torstai 12. huhtikuuta 2012

Persoonaton ystävä


Lukioikäisenä olin maailman paras tyyppi. En uskonut siihen tuolloin, mutta nyt haluaisin kyllä tuntea silloisen Sallan. Olin hauska ja spontaani, mutta myös empaattinen ja luotettava.

Muutamassa vuodessa olen muuttunut. En enää hymyile, saati naura, niin usein kuin aiemmin. Tietenkin etenkin äidin kuolema on muuttanut minua, muutkin kauheat asiat ja vastoinkäymiset. En kuitenkaan olisi uskonut muuttuvani näin paljon.

Vaikka muutos on ollut selvä, sen huomaaminen on ollut hankalaa. Ei ole ollut ketään, joka tulisi ja sanoisi asiasta. Ei ole ketään, joka voisi peilata nykyistä ja silloista minua.

Jos parasta ystävääni, asuinkumppaniani, ei lasketa, nykyään näen ystäviä vuodessa saman verran kuin aikaisemmin yhdessä viikossa.

Minulla on ystäviä, kyllä, mutta sitä on välillä hankala muistaa. Joidenkin parhaiden ystävieni kanssa en ole pitänyt yhteyttä yli kahteen vuoteen. Harvat tapaamiset jäävät kovin pinnallisiksi, kun ystävää näkee enimmillään pari kertaa vuodessa muutaman tunnin ajan.

Vaikka ystävyys on kaksisuuntaista ja bla bla, on syy välien viilenemiseen lähes yksinomaan täällä päässä. Haluaisin ystävystyä lukioikäisen minun kanssa, mutta nykyisestä minästäni pysyisin kaukana. Nykyisellä minälläni ei ole, olisi, ystävyydelle mitään annettavaa.

Olen jo pitkään miettinyt, minkälaisista blogeista pidän. Useimmissa lemppareissani kirjoittajan persoonalla on iso sija.
Tällä hetkellä minusta tuntuu väkinäiseltä antaa persoonaani millään tavalla ilmi.

En olisi itseni kaveri.

4 kommenttia:

  1. Kaikenlaiset kaudet taytyy elaa lapi. Sama hymy naamalla ei voi kulkea lapi elamaa. En usko ettei sinulla ole ystavyydelle mitaan annettavaa. Spontanius ja nauru, aktiivinen toisten etsiminen palaa, kun vaikea kausi on ohi. Usko tatia. Sinun kirjoituksissasi loytyy myos iso osa sinua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syntynyt varovaisuus vie paljon minusta. Sanatkaan eivät tunnu tottelevan.

      Poista
  2. joskus olen ja yleensä silloin kun on kevyt askel ja irralla muista. mutta valtaosan ajasta tunnen kovin samoin tavoin kuin sinä tässä kirjoitit. kyseenalaistan kivuuteni enkä tahtoisi olla kaverini. mutta sun sanasi näyttävät tottelevan. se on coolia se.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mitä, mä en huomannut tätä kommenttia aiemmin - ihan mieletöntä. Tämän yön fiilistä se piristi kummasti. Kiitos!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...