Seitsemän vakavaa

Järnvägsstationin ihana Niina jo helmikuussa kyseli seitsemää asiaa.

Olisin voinut kertoa vaikka keveistä asioista. Siitä, miten näin viime yönä unta, jossa Nightwish teki uuden levyn, jotta Marco Hietala pääsi sukupuolenvaihdosleikkaukseen. Tai siitä, että meidän koneella on satoja kuvia, jossa Lotta, eli tämän postauksen valkea möhkäle, nukkuu nojatuolissa (no mutku se on söpö).

Päädyin kuitenkin käymään tätä läpi raskaimman kautta.

1. Olin koulukiusattu lähes koko ala- ja yläasteajan. Se on yksi suurimmista minuuttani muokanneista asioista.

2. Vaikka harvat uskovat, ajattelen kamalasti, mitä muut minusta ajattelevat. Sellaisetkin ihmiset, joiden mielipiteistä en muuten välitä.

3. Harvat uskovat siksi, etten päästä itseäni asian kanssa helpolla. En ole esimerkiksi koskaan pukeutunut niin kuin pitäisi.

4. Kokemukset ovat myös muokanneet minusta perfektionistin. Välillä myös huomaan vetäväni asioita överiksi ihan vaan siksi, etten sitten ainakaan epäonnistuisi tavoitellessani täydellisyyttä.

5. Perfektionistina en osaa käsitellä pettymyksiä. En esimerkiksi ylioppilaskirjoituksissa osallistunut sellaisiin kirjoituksiin, joissa menestyminen oli epävarmaa. Enkä ole koskaan hakenut yliopistoon pääsykokeiden kautta.

6. Toisaalta olen erittäin hyvä inhoamaan ihmisiä. Pienet asiat tekevät joistain tyypeistä sellaisia, että joskus olen esimerkiksi perunut osallistumisiani joihinkin tapahtumiin, kun olen miettinyt siellä olevia ärsyttäviä ihmisiä.

7. En voi haastaa blogimemeihin ketään. Ajatusmallini mukaisesti haastetut joko vaivaantuisivat tai pilkkaisivat minua takanapäin. Toisaalta vaivaantuisin itse kamalasti, kun kyttäisin koko ajan, onko haastettu vastannut.