Maailma koskettaa

Vietin viikonlopun ruotsinkielisellä Pohjanmaalla kuunnellen niin montaa kieltä, etten äkkiseltään osaa laskea.

Monta tuntia kestäneellä yksinäisellä paluumatkalla Savoon kuuntelin radiosta puheohjelmia, mietin päivää kymmenen vuotta sitten ja kaikkea sitä seurannutta tuskaa.

Viisi vuotta sitten olin juuri palannut takaisin Suomeen Kanadassa viettämäni vaihto-oppilasvuoden jälkeen. Vielä viiden vuoden jälkeen olen osa AFS:n toimintaa. Kerran AFS, aina AFS, joku sanoi. Olisi pitänyt uskoa.

AFS on Punaisen ristin jälkeen maailman toiseksi suurin vapaaehtoisjärjestö. Vaihto-oppilasjärjestöistä se on isoin. Ideologialtaan se poikkeaa muista, usein joko kaupallisuuteen tai hyvä veli -järjestelmiin pohjaavista järjestöistä täysin.

AFS sai alkunsa toisessa maailmansodassa palvelleiden ambulanssimiesten ajatuksista. Heidän mielestään kenenkään ei enää koskaan pitäisi nähdä sotaa. Jos ihmiset konkreettisesti ymmärtäisivät, että ihmiset valtioiden rajoista riippumatta ovat samanlaisia, sotia ei koskaan olisi.

Ajatus on sinisilmäinen, ajattelen huonoina päivinä. Hyvinä hetkinä jaksan uskoa siihen, että edes yritys ymmärtää toista auttaisi arkipäivääkin. Se, että olen AFS:n vapaaehtoinen, täyttää minut ylpeydellä. Jos suuret linjat ovat hienot, on myös konkreettinen toiminta vaihtareiden kanssa hauskaa ja avartavaa. Harva harrastus pystyy antamaan näin paljon. Anna sinäkin vapaaehtoistyölle tilaisuus! Aloittaminen on helppoa: ota yhteys AFS:n toimistoon, niin sinuun otetaan yhteyttä. Vapaaehtoisena toimimisen tapoja on lukemattomia.

AFS vei minut myös New Yorkiin. Joulukuussa 2005 nappasin esitteet miehiltä, joista toinen julisti rauhaa ja toinen maailmanloppua. Seisoin Ground Zeron äärellä, tuijotin verkkoaidan läpi ja selkäpiitäni karmi. Aivan kuin olisin ymmärtänyt ensimmäistä kertaa, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen.

En osaa kuvitella ajatusta maailmaa ilman 9/11-tapahtumia. Ne ovat yhä osa kaikkien meidän elämäämme enemmän kuin osaamme kuvitellakaan.

AFS:n ideologia on nyt tärkeämpi kuin koskaan aikaisemmin. Yhä laajentuva ja kehittyvä organisaatio ottaa lähivuosina tärkeitä askeleita tuntemattomaan. Mukavuusaluetta on laajennettava, jos haluaa asioiden etenevän. Sama pätee kaikkeen.

Voi, kun ihmiset yrittäisivät ymmärtää toisiaan.

---

Huomaa Salla Tuomivaaran kirjoitus. Kaima puhuu asiaa!

Minua hätkähdytti Seppo Konosen muistelu siitä, mitä työpaikallani tapahtui kymmenen vuotta sitten.

Muista myös Intercultural Dialogue Day 29.9. eli syyskuun viimeisenä torstaina.