja jotka ovat ehdottoman allergiset kaikelle, mihin liittyy sana syksy.

Kela ärhäköi minulta takaisin puoltatoista tuhatta euroa. Huomasin juuri, että olin unohtanut postittaa yli satasen matkakulukorvaukset. Muistin viime yönä, että unohdin tilittää työpaikalle kesäkuussa tankanneeni firman autoa 30:lla eurolla. Muitakin rahareikiä on, sellaisia, joihin verrattuna Kelan vaatima summa ja kesätienestini näyttävät naurettavilta.

70 % hinnanalennuksen kokeneet tossukat eivät tehneet budjettiin lainkaan niin suurta lovea kuin nämä:

Kalliit vielä kolmasosan alennuksen jälkeen. Mutta-alkuisia lauseita riittää. Niissä juhlivat esimerkiksi vuosia jatkunut ihastelu, teddyvuori ja lohtua kaipaavat jalat.