Paskaa mutta kelpaa

"Ihan paskahan tämä on, muttei tässä varsinaisesti ole mitään vikaa", toverini sanoi muutaman yön luonani bunkattuaan.

Olen samaa mieltä. Asuntoni on ränsistynyt, ruma ja epäkäytännöllinen, mutta ajaa asiansa. Kyllä täällä nukkuu. Oma rauhakin on, jollei ikkunan alta kulkevia baarikärpäsiä lasketa. Asunnon sisällä olen havainnut onneksi vain banaanikärpäsiä, vaikka tuholaistorjujat ovat rampanneet talossa päivittäin.

Hämmentävintä on kulku pesuhuoneeseen keittokomeron läpi. Eniten kaipaan pakastinta. Haikailen myös sälekaihtimia kapeaan vaakaikkunaan. Siitä vastapäiset asujat näkisivät suoraan sänkyyni, jollen olisi suojautunut katseilta Ikean pahvisilla muuttolaatikoilla.

Muutama päivä sitten dyykkasin roskalavalta tahraisen patjan, joka korvaa keittiöjakkarat ja sohvan.
Sunnuntaina istuskelin patjalla yöpaitaan kääriytyneenä ja join väljähtynyttä punaviiniä posliinimukista entisen lukiokaverini seurassa. Yhtäkkiä havahduin: tätä hetkeä tulen miettimään vuosikymmenten päästä. Se oli se syksy, kun asuin hetkisen aikaa omillani uusia opintoja aloitellessani.

Palasia sisuksista

Uuden asunnon metsästys on jatkunut tuloksettomana jo kahden vuoden ajan. Sisustusvimmani vain kasvaa ja kasvaa, kun nykyiseen kotiin ei viitsi tehdä muutoksia muuttoa odotellessa. Nykyisestä asunnosta varmasti saisi oikeinkin kivan, mutta remontin aloittaminen tuntuisi nyt typerältä.

Mutta mistä minä sitten oikein pidän? Koska me asumme niin väliaikaisesti, vinkkaan mieluummin muihin blogeihin. Ihania kotoisuuksia esittelevät esimerkiksi Cosy Home, Oravanpesä ja Vihreä talo. Vaikka kuvat ja tuhat sanaa, käytän vielä kirjaimia kertaukseksi.

räsymatot, peikonlehdet, vitriinikaapit, värillinen lasi

leveät ikkunalaudat, mintunvihreä, arkut ja matkalaukut

räväkkä tapetti yhdellä seinällä, opetustaulut, valo, keijuvalot

peltipurkit, raidat, tauluhyllyt, puulaatikot, maanläheiset värit

läheisten taide, avohyllyt, kuivaruoat lasipurkeissa, lipastot

pellava, suuret peilit, kaktukset, lasiset tuikkukupit, puuesineet

pinnatuolit, keittiöpurkit, metsänvihreä, eläinaiheisuus

kartat, mariininsininen, kuormalavoista tehdyt huonekalut

 

tilkkutäkit, postikortit, maapallot, valkoiset hyasintit

säkkikangas, seinät täynnä kirjahyllyjä, maanläheiset värit

satuaiheet, leveälankkuiset lattiat, roikkuvat kukkaruukut

nystyräiset lasiesineet, neulotut, kudotut ja virkatut pinnat

graafinen mustavalkoisuus, kirjovehkat, näkyvät katto-orret

etnovaikutteet, paperivarjostimet, harmaan eri sävyt

taideseinät, anopinkielet, korkeat ja sirot kynttilänjalat

kynttilät, neukkuhenkiset koriste-esineet, tauluseinät

 

Absinttia asetelmassa

Old green fairy, what you’ve done to me? -lauseella alkaa Kasabian-yhtyeen biisi La fée verte, joka on ollut tänään lempibiisini. Viime vuonna ilmestynyt Velociraptor! -levy on yksi viime vuoden suosikkejani. Löydän sitä kuunnellessani yhä uusia lempibiisejäni. I Hear Voices on saanut eniten soittoa, mutta myös esimerkiksi Days Are Forgotten on loistava.

Absintti ei ole koskaan ollut lempijuomiani: ei sveitsiläinen Kübler, ranskalainen Père Kermann's eikä hollantilainenkaan. Jos vihreä keiju muihin vaikuttaa miellyttävällä tavalla, minut se tekee aivan ylisarkastiseksi - suorastaan kusipäisessä mittakaavassa. Ja seuraavana päivänä krapulaenkelit pelaavat päässä roller derbyä.

Se päihteistä, ne eivät ole innostaneet pitkään aikaan. Kuvan latvialaisskumppa juotiin riikalaishotellissa jo toissavuonna. Arkku ja kääntömaljakko on hankittu samasta ulkorakennuksesta talvemmalla, kynsilakat ovat uusia suosikkeja, Clipperin omena-inkivääri oli lievä pettymys. Elävään ravintoon ja suureen kasviskeittokirjaan ajan hammas ei ole pystynyt. Nukkumatti pitää tavallisesti sijaansa olkkarin lattian sijaan makuuhuoneen ikkunalla.

Idea lempiväriasetelmaan Cosy Home -blogin Perjantain väri -sarjasta, sikäläisellä tontilla väri nähtiin näin. Meillä vihreää on ympäri kotia, mutta yritin ottaa mukaan vain lempisävyjäni. Sävyfriikkeilystäni kerroinkin jo aiemmin. Se oikeista oikein tällä näytöllä on muuten blogin ylätunnisteen alla oleva väripalkki.

Kirstu lakkoon

Tietämätön se, joka väittää, ettei materia tuota onnea. Mukamas rajoitin tammikuussa ostoksiani. Silti talouteemme on eksynyt:

• Kasoittain kirjoja: hävettävän monta keittokirjaa. Toistan: monta. Hävettävän.
• Liput sekä Of Montrealin keikalle että maanantaiseen Kokoaan suurempi Suomi 2012 -konserttiin.
• Kirstu Pirttikylästä Vaasan kupeesta vuodelta 1879. Vihreän maalin ja kukkasomisteet se on saanut pintaansa armon vuonna 1948. Vielä se saa sisäänsä nimeni ja vuosiluvun.
• Kastehelmi-kääntömaljakko.
• Läpinäkyvä alkemistien koeputkea muistuttava lasipullo.
• Puuhevonen, joka on löytynyt talosta, jossa on viimeksi asuttu 60-luvulla.
• Puinen lajittelulaatikosto.
• Pöllöjoulukoristeita.
• Tamron AF Di 70-300/4-5,6 LD Macro 1:2.

Kosmetiikkaa olen ostanut hiustenselvityssuihkeen verran, vaatteita yhden t-paidan. Niiden suhteen olen sinut itseni kanssa.

Korujen kanssa meni maltti, kun hankin JC:stä yli 80 euron käsiremmit viidellä eurolla ja kirpputorilta mukaan lähti purettavaksi ja uudelleenkasattavaksi kolmet helmet.

Ilmeisesti ostoslakkoa on jatkettava. Jos raaskisin, rajoittaisin lakon myös kirjoihin.

Kirstujenkin kanssa voisin mennä lakkoon.

Koti terroristeille

Pöllöjen lisäksi meille on alimmaisen kuvan syystä tupsahdellut myös terrierikamaa. Kuvat on otettu ennen joulua: se selittänee osan rekvisiitasta.

Tuoreimmasta päästä on Aarikan ihana heijastin. Kun lähdin Savoon, heijastin jäi rannikolle ja varmasti hyvin valaisee tuossa Paapii-blogin facebook-sivuilta voittamani avaimenperän vieressä. Myös Kanelikauppa-joulukortit ovat voitto, blogiarvonnasta.

Minulla on kamala ikävä Vaasaan. Siellä on Jussi ja tonnikalan perään itkevä pikkuterroristi, joka arvatenkin näyttää tuiskun jälkeen taas tältä:

Pöllö koti

Kahden asujan yhteenlaskettu ikä ylittää 50 vuotta.