Materiaa madjaarien mailta

Apua, miten väsynyt käsiala! Osaan kirjoittaa myös selvästi ja sievästi, mutta se ei koske aamuöisiä postikortteja, kun kahden jättimatkalaukun ja kahden käsimatkatavaran järjestelmällinen pakkaaminen on yhä kesken. Anteeksi vastaanottajalle!

Dark Shadow'n pyynnöstä ostoksia Budapestista ja myös jotain Bratislavasta. Kauppoja ja ostoskeskuksia osui reittien varrelle ilman shoppailupäämäärääkin. Yleensä olemme liikkeellä niin reiluilla aikatauluilla, että pysähdyksille on varaa. Lisäksi ostoskeskuksissa on parhaat ilmaiset vessat!

Tämä näyttää kamalan paljolta, mutta olisittepa nähneet todellisuuden (se oli myös aika paha). Ei vaan, korvakorut, magneetit ja suklaapatukat eivät laukuista kummoista tilaa vie. Nuo kirjat sen sijaan...



1) & 3) Pöllöjä ja korviksia
Kuvassa matkan koruostokset (pöllökorvikset eivät ole menneet muodista, lisäksi yksi rintaneula ja nahkanauhassa killuva ihana helmi) sekä matkasuoja hammasharjalle. Kuten täti tietää, tämä on sangen vaatimaton korusaaliikseni. Käytän koruja paljon, enkä voi kuvitella, että niitä olisi liikaa. Vuosien varrella minusta on kuitenkin tullut aika nirso. Tiedän heti korun nähdessäni, tuleeko se käyttöön.



2a) Hassunnimisiä suklaapatukoita
Tämä villitys alkoi jollain reissulla isäni kanssa: silloin tosin etsimme vain yhden suklaapatukan mieheen. Pelin henkeen kuuluu ostaa kaupan oudoimmat suklaat, tutut namit pitää jättää hyllyyn. Usein tässä pelissä mukaan tulee muutama supersuosikki, muutama ookoo ja pari liian outoa syötäväksi -versiota. Tällä kertaa kaikki olivat oikein hyviä!
Unkarilaiset ovat otannan perusteella mieltyneet vohvelisuklaisiin ja rommiaromiin - ei paha. Kasan lemppareita olivat silti ihana Fidorkan pyöreä kookossuklaa ja sopivasti kahvinen Kapuciner-patukka. Házi-suklaita sai kokeilla PeCsan torilla ennen ostopäätöstä, nom.

 

2b) Paras herkkuostos

oli silti tämä: kuivattuja hapankirsikoita dipattuna valkosuklaaseen ja jogurttiin, pyöriteltynä kirsikkajauhoissa. Uskomattoman ihania! Saisipa näitä jostain lisää...

Hapankirsikka on unkariksi meggy, tavallinen kirsikka cseresznye. Vaikka tseresnie maistuu sananakin suussa mukavalta, on meggy paljon söpömpi! Namujen vieressä pullollinen meggyillä maustettua pálinkaa.

4)  Vieraita säilykkeitä

edustaa slovakialainen supermarkettölkillinen maustettuja villisieniä. En voinut vastustaa Sissin puolison viiksiä. En ole vielä päättänyt, mitä näillä tehdään, bliniaikakin on jo oikeastaan ohi. Kauppahallista tankkasimme mukaan myös mm. paprikaa eri muodoissaan.

 

5) Päivittäiskosmetiikkaa

Ihokarvanpoistotököttiä, kreikkalaista deodoranttia, huulirasva, sheivaussuihkusaippuaa (kaakao ja kookos tuo hajumuiston after sun -voiteesta, jota käytin vuosia sitten Kanadassa), finnipuikko, säästöpakkaus hammastahnaa, käsivoide ja silmänympärysvoide. Lisäksi hamstrasin pikkurahalla parin vuoden varaston huulirasvoja luonnonkosmetiikan puolelta.

Meikkejä tai kynsilakkoja en katsellut, mutta ennen meitä Budapestin kiertänyt yes dear -blogin Piukku tyhjensi pöydät ilmeisesti minunkin edestäni. ;) Ja ei, en tiedä, mitä ajattelin aamuyöllä objektiivia valitessani.

7) Kirjoja
Minun ja puoliskoni kirjaostokset Treehugger Dan's Bookstoresta (kuten käytettyjen kirjojen pinosta voi päätellä, suosittelen lämpimästi):

The Book of Revelation - Rupert Thomson
Eleven - Mark Watson
In Xanadu - William Dalrymple
The World According to Clarkson - Jeremy Clarkson
People Who Eat Darkness - Richard Lloyd Parry
The Road to McCarthy - Pete McCarthy
The Boy Who Fell Out of the Sky - Ken Dornstein

Lisäksi tax free -hajuvedet See by Chloé (raikas, puhdas, pehmeä ja vähän vaniljainen: Sephoran mielestä graceful, feminine & spontaneous) ja joulunaikainen salamaihastukseni Escadan Cherry in the Air (vaahtokarkkimainen kirsikka, todella makea, muttei ihan äklö: Sephoran mielestä fun, pleasurable, social). Poikkeavat toisistaan kuin kuu ja aurinko, mutta niin minäkin välillä.

6) T-paitoja

Kissateeppari on yhteinen, Heroes United -paita on minua supersankarimaisemman Jussin (saatanpa silti lainata joskus), sugar skull ja vähän naismaisemmin leikattu sininen kuuluvat minulle. James Bond oli jo pesukorin alimmaisena. Lisäksi hankin raidallisen seilorimekon ja pari tummaa paitaa. Tummat paidat näyttävät kuvassa tummilta paidoilta.

6b) Muuta vaatekauppakamaa

Kah, ja Pull&Bearilta löysin tämän! Yleensä minä en löydä Jussin lempiputiikki P&B:stä mitään. Sen sijaan olisin joskus voinut tyhjentää Nextin Jussin seisoskellessa vieressä. Tällä kertaa meni aivan toisinpäin. Taisinpa ottaa pari juoksuaskelta veskan nähdessäni, se on i-ha-na.

8) Terriereitä
Molemmat PeCsasta, jossa ruikutin vanhojen kameroiden perään osaamatta valita niistä mukaan ainuttakaan. Koirista pienempi, metallinen ja painava, on tuliainen eräälle toiselle terrierinomistajalle. Piippua polttava terrieri jää meille vartioimaan jotain. Jää nähtäväksi, tarkoitanko oliiviöljypulloa, kolikoita tai korvakoruja. Megatarpeellinen, mutta varsin viehättävä.

 9) "Ei muuta"
on melkoisen laaja käsite. Lisätään kategorioita: söpöt postikortit ja magneetit. Voi miten rakastankaan Károly Reichin kädenjälkeä! Magneetteja olen vuosien mittaan kerännyt jo parin jääkaapinovellisen verran. Säilytän niitä laatikossa ja vaihtelen välillä fiiliksen mukaan.

10) Hedelmähaudukkeet ja teet
Ilman tätä ostosryhmää en pääse pois edes naapurimaista. Pickwickin ruusunmarjavalikoimaa olen kehunut jo aiemmin. Tällä kertaa ruusunmarjoja oli myös Loydin maukkaassa omenateessä. Jännittävää lime-passiohedelmä-jogurttisekoitusta ei ole vielä avattu.

11) Väriset
Ylemmistä ryhmistä ylijääneitä tavaroita yhdisti väri. Söpöä aurinkolasikoteloa olen etsinyt jo kauan, rintaneula esiintyi jo korukuvassa. Keittiöömme roikkumaan päätyneen linnunpöntön funktiota en ole vieläkään ole saanut perusteltua toiselle asujallemme (kolmas asuja nuuskaisi suuaukkoa ja totesi, että esine on kelvollinen). "Sinne voi laittaa jotain salaista?"

O My Bag!

Rakastuin taas, älkää kertoko Jussille. Hänen mielestään meillä, köh, minulla, nimittäin on jo tarpeeksi laukkuja. Mutta ei tällaista!

"Basic, elegant and a little old school" ovat parhaat mahdolliset lähtökohdat. Yhdistettynä vanhannäköiseen nahkaan - oih. O My Bagin veskat ovat ihania!

Myös "large enough to hold just about anything" on laukkujen suhteen erinomainen mainoslause.

Yhtiö kehuu antavansa intialaisille työntekijöilleen inhimilliset työolot ja väittää, ettei nahan parkitsemisessa ole käytetty haitallisia kemikaaleja.

Taidan vähän fanittaa hollantilaista Paulien Wesselinkia.

Ja video on söpö.

Pic: O My Bag

Käytettyä hyvää

Inhoan ihmisiä, jotka brassailevat kirpputorilöydöillään. Kuinka itsekästä se onkaan: minä löysin tämän, sinäpä et, hähää. Inhoan myös ihmisiä, jotka kutsuvat kirpparikrääsää second handiksi. Suomessa voi sanoa "ostettu käytettynä".

Second hand -sanaparia ette kuule minun käyttävän, mutta itsekehua joudutte haistelemaan.

Varttitunti aikaa kirpputorikiertelyyn. Onneksi Siilinjärven Toivonsäde ei ole kovin iso. Tällä kertaa otin kassalle asti kaiken, mistä pidin. Niin monta kertaa on jäänyt harmittamaan, kun olen hyllylle jotain jättänyt. Nyt ei harmita. Laukkukaunotar, mukavat mokkakengät ja keksejä varten luotu lautanen maksoivat yhteensä muutaman kolikon.

Ensimmäistä kertaa koskaan huomaan vuodenaikojen vaikuttavan värisävymakuuni. Murretut sävyt ovat aina rakkaita, mutta etenkin nyt mieli on kaivannut armeijanvihreää, suklaanruskeaa ja hiirenharmaata. Aikaisemmat inhokkivärit sinapinkeltainen ja luumunvioletti ovat kohonneet uusiksi suosikeiksi.

Ylläolevat laukut todistavat ihastuksestani vanhoihin nahkalaukkuihin. Ylempi on malliltaan vähän epäkäytännöllinen, ja luulen, että siitä tulee ennemminkin koriste kuin käyttöesine. Sen sijaan alempi - voi, meidän suhteemme on kestänyt vasta muutamia kuukausia, mutta edessämme niitä on vielä useita. Laihia on aarreaitta monessakin mielessä.

laukkulouskutus

Oletko kenkä- vai laukkuihminen, minulta kysyttiin. Kysymys pysäytti minut hetkeksi. Onko minuutta tosiaan mahdollista määrittää esineiden kautta? Paljon enemmän ironiaa on vaikkapa tissi- ja persemiehissä. Ovatko älyä arvostavat uroot sitten päämiehiä?

Mutta materiasta oli kyse nyt. Jos minulle onkin kenkiä, laukkuja tai meikkejä kasaantunut, on se johtunut siitä, että halvalla on saatu. Olen hyvin huono heittämään tavaraa pois ja häpeällisen laiska viemään tavaraa kierrätykseen.

Meikkejä olen aina ostanut harkiten. Uusia harvemmin kannattaa ostaa. Useat tuotteet nimittäin eivät noudata parasta ennen -päivämääräänsä. Esimerkiksi ripsivärit vain paranevat vanhetessaan, ennen kuin sitten kuivuvat lopullisesti. Luomivärejä käytän vähän, mutten löydä mitään ratkaisevaa eroa 20 vuotta äitini ostaman plankin ja nykymarkettikosmetiikan välillä. Molemmat pysyvät luomissani tarvittavan sitkeästi.

Yksi pahe minulla kosmetiikan suhteen on: suihkusaippuat. Elän tuoksuista, ja ne vaikuttavat hurjasti mielialaani. Aamulla ja illalla haluan käyttää erituoksuisia suihkusaippuoita. Aamulla suosin piristäviä ja sitruksisia tuoksuja, illalla jotain rauhoittavaa. Nyt olen hillinnyt intoani niidenkin suhteen. Kun saan nykyiset käytettyä loppuun, siirtynen luonnollisempiin versioihin.

Kenkäihminen en ainakaan ole, jos valita täytyisi. Tennarityttö olen ollut aina. Talvet käytän maihareita, syksyt kumppareita ja kesät Converseja. Viime talvena ihastuin Vagabondin nilkkureihin, All Starsien lisäksi jalassani viihtyvät eritoten One Starit. Kaikki consset olen ostanut joko Lontoosta tai Dubaista. Korkokenkiä minulla ei ole yhtään paria, muutamia vanhoja loppuunastuttuja ballerinoja kaapeista löytyy.

Uuden tavaran hamstrauksen olen yrittänyt vähentänyt minimiin - ja siinä onnistunutkin. Kirpputoreilla en yritäkään vastustaa vanhoja suutarintekemiä nahkalaukkuja. Jos ne ovat kestäneet edelliset 50 vuotta, ne kyllä kestävät minun käytössäni tulevaisuudessakin. Lisäksi niiden muotoilu on ajatonta ja sympaattista.

Vaikka samaa ajattomuutta jankutetaan chaneleista ja vuittoneista, minun mielestäni molempien merkkien laukut ovat ajattoman rumia. Oikeasti: rumia. Laadusta kannattaa maksaa, mutta kuuluisammissa tuotteissa maksaa laadun sijaan merkki. Hinnoissa on reilusti ilmaa. Ja vielä kerta kiellon päälle: ne ovat rumia.

Jos luksuslaukun ostaa, rahoja ei ainakaan käytä 20:een heikompilaatuiseen veskaan. Luksuslaukkua varmasti myös käyttäisi varovasti ja huoltaisi hyvin. Mutta silti. Mikä ihme laittaa ihmisen laittamaan rahansa susirumaan Chanel 2.55:een tai Vuittonin monogrammeihin? Miksi niin monet ihmiset rakastuvat niin naurettavannäköisiin laukkuihin? Kuinkahan monet Vuitton-rakastajat oikeasti pitävät laukuistaan, eivätkä vain halua ilmaista niillä varakkuuttaan?

Ja kun kyse ei edes ole siitä varallisuudesta. Uskoakseni lähes kaikilla säännöllistä työtä tekevillä on ainakin jossain vaiheessa elämäänsä mahdollisuus ostaa luksuslaukku tai muutama. Minullakin olisi varmasti mahdollisuus hankkia itselleni ikioma Vuitton. Laukkujen sijaan priorisoin rahani kuitenkin mieluummin vaikka uuteen kameraan.


Ainoa laukku, jonka takia olen miettinyt pistäväni rahaa palamaan pariasataa enemmän, on Mulberryn Alexa. Sen muotoilu iski minuun heti, kun näin ensiesittelyn Alexa Chungin kätösissä pari vuotta sitten. Sitten se rupesikin näkymään jokaisen julkkiksen kädessä.

Eikä minusta pelkästään siltä tuntunut, sillä laukkua käyttävien lista on pitkä. Laukku poikkeaa monista kalliimmista yksinkertaisuudellaan ja rentoudellaan. Alexa näyttää käytännölliseltä ja mukavalta... Huolettomalta. Sellaiselta kuin laukun pitäisikin näyttää. Sellaiselta kuin minun laukkuni pitäisi näyttää. Halpaketjuversioista se poikkeaa laadullaan. Kun Alexaa kerran hypistelee, ei tuntumaa saa pois mielestä.

En hetkeäkään väitä, että Alexa olisi kaikista laukuista kaunein. Varmastikaan se ei ole kaikkien mieleen. Useiden mielestä se on ihana: sellainen menestystarina se Mulberrylle on ollut. Minua vain ihmetyttää se, miten juuri 2.55 voi olla miljoonien naisten mieleen. Miksi juuri siitä nousi ikoni? Miksi juuri se voi maksaa enemmän kuin muut? Useampia sukupolvia on huijattu.

Oikeastaan halusin puhua laukuista siksi, että törmäsin Rebecca Minkoffin suunnittelemaan Stitch Virginia Laptop Sleeve -läppärilaukkuun. Jos läppärini tarvitsisi kuljettelua, olisin löytänyt ainoan kuviteltavissa olevan vaihtoehdon. Tässä on jotain sellaista oivallusta, jota normaalisti näkee vain piensuunnittelijoiden tuotoksissa, ja yleensä vain heidän prototyyppimallistoissaan.

Näen itseni kuljettelemassa tätä veskaa kainalossani ympäri kansainvälisiä lentokenttiä. Kuvitelmissani näytän niin coolilta, että parempi onkin, etten tätä tarvitse. Stitch Virginia jättää päälle hyvät vibat, kun en turhaan mene nolaamaan itseäni.

No mutta. Vuodesta 2005 suunnitellut Minkoff on lyhyen googlailun perusteella ilmeisesti jonkin sortin julkkis, mutta minä päädyin katselemaan hänen tuotoksiaan vasta nyt. Useimmat hänen luomuksistaan ovat yllättävän tylsiä verrattaessa hassunhauskaan läppärilaukkuun.

Hassua kyllä, laukku nimeltä Morning After myi minut itselleen. Se on ilmeisesti juurikin se kapistus, jolla Minkoff itsensä toi julkisuuteen. Loistavasti nimetty laukku vaikuttaisi olevan juuri passeli tarpeisiini: sinne mahtuu pieni omaisuus, rivat ovat sopivan pitkät ja olkahihna näyttää mukavalta. Nahkakin on kuulemma buttery soft.

Morning Afteria näköjään valmistetaan tuhannessa eri värissä. Jotkin versiot on päivitetty erilaisilla härsöillä, esimerkiksi epämääräisillä kasoilla erilaisia niittejä. Minulle passaisi aivan tuo perusmusta versio. Ainoa, mikä minua vähän epäilyttää, ovat nuo ällöttävät roikkuvat rimpsukat. Kai ne kuitenkin saisi revittyä irti.

Vaikka tämän nillityksen tarkoituksena oli alunperin kriittisyys kenkä- ja laukkuihmisiä kohtaan, taisin juuri paljastaa itseni.

Osaisiko joku kertoa, olisiko Morning After sijoituksensa arvoinen - ja mistä niitä saa?

kuvat: bagthatstyle.com, shopbop.com, longchamp, mulberry.