Pellillinen ruhtinatarta

Isäni oli ilmeisesti ollut huolissaan minun ja asuinkumppanini askorbiinihappovarannoista ja lykännyt kotiinviemisiksi pienen ämpärillisen lakkoja. Pidän niistä kovin paljon, mutta heikkojen säilytystilojen takia sormi meinasi mennä suuhun. Ystävien kallehimpien piti löytää arvoisensa loppusijoituskohde.

Valmistauduin käyttämään oikeanoloisen reseptin etsintään tovin jos toisenkin, mutta tämä viehätti jo ensimmäisissä hakutuloksissa. Kokkikilpailuissa menestynyt resepti löytyy Myllyn Parhaan sivuilta nimellä hilla-valkosuklaapiirakka. Reseptin lähettäjänä mainitaan sodankyläläinen Riitta Alaluusua - että kiitoksia sinne pohjoiseen vaan. (Myllyn Paras vinkkaa sivuillaan myös Arja Savelan kehittämään luumutäytteeseen, kannattaa vilkaista sitäkin).

Jos kuningatarpiirakassa on mustikkaa ja vadelmaa ja kuningaspiirakassa niiden lisäksi mansikkaa, on lakkaherkku toki ruhtinatarpiirakka. Totuttuun tyyliin nimellä on kaksoismerkitys: 1) leipomus imaisi sisäänsä desikaupalla metsän ruhtinasta ja 2) tätä tarjoaisin jokaiselle kodissani vierailevalle ruhtinaalle tahi ruhtinattarelle. Lopputulema on nimittäin koukuttavan mehevä ja herkullinen. Erityisesti tykkäsin kermaviiliin sulatetusta valkosuklaasta.

Ruhtinatar osallistuu myös elokuun ruokahaasteeseen, jota isännöi Onko nälkä? -blogi! Säälipisteitä haluaisin ainakin margariinia ja sokeria vaahdotettaessa särkyneestä sähkövatkaimesta.

Ruhtinattaren lakka-valkosuklaapiirakka

uunipellillinen

Pohja:

• 300 g margariinia
• 2½ dl sokeria
• 2 kananmunaa
• 6 dl jauhoja
• 2 tl leivinjauhetta

Täyte:

• 7-8 dl lakkoja
• 1½ tlk kermaviiliä
• 100 g valkosuklaata sulatettuna
• 2 kananmunaa
• 1½ dl sokeria
• 1 tl vaniljasokeria

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Vaahdota huoneenlämpöinen rasva ja sokeri, lisää munat yksitellen. Lisää vaahtoon jauhot varovasti. Levitä taikina leivinpaperin päälle uunipellille. Paista pohjaa uunissa noin 13 min.

Sulata valkosuklaa. Levitä hillat tasaisesti esipaistetulle pohjalle. Yhdistä kulhossa täytteen muut ainekset ja valuta seos hillojen päälle. Paista vielä noin 15 min. Anna jäähtyä kunnolla ennen leikkausta. Koristele sulatetulla valkosuklaalla. Piirakka sopii hyvin pakastettavaksi.

Metsän kuningattaresta

Olipa kerran Maku-lehden kuningatarkukko ja leivontainspiraatio. Pakastimesta ei löytynyt mustikoita tai vadelmia, mutta laihialaista puolukkaa riitti yhä. Vaikka pikkukoira yritti parhaansa mukaan tehdä niistä selvää jo metsässä. Suosittelen kuuntelemaan allaolevan videopätkän nuuskutukset, aika hervottomia.

Kokeilevassa keittiössä syntyi tammikuussa kuningatarkukon sijaan kookoksinen ruis-puolukkapiirakka. Välitön hitti: ruispohja oli ihana, ruokosokeri antoi mukavan paahteisen sävyn ja kokonaisuus oli enemmän kuin osiensa summa.

Jauhotan usein mieluummin kookoshiutaleilla kuin korppujauholla, sillä kookos maistuu paremmalta ja on suutuntumaltaankin kivempi. (Lisäksi meillä on vain tavallisia korppujauhoja, joiden vehnää vatsani ei enää oikein kestä. Nuo korppujauhot on kuitenkin periaatteitteni mukaisesti käytettävä loppuun, ennen kuin uusia voi ostaa, eli...) Kookoshiutaleita meinasi jäädä jauhotuksesta vain pussinpohjallinen, eli ronskisti heitin ne taikinaan mukaan. Onneksi niin, tästä tuli mahtavaa.

Kookoksinen ruis-puolukkapiirakka

Taikina:

• 200 g voita tai margariinia
• 1 dl ruokosokeria
• 4 dl ruisjauhoja
• 3 rkl leseitä
• 3 rkl kookoshiutaleita
• 1 tl leivinjauhetta

Täyte:

• 5-6 dl pakastepuolukoita
• 3/4 dl sokeria
• 2 rkl perunajauhoja

Lisäksi:

• Voiteluun rasvaa ja kookoshiutaleita

1. Sulata rasva. Sekoita joukkoon ruokosokeri, ruisjauho, leseet ja kookoshiutaleet.
2. Voitele piirakkavuoka ja jauhota reilusti kookoshiutaleita. Painele 3/4 taikinasta vuoan pohjalle ja reunoille.
3. Sekoita jäisten puolukoiden joukkoon kulhossa sokeri ja perunajauhot. Levittele taikinalle.
4. Tee lopusta taikinasta pieniä levyjä ja peittele marjat niillä.
5. Paista 200 asteessa n. 40 min.
6. Tarjoa vaniljajäätelön kanssa.

Innostuin rukiin ja puolukoiden yhdistelmästä niin, että sujautin niitä muffinsseihinkin mustaviinimarjojen ja mantelijauhon kavereiksi. Mies tokaisi yllättyneenä, ettei maistu yhtään terveelliseltä. Se on yksi ylimmistä kehuista, joita hän suustaan päästelee.

Täytyy tunnustaa, että minä en kasvanut pullantuoksuisessa kodissa. Jos kodissa hetken aikaa pulla tuoksuikin, pian soi palovaroitin. Äitini teki loistavaa ruokaa, mutta kaikella rakkaudella on sanottava, että hän oli leipojana aika toivoton. Sämpylät ja marjapiirakka onnistuivat, muu ei oikein. Sen lisäksi, että hän ei koskaan muistanut katsoa kelloa ja unohti leipomukset uuniin, häneltä puuttui  se tietynlainen tatsi.

Sen sijaan minä olin eilen aika ylpeä itsestäni, sillä pyöräytin leipomuksen ihan iltapuhteekseni vain. Äitini lapsena moinen on aika ennenkuulumatonta. Mitään kovin monimutkaista en vieläkään uskalla leipoa, mutta pullataikinan sopivan sitkon olen alkanut tuntea. Joskus olen saanut onnistumaan myös juustokakun, jossa oli yli 20 vaihetta.

Parista desilitrasta puolukoita, jotka pääsivät lipsahtamaan terroristilta ohi suun, syntyi Ruokailmiön Puolukkakuivakakku. Sekin ystävystyi meillä kookoksen kanssa ja muokkautui myös muuten, kun mantelijauhot loppuivat kesken ja kardemumma halusi välttämättä mukaan. Mittasin vahingossa enemmän jogurttia kuin Ruokailmiö, muttei tuntunut haittaavan. Lopputulos on kuohkea, aika makea ja kivan mantelinen. Seuraavalla kerralla kokeilen mukaan valkosuklaata tai pekaanipähkinöitä.

Kookoksinen ja mantelinen puolukkakuivakakku

Kosteat aineet:

• 3 munaa
• 2½ dl sokeria
• 100 g voita tai margariinia
• 2 dl turkkilaista jogurttia
• 1 dl makeuttamatonta puolukkasurvosta

Kuivat aineet:

• 2 1/4 dl gluteenitonta jauhoseosta
• 0,5 dl mantelijauhoa
• 0,5 dl mantelilastuja vähän rikottuna
• 0,5 dl kookoshiutaleita
• 1½ tl leivinjauhetta
• 2 tl kanelia
• 2 tl vaniljasokeria
• 2 tl kardemummaa
• 2 dl pakastepuolukoita

Voiteluun rasvaa ja kookoshiutaleita

1. Sulata rasva.
2. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.
3. Lisää vaahtoon vuorotellen sekaan sulaa voita ja jogurttia. Sekoita joukkoon myös puolukkasurvos.
4. Sekoita kuivat aineet ja pakastepuolukat keskenään.
5. Sekoita kuivat aineet varovasti kosteiden joukkoon.
6. Kaada taikina voideltuun ja kookoshiutaleilla jauhotettuun vuokaan ja paista 175 asteessa n. 50 min.

Ohukainen uusi alku

Pimeä vuodenaika on vaatinut veronsa tästä tytöstä ja minun myötäni myös kompastelevasta blogista. Muistettakoon kuitenkin entisen työkaverini Vesan facebook-päivitys: "ens kuun jälkeen talitintti laulaa, maaliskuussa". Uudesta vuodesta toivon edellistä helpompaa.

Vivi-Annin keittiössä oli vuodentakaisen loppiaislauantain keittokirjalöytö Jyväskylän iki-ihanasta Antikvariaatti Lukuhetkestä. Mietin pitkään ennen kuin rohkaistuin viemään sen kassalle, meillä kun ruokaopuksia riittää. Ostosta ei kuitenkaan ole tarvinnut katua.

Vivi-Ann Sjögren oli äitini merkittävin ruoanlaittoesikuva: nopeaa ja mutkatonta, suuria makuja rakkaudella. Useat Sjögrenin reseptit kuuluivat lapsuuteeni kuin ruskea kastike toisille. (Itse maistoin ruskeaa kastiketta ensimmäistä kertaa vasta ala-asteella, mikä selittää epäluuloni kaikkiin sooseihin.) Ruotsinkielinen Andalusiens grova salt kului keittiötouhuissa aivan puhki. Sjögrenin innostamana äitini myös lähti kanssani kuukaudeksi Espanjaan.

Toissayönä unessani pyöräilimme äitini kanssa Pariisissa etsien gruusialaista ravintolaa. Viime yönä sain hyviä neuvoja naimisiinmenoa varten (unessa menin avioon Virossa sijaitsevassa Korkeasaaressa ja ilmeisesti olin yksinäinen morsian, Jussi kun oli yksi vieraista). Tänään polttelen kynttilää, sillä päivälleen kahteen vuoteen en ole voinut soittaa ja kysyä sitä hyvää ohjetta niihin tomaattileipiin joita tehtiin joskus. Vivi-Annin nekin.
 

Viime yönä selailin Sjögrenin tiiliskiveä ennen nukkumaanmenoa. Päätin löytää käyttökohteen kookosriisin valmistuksesta jääneelle kookoskermanlopulle. Heti ensimmäinen silmäänosunut resepti oli ihana:

Kookos-banaaniletut Vivi-Annin tapaan

• 1 kananmuna
• ripaus suolaa
• ½ rkl sokeria
• 1 1/4 dl jauhoja
• 1 rkl kookoskermaa
• 2 isoa banaania soseena
• voita paistamiseen
• (kookoshiutaleita, kanelia, limetti- tai sitruunamehua)

1. Vatkaa muna, suola ja sokeri.
2. Soseuta banaanit.
3. Hämmennä munaseoksen joukkoon loput ainekset ja vatkaa tasaiseksi taikinaksi.
4. Paista pikkulettuja miedolla lämmöllä. 

Huomaa:

• Resepti on puolitettu. Tämä on mainio annos kahdelle aamiaisnälkäiselle.
• Lisäsimme joihinkin lettuihin myös kookoshiutaleita, kanelia ja sitruunamehua, toimivat kaikki.
• Sokeria tämä ei välttämättä olisi kaivannut.
• Gluteeniton jauhoseos toimi mainiosti.
• Vivi-Ann tarjosi ohukaisensa limetin- tai sitruunanlohkojen ja banaaninviipaleiden kanssa.
• Meillä sivuherkkuna toimivat laihialaiset pakastemansikat. Lautanen on iki-ihana Rörstrand by Filippa K:n Burkina.

Eroon punaisesta paholaisesta

Maailman vegaanipäivästä terve! Kävi ikävästi, ja hävitin tämän tekstin sen jo ollessa kerran valmis. Tarkoitukseni oli kertoa juureksesta nimeltä punajuuri ja siitä, etten minä oikein osaa elää sen kanssa. Kuten vuosi sitten kerroin, haluaisin kyllä.

Uunissa käydyt punajuuriruoat eivät minuun uppoa, vaikka niihin olisi kaadettu kilokaupalla lempijuustojani. Etikkapunajuuria pyrin välttelemään, ja rosolli on suorastaan yäk.

Tähän mennessä olen löytänyt neljä ruokaa, jossa punajuuri puolustaa itseään: Intron lounaalla syömäni punajuuririsotto, borschkeitto, lindströminpihvit ja tämä eilisiltainen punajuuriwokki. Kuvausolosuhteena lokakuun viimeisen päivän hämärä ja armoton nälkä.

Nuudeliwokki savutofulla ja punajuurella

Köntti savutofua
Riisinuudeleita
Punajuuri
Sipuli
Puolikas paprika
Wokkivihanneksia
Soijakastiketta
Öljyä
Mausteeksi vaikkapa valkosipulia, chiliä, limemehua, hunajaa tai muuta makeutusta, pippurirouhetta, inkivääriä, seesamiöljyä, savupaprikaa.

1. Laita riisinuudelit likoamaan lämpimään veteen.
2. Murusta savutofu, kuori ja raasta punajuuri, pilppua muut ainekset wokkiystävällisiksi.
3. Paista tofumuru wokkipannussa öljyssä. Kun se on mureahkoa, lisää punajuuriraaste. Mausta halutessasi jo nyt.
4. Paistele loput kasvikset. Siirrä ne sivuun pannulta.
5. Valuta nuudeleista vesi huolella pois, mausta, paistele rapeammiksi.
6. Sekoita kaikki yhteen. Maistele ja mausta tarvittaessa lisää.

Huomioita:

• Reseptin ideana on naittaa raaka punajuuriraaste, tofu ja nuudelit. Muuten kasvikset ja mausteet ovat hyvin vaihdeltavissa. Valkosipuli ja inkivääri ovat hyvin suositeltavia.
• Tofu kannattaa aina käyttää pakastimen kautta. Sulamisen jälkeen purista köntistä enimmät vedet pois. Tekstuuri muuttuu pesusienimäiseksi ja tofu imee makuja ihanasti itseensä.
• Tofumuru paistuu rapeimmaksi. Rapeus tuo wokkiin kivaa pureskelupintaa.
• Jos haluat ruokaa nopeasti, voit lätkiä pannulle vaikka kaikki kasvikset samanaikaisesti. Parempaa saat, kun maltat paistaa ainesosia yksi kerrallaan ja sekoitat ne vasta lopussa.
• Nuudelit todellakin kypsyvät lämpimässä vedessä aivan riittävästi, niitä ei tarvitse keittää.
• Seesaminsiemenet kävisivät joukkoon loistavasti. Minä yritän pitää niistä hetken taukoa, etten vaan menisi kyllästymään kavereihin.
• Maailman vegaanipäivän kunniaksi en suosittele fetajuustoa. Ruoka kantaa hyvin ilman sitäkin.

Alla selitys sille, miksi ylin kuva ei yhtään näytä nuudeliwokilta. Kaapista piti käyttää loppuun nuudelilaatu, joka kastuttuaan kuvittelee olevansa kaurapuuroa. Makua sattumat eivät haitanneet yhtään, vaikka suupalat piti leikata pannulle saksilla. Kierolla tavalla jopa tykkäsin vähän kosteaksi jääneistä möhkäleistä!

Lohdulliset Elma, Alma ja Olma

Innovatiivisessa otsikossani esiintyy omena turkiksi, unkariksi ja uzbekiksi. Näin väitti Wikisanakirja, ja siihen minun on uskominen.

Nähtävästi en saanut kyllikseni kahdesta täydellisestä omenaleipomuksesta, vaan viikko sitten maanantaina halusin jatkaa herkkusuoraa kolmannella namilla. "Lohtu" oli avainsana erään herkullisen bloggauksen otsikossa - kamalan uutisen jälkeen se kuulosti osuvalta. Ruokahommia leipoi omena-toscapiirakkaa, jonka löysi Sillä Sipuli, jonka alunperin postasi Kaakao kermavaahdolla.

Sillä Sipulin kehittämä runsaampi toscakuorrutus teki terää, ja leivinpaperi oli siksi tarpeen. Maanantaileipomisen kuitenkin huomasi: esipaistettu leipomus ei ollut tarpeeksi kypsä, ja suurin osa toscasta valahti raa'an taikinan läpi vuoan pohjalle. Ei ollut lohdulla sijaa majatalossa tuolla hetkellä! Kypsän leivonnaisen makuun kömmähdyksellä ei tuntunut onneksi olevan vaikutusta.

Innostuin Parhaan mascarpone-omenapiirakan pohjan mantelijauhoista niin, että halusin saada niitä myös tähän. Kävivät kokonaisuuteen loistavasti. Meidän versiossamme oli muiden tekeleistä poiketen reilusti enemmän omenaa ja toscassa puoli desiä vähemmän sokeria. Lisäsin myös rutkasti kardemummaa ja kanelia, koska kardemumma ja kaneli.



Jos mahdollista, kuva on vielä rumempi kuin viimeksi. Useimmat mantelilastuista ovat maanantain kunniaksi leipomuksen sisällä. Näin me sen teimme, tehkää te kauniimpi:

Tosca-omenapiirakka

POHJA:

3 munaa

1,5 dl sokeria

3 dl vehnäjauhoja

0,5 dl mantelijauhoja

1 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

70 g voita

1 dl maitoa

reilusti kardemummaa ja kanelia

4-6 omenaa palasina tai lohkoina

PÄÄLLYS:

120 g voita

150 g mantelilastuja 

1 dl sokeria

2 dl kermaa

Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet, maito ja sulatettu voi. Laita piirakkavuokaan leivinpaperi. Kaada taikina vuokaan ja heittele omenanpalaset kevyesti päälle. Paista 200 asteessa 10-15 minuuttia. 

Valmista toscapäällinen sillä aikaa kun piiras on uunissa: sulata voi kattilassa ja lisää joukkoon muut ainekset. Sekoittele seosta kymmenisen minuuttia. Tarkista, että esipaistettu piirakka on kypsynyt niin, että se kantaa päällisen! Levitä sitten tosca piirakan päälle. Paista vielä noin 15 minuuttia tai kunnes toscakuorrute on kauniin kultainen. Varo polttamasta pintaa.

Voittamattomia omenoita pt. 2

Viime syksynä annoin muiskun Martalle Pengerkatu-blogiin. Nyt annan pusuja ja tuuletuksia Ruokailmiö-blogin Katjuzqalle. Hänen paras omenapiirakkansa on todellakin varsinainen tykki! (Yhä ja edelleen muistutan kyllä myös Martta-piirakan ihanuudesta. Näitä ei kannata verrata keskenään. Tulos olisi kuin pätkiksen ja mariannekismetin kanssa - molempi parempi.)

Mascarponesta kaikki lähti. Ostin lähi-Salesta purkillisen lähes päiväysvanhaa mascarponea hävikistä herkuksi -periaatteella, ja päätin tehdä siitä jotain oikein hyvää. Ja tapahtui niin. Piirakan laihialaisista omenoista tuli ihanan pehmeitä ja meheviä, pohja on mantelin ansiosta koostumukseltaan miellyttävä ja mascarpone-vaahterasiirappimönjä suorastaan syntinen. (Silmäni painuivat kiinni, kun maistoin pitkästä aikaa vaahterasiirappia. Le Québec me manque! Seuraava käyttökohde saattaa olla Fanni & Kaneli -blogin Savuiset vaahterasiirappimantelit. )

Meillä kaakku tehtiin Ruokailmiön reseptin mukaan, kanelia tosin tuprahti muutama ylimääräinen hyppysellinen. Laitan kanelia nykyisin vähän kaikkialle, niin hyvää se on. Kumariinimyrkytys ei olisi mikään yllätys, sillä vanha mauste on tunnollisesti käytettävä loppuun. Vasta sitten on lupa avata jo vuoroaan odotteleva luomu-eko-hifi-kassiakanelipurkki.

No, asiaan:

Paras mascarpone-omenapiiras Ruokailmiön tapaan

POHJA:
125 g voita
2 dl vehnäjauhoja
1 dl mantelijauhoa (tai vehnäjauhoa)
2 rkl sokeria
ripaus suolaa

OMENATÄYTE:
1,2 l pieniä omenanpaloja (n. 800 g), esim. Valkea kuulas
1 dl fariinisokeria (tai vähemmän)
½ tl kanelia (tai enemmän!)
2 rkl maissitärkkelystä
1 rkl sitruunamehua
1 rkl vettä

MASCARPONETÄYTE:
250 g mascarpone-tuorejuustoa (tai 250 g kermarahkaa)
1 kananmuna
2 rkl sokeria
3 rkl vaahterasiirappia (voit korvata fariinisokerilla)
1 tl vaniljasokeria

1. Valmista omenatäyte. Pese omenat ja poista siemenkodat. Pilko omenat pieniksi paloiksi. (1cm x 1cm). Kaada omenapalat paistinpannulle ja lisää vesi, sitruunamehu, maissitärkkelys, kaneli ja fariinisokeri (jos et ole hurja sokerihiiri, voit aloittaa myös vähemmällä sokerilla). Kuumenna keskilämmöllä viitisen minuuttia, kunnes omenat hiukan pehmenevät ja seos sakeutuu. Tarkista makeus, sillä jos omenat ovat erittäin happamia, voit joutua lisäämään sokeria.
2. Nypi jauhot ja sokeri voin kanssa sekaisin. Vaivaa hieman, jotta saat kiinteän massa, jonka voi muotoilla esimerkiksi palloksi. Ota puolet taikinasta palloksi ja kauli se varovasti hyvin (!) jauhotetulla pöydällä jonkin verran suuremmaksi, kuin irtopohjavuoka (halk. 24cm). (Jos kauliminen on sinulle yhtä hankalaa kuin meille, länttää puolikas taikinasta irtopohjavuokaan ja tasoittele sinne sormilla.)
3. Voitele irtopohjavuoka (24 cm) ja nosta kaulittu taikina varoen kaulimen avulla vuokaan. Muotoile reunoja ja lisää tarvittaessa taikinanpaloja siten, että saat piirakkaan n. 3 cm korkeat reunat.
4. Kaada hieman jäähtynyt omenatäyte pohjan päälle.
5. Sekoita pehmitetty mascarponejuusto, kananmuna, sokeri ja vaahterasiirappi keskenään.Kaada mascarponeseos omenien päälle.
6. Kauli loppu taikina ohueksi ja leikkaa siitä nauhoja, joista voit muotoilla ristikon varovasti mascarponen päälle. Taikinanauhat katkeilevat helposti, mutta ulkonäkö paranee uunissa, usko siihen!
7. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa 40 - 50 minuuttia. Seuraa piirakan pintaa, jottei pääse palamaan, mutta ottaa kuitenkin reilusti väriä ja rapeutuu!
8. Anna jäähtyä kunnolla (väh. 45 min), jottei piirakka murene, kun irrotat vuokaa. Anna jäähtyä vielä haaleaksi ennen kuin siirrät tarjoilulautaselle. Tarjoile sellaisenaan, tai vaniljakastikkeen kera.



Paljon herkullisempia kuvia löydät reseptin emäblogista, käy ihmeessä katsomassa! Pappapokkarini tarkennus ei oikein jaksa toimia, eikä minun ideointikykyni riittänyt juuri nyt näitä kummempaan. Sama pokkari on kulkenut taskussani jo kuutisen vuotta, eli sille täytyy antaa paljon anteeksi. Ykköskamerani (saman ikäinen, mutta uudempi optiikka pelastaa sen kohdalla jonkin verran) akut ovat latauksessa iltaa varten - sain pitkästä aikaa pyynnön tulla kuvaamaan, tällä kertaa jääkiekkoa. Joukkuelajien kuvauksesta onkin kulunut jo tovi jos toinenkin, jännittää jo vähän!

Muisku Martalle

Toivottavasti Pengerkadulla annetaan pusuja äideille muutenkin kuin merkkipäivinä. Ainakin täältä lähtisi muiskauksia sinne näin syksyisenä tiistai-iltana: niin upea oli tämä Pengerkatu-blogin resepti!

Martan voittamaton omenapiirakka Pengerkadulta

MURUT:
4 dl vehnäjauhoja
1,5 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
1 tl kardemummaa
125 g voita

Sulata voi. Sekoita keskenään muruiseksi, ja ota puolet taikinasta toiseen kulhoon odottamaan viimeistä kerrosta.

POHJA:
1/2 murutaikina
1 dl turkkilaista jogurttia (alkuperäisessä reseptissä piimää tai luonnonjogurttia)
1 muna

Sekoita tasaiseksi, ja kaada piirakkavuokaan.
Viipaloi 3-5 omenaa. Asettele lohkot pohjan päälle. Ripsottele pinnalle kanelia.

RAHKA:
1 prk eli 250 g maitorahkaa
1 dl sokeria
1 muna
1 tl vaniljasokeria
n. 0,5 dl sitruunamehua

Sekoittele ja kaada tasaisesti omenalohkojen päälle.
Ripottele lopuksi toinen puolikas murutaikinaa piirakan pinnalle.
Paista noin 20-30 minuuttia 200:ssa asteessa - meillä jopa kauemmin.

Pinaattia maanantaihin

Kiitos, Salaattibaarin Chatrin, meidänkin pletuistamme tuli oikein makoisia!

Ekoissa ihan oikeissa pinaattiletuissani pysyttelin jauhoissa gluteenisella linjalla, ja epätavallisen pieniä munia laitoin mukaan kolme, mutta taas yksi virstanpylväs kokkauspuolella on saavutettu.
Nämä ovat kummitelleet mielessäni niin kauan, etten enää edes muista, mitä kaikkea muuta minä tänä syksynä olen luvannut tehdä. Sienirisoton, seitanpihvejä ja tallimestarin kiisseliä, ainakin.

Tässä vielä pinaattilätyt Chatrinin tapaan:

150 g (1 pussi) pakastepinaattia

2-3 luomukananmunaa

3 dl luomukevytmaitoa

1,5 dl luomujauhoja

2 rkl rypsiöljyä

ripaus suolaa ja sokeria

paistamiseen voita

Sekoita sulanut pinaatti, kananmunat, maito ja jauhot, suola, sokeri ja öljy kulhossa tasaiseksi taikinaksi ja anna turvota hetki. Kuumenna paistinpannu kuumaksi ja paista voissa molemmin puolin.

Karhu mehussa

But will it blend?

Minun iltapalani on rumempi kuin sinun iltapalasi.

Isäni löysi vihdoin hukkateille joutuneen myöhäisjoululahjani (kyllä, se hävisi Jussin partakoneen kanssa puoleksi vuodeksi isän vaatehuoneeseen, joka aikaisemmin myös vanhempieni makuuhuoneena tunnettiin). Kovasti minua OBH Nordica Chillin tehottomuudesta peloteltiin, ja nyt olen positiivisesti yllättynyt.

Parin päivän ajan keittiöstä on kuulunut surr-rurr aina, kun olen kulkenut sen läpi. Eilen illalla kauniiksi liemeksi joutuivat kurkku, pari luumua, nektariini, banaani ja pari reilua ruokalusikallista kauraleseitä. Proteiinit jäivät haaveeksi, mutta tarkoituksena lähinnä olikin testata, onko smoothieilla elämää maustamattoman luomun tuolla puolen. Ja totta mooses! Hy-vää.

Tätänykyä karhut tulvivat minua vastaan kaikkialla. Toissapäivänä selasin nalletilastoja ja vältyin juuri ja juuri astumasta nallenkakkaan nallekarttulassa, eilen nalleuutisissa on ollut nalleauto, joka ajoi nallen päälle nallemikkelissä. Tänään ajelen takaisin nallevaasaan halinallejen luokse.