Materiaa madjaarien mailta

Apua, miten väsynyt käsiala! Osaan kirjoittaa myös selvästi ja sievästi, mutta se ei koske aamuöisiä postikortteja, kun kahden jättimatkalaukun ja kahden käsimatkatavaran järjestelmällinen pakkaaminen on yhä kesken. Anteeksi vastaanottajalle!

Dark Shadow'n pyynnöstä ostoksia Budapestista ja myös jotain Bratislavasta. Kauppoja ja ostoskeskuksia osui reittien varrelle ilman shoppailupäämäärääkin. Yleensä olemme liikkeellä niin reiluilla aikatauluilla, että pysähdyksille on varaa. Lisäksi ostoskeskuksissa on parhaat ilmaiset vessat!

Tämä näyttää kamalan paljolta, mutta olisittepa nähneet todellisuuden (se oli myös aika paha). Ei vaan, korvakorut, magneetit ja suklaapatukat eivät laukuista kummoista tilaa vie. Nuo kirjat sen sijaan...



1) & 3) Pöllöjä ja korviksia
Kuvassa matkan koruostokset (pöllökorvikset eivät ole menneet muodista, lisäksi yksi rintaneula ja nahkanauhassa killuva ihana helmi) sekä matkasuoja hammasharjalle. Kuten täti tietää, tämä on sangen vaatimaton korusaaliikseni. Käytän koruja paljon, enkä voi kuvitella, että niitä olisi liikaa. Vuosien varrella minusta on kuitenkin tullut aika nirso. Tiedän heti korun nähdessäni, tuleeko se käyttöön.



2a) Hassunnimisiä suklaapatukoita
Tämä villitys alkoi jollain reissulla isäni kanssa: silloin tosin etsimme vain yhden suklaapatukan mieheen. Pelin henkeen kuuluu ostaa kaupan oudoimmat suklaat, tutut namit pitää jättää hyllyyn. Usein tässä pelissä mukaan tulee muutama supersuosikki, muutama ookoo ja pari liian outoa syötäväksi -versiota. Tällä kertaa kaikki olivat oikein hyviä!
Unkarilaiset ovat otannan perusteella mieltyneet vohvelisuklaisiin ja rommiaromiin - ei paha. Kasan lemppareita olivat silti ihana Fidorkan pyöreä kookossuklaa ja sopivasti kahvinen Kapuciner-patukka. Házi-suklaita sai kokeilla PeCsan torilla ennen ostopäätöstä, nom.

 

2b) Paras herkkuostos

oli silti tämä: kuivattuja hapankirsikoita dipattuna valkosuklaaseen ja jogurttiin, pyöriteltynä kirsikkajauhoissa. Uskomattoman ihania! Saisipa näitä jostain lisää...

Hapankirsikka on unkariksi meggy, tavallinen kirsikka cseresznye. Vaikka tseresnie maistuu sananakin suussa mukavalta, on meggy paljon söpömpi! Namujen vieressä pullollinen meggyillä maustettua pálinkaa.

4)  Vieraita säilykkeitä

edustaa slovakialainen supermarkettölkillinen maustettuja villisieniä. En voinut vastustaa Sissin puolison viiksiä. En ole vielä päättänyt, mitä näillä tehdään, bliniaikakin on jo oikeastaan ohi. Kauppahallista tankkasimme mukaan myös mm. paprikaa eri muodoissaan.

 

5) Päivittäiskosmetiikkaa

Ihokarvanpoistotököttiä, kreikkalaista deodoranttia, huulirasva, sheivaussuihkusaippuaa (kaakao ja kookos tuo hajumuiston after sun -voiteesta, jota käytin vuosia sitten Kanadassa), finnipuikko, säästöpakkaus hammastahnaa, käsivoide ja silmänympärysvoide. Lisäksi hamstrasin pikkurahalla parin vuoden varaston huulirasvoja luonnonkosmetiikan puolelta.

Meikkejä tai kynsilakkoja en katsellut, mutta ennen meitä Budapestin kiertänyt yes dear -blogin Piukku tyhjensi pöydät ilmeisesti minunkin edestäni. ;) Ja ei, en tiedä, mitä ajattelin aamuyöllä objektiivia valitessani.

7) Kirjoja
Minun ja puoliskoni kirjaostokset Treehugger Dan's Bookstoresta (kuten käytettyjen kirjojen pinosta voi päätellä, suosittelen lämpimästi):

The Book of Revelation - Rupert Thomson
Eleven - Mark Watson
In Xanadu - William Dalrymple
The World According to Clarkson - Jeremy Clarkson
People Who Eat Darkness - Richard Lloyd Parry
The Road to McCarthy - Pete McCarthy
The Boy Who Fell Out of the Sky - Ken Dornstein

Lisäksi tax free -hajuvedet See by Chloé (raikas, puhdas, pehmeä ja vähän vaniljainen: Sephoran mielestä graceful, feminine & spontaneous) ja joulunaikainen salamaihastukseni Escadan Cherry in the Air (vaahtokarkkimainen kirsikka, todella makea, muttei ihan äklö: Sephoran mielestä fun, pleasurable, social). Poikkeavat toisistaan kuin kuu ja aurinko, mutta niin minäkin välillä.

6) T-paitoja

Kissateeppari on yhteinen, Heroes United -paita on minua supersankarimaisemman Jussin (saatanpa silti lainata joskus), sugar skull ja vähän naismaisemmin leikattu sininen kuuluvat minulle. James Bond oli jo pesukorin alimmaisena. Lisäksi hankin raidallisen seilorimekon ja pari tummaa paitaa. Tummat paidat näyttävät kuvassa tummilta paidoilta.

6b) Muuta vaatekauppakamaa

Kah, ja Pull&Bearilta löysin tämän! Yleensä minä en löydä Jussin lempiputiikki P&B:stä mitään. Sen sijaan olisin joskus voinut tyhjentää Nextin Jussin seisoskellessa vieressä. Tällä kertaa meni aivan toisinpäin. Taisinpa ottaa pari juoksuaskelta veskan nähdessäni, se on i-ha-na.

8) Terriereitä
Molemmat PeCsasta, jossa ruikutin vanhojen kameroiden perään osaamatta valita niistä mukaan ainuttakaan. Koirista pienempi, metallinen ja painava, on tuliainen eräälle toiselle terrierinomistajalle. Piippua polttava terrieri jää meille vartioimaan jotain. Jää nähtäväksi, tarkoitanko oliiviöljypulloa, kolikoita tai korvakoruja. Megatarpeellinen, mutta varsin viehättävä.

 9) "Ei muuta"
on melkoisen laaja käsite. Lisätään kategorioita: söpöt postikortit ja magneetit. Voi miten rakastankaan Károly Reichin kädenjälkeä! Magneetteja olen vuosien mittaan kerännyt jo parin jääkaapinovellisen verran. Säilytän niitä laatikossa ja vaihtelen välillä fiiliksen mukaan.

10) Hedelmähaudukkeet ja teet
Ilman tätä ostosryhmää en pääse pois edes naapurimaista. Pickwickin ruusunmarjavalikoimaa olen kehunut jo aiemmin. Tällä kertaa ruusunmarjoja oli myös Loydin maukkaassa omenateessä. Jännittävää lime-passiohedelmä-jogurttisekoitusta ei ole vielä avattu.

11) Väriset
Ylemmistä ryhmistä ylijääneitä tavaroita yhdisti väri. Söpöä aurinkolasikoteloa olen etsinyt jo kauan, rintaneula esiintyi jo korukuvassa. Keittiöömme roikkumaan päätyneen linnunpöntön funktiota en ole vieläkään ole saanut perusteltua toiselle asujallemme (kolmas asuja nuuskaisi suuaukkoa ja totesi, että esine on kelvollinen). "Sinne voi laittaa jotain salaista?"

Mallorca: 1660 km

Lähden jonnekin, joka on osapuilleen (muutaman sadan kilometrin heitot sinne tai tänne) yhtä kaukana Mallorcasta! Toivottavasti siellä ei ole ihan yhtä sateista kuin elokuisen Prahan-reissun viimeisenä päivänä.

Michelin-ravintolan varaus check, valuuttakurssi check, puolityhjäksi pakatut matkalaukut check. Terrierin kynnenleikkuu check.

Nähdään viikon päästä!

Matkalle television kanssa

Muutin asumaan television kanssa samaan asuntoon virallisesti yli kaksi ja puoli vuotta sitten. Se on muuttanut radikaalisti tapojani katsoa elokuvia. Kuten olen jo kertonut, olen aina pitänyt niistä, mutta minulla ei ole oikein ollut mahdollisuutta niiden katsomiseen. Muutaman vuoden aikana olen aika onnistuneesti katsonut niitä kaikkien kadotettujen vuosien edestä.

(Yllä oleva kuva on muuten syksyiseltä aamuyöltä, kun valomerkin jälkeen herkut löytyivät snägärin sijaan omasta jääkaapista. Kahden aamuöisen pään mielestä oli huikean hauskaa, että ohjelmassa tehtiin samaa ruokaa. Nyt vitsi ei enää kolahda ihan samalla tavalla, mutta hei, kuvituskuva!)

Toki lapsuudenkodissanikin oli televisio, muttei meillä ollut kovin paljoa elokuvia videolla (Agentti 007:n lisäksi!). Dvd-soittimen ostin vanhempieni luokse vasta seitsemän vuotta sitten. Korkeakulttuurisena hipsterinä väitin pitkään, etten itse televisiota tarvitse. Niinpä esimerkiksi lukiossa katsoin elokuvia surkealta läppärinnäytöltä (ja kävin ainakin kerran viikossa elokuvateatterissa).

Television ja nauhoittavan digiboksin kanssa samassa taloudessa asuminen on kuitenkin avannut minulle aivan uusia katseluväyliä. Ensinnäkin minulla on käytössäni sohva ja televisioruutu, jossa on minulle tuumia enemmän kuin tarpeeksi (miehelle ei ollenkaan tarpeeksi). Aiemmin rakensin pikkuyksiöni lattialle peittopesiä ja könötin mielipuolisissa asennoissa. Ilahtuneena täytyy myös todeta, että olen ollut todella yllättynyt siitä, miten paljon kaikkea hyvää televisiosta tulee! Ennalta-arvattavan Teeman lisäksi eniten katson - hämmentävää, mutta totta - Avan ja TV5:n elokuvia.

Sarjoja en koskaan jaksaisi seurata suoraan niiden lähetysaikaan, en halua olla television orja. Myöskään elokuvia en koskaan katsoisi suoraan töllöstä. Inhoan mainoksia ja rakastan sitä, että voin kelata niiden yli. Muita rituaaleja television katsominen kuitenkin teettää. Meille ei tule lehtiä, joiden välissä arkea helpottava TV-maailma tulisi. Vahdata täytyy paperiversion sijasta sivuja tv.hs.fi ja telkku.com.


 
Rutiineihin kuuluu nykyään myös ajastusten laittaminen. Ylemmällä listalla on elokuvat, jotka minun täytyy tänään laittaa tallentumaan. Tänään pitäisi vielä tyhjentää todoist-listani kaikesta ikävästä pakollisesta: täytyy pakata, tyhjentää jääkaappi pilaantuvasta ruoasta, ostaa matkaevääksi pähkinöitä... Onneksi huomenna helpottaa jo!

Muita tulevien päivien kiinnostavia tv-elokuvia:

lauantai: Sidottu (The Jacket), Toy Story 3, Kimpassa (Ensemble c'est tout)

sunnuntai: Vertigo, Terminaali (The Terminal)

maanantai (ja keskiviikko): Saksikäsi Edward

tiistai: Uhma (Defiance)

keskiviikko: Precious

torstai: Shaun, kuolleitten kunkku

Rasvattu pumpuli

Blogista on kuoriutunut varsinainen terrierikertomus, mutta kun naurattaa vieläkin viimeöinen sattumus. Puolukoita, avokadonsiemeniä, meloninkuoria ja inkiväärihuulirasvaa yhdistää valkean koiran loputon herkkuhimo.

Säilytän yöpöydällä huulirasvaa, että muistaisin edes joskus käyttää sitä. Tämän talven ajan siinä on ollut The Body Shopin ihana inkiväärirasva, kausituote, jota metsästin viime vuonna koirien ja koirien kanssa. Riittoisaa mönjää on rasiassa ollut peräti 15 millilitraa, eli yhden talven käytöllä se on kulunut hädintuskin ollenkaan.

Tiukan metallirasian avaamiseen olen tarvinnut kahta kättä. Jos sormissa on ollut valmiiksi kosteusvoidetta, ei avaaminen ole onnistunut ollenkaan.

Kaksi tassua ja yksi hammaskalusto näköjään pystyy samaan kuin minun kaksi kättäni. Yritin demonstroida meillä asuvalle miehelle, kuinka hankala rasia on avata, mutta se onkin yllättävän löysä nyt. Ilmeisesti strategisiin paikkoihin asetellut pienet hampaat ovat saaneet rasian sopivasti kuprulleen.

Lotan rasvannälkäisyys on toki tullut ilmi jo aikaisemmin. Se on esimerkiksi herättänyt meillä asuvan miehen yöllä useamman kerran, mies kun unissaan välillä roikottaa kättään sängyn laidan yli. Koiran mielestä kaikki, mikä roikkuu koiranpunkan yläpuolella, on koiran. Bepanthenit ja muut maistuvat, mutta erityisen kiinnostavia ovat ihottumien takia levitetyt kortisonivoiteet. Lips lips läps läps lotkis latkis!

Note to self: siirrä kaikki vahvempia ainesosia sisältävät ihonhoitotuotteet lukkojen taakse. Mielellään räjähdysvarmoihin kassakaappeihin. Kun terrieri kerran äkkää jotain, se tekee sen mielellään toistekin.

Metsän kuningattaresta

Olipa kerran Maku-lehden kuningatarkukko ja leivontainspiraatio. Pakastimesta ei löytynyt mustikoita tai vadelmia, mutta laihialaista puolukkaa riitti yhä. Vaikka pikkukoira yritti parhaansa mukaan tehdä niistä selvää jo metsässä. Suosittelen kuuntelemaan allaolevan videopätkän nuuskutukset, aika hervottomia.

Kokeilevassa keittiössä syntyi tammikuussa kuningatarkukon sijaan kookoksinen ruis-puolukkapiirakka. Välitön hitti: ruispohja oli ihana, ruokosokeri antoi mukavan paahteisen sävyn ja kokonaisuus oli enemmän kuin osiensa summa.

Jauhotan usein mieluummin kookoshiutaleilla kuin korppujauholla, sillä kookos maistuu paremmalta ja on suutuntumaltaankin kivempi. (Lisäksi meillä on vain tavallisia korppujauhoja, joiden vehnää vatsani ei enää oikein kestä. Nuo korppujauhot on kuitenkin periaatteitteni mukaisesti käytettävä loppuun, ennen kuin uusia voi ostaa, eli...) Kookoshiutaleita meinasi jäädä jauhotuksesta vain pussinpohjallinen, eli ronskisti heitin ne taikinaan mukaan. Onneksi niin, tästä tuli mahtavaa.

Kookoksinen ruis-puolukkapiirakka

Taikina:

• 200 g voita tai margariinia
• 1 dl ruokosokeria
• 4 dl ruisjauhoja
• 3 rkl leseitä
• 3 rkl kookoshiutaleita
• 1 tl leivinjauhetta

Täyte:

• 5-6 dl pakastepuolukoita
• 3/4 dl sokeria
• 2 rkl perunajauhoja

Lisäksi:

• Voiteluun rasvaa ja kookoshiutaleita

1. Sulata rasva. Sekoita joukkoon ruokosokeri, ruisjauho, leseet ja kookoshiutaleet.
2. Voitele piirakkavuoka ja jauhota reilusti kookoshiutaleita. Painele 3/4 taikinasta vuoan pohjalle ja reunoille.
3. Sekoita jäisten puolukoiden joukkoon kulhossa sokeri ja perunajauhot. Levittele taikinalle.
4. Tee lopusta taikinasta pieniä levyjä ja peittele marjat niillä.
5. Paista 200 asteessa n. 40 min.
6. Tarjoa vaniljajäätelön kanssa.

Innostuin rukiin ja puolukoiden yhdistelmästä niin, että sujautin niitä muffinsseihinkin mustaviinimarjojen ja mantelijauhon kavereiksi. Mies tokaisi yllättyneenä, ettei maistu yhtään terveelliseltä. Se on yksi ylimmistä kehuista, joita hän suustaan päästelee.

Täytyy tunnustaa, että minä en kasvanut pullantuoksuisessa kodissa. Jos kodissa hetken aikaa pulla tuoksuikin, pian soi palovaroitin. Äitini teki loistavaa ruokaa, mutta kaikella rakkaudella on sanottava, että hän oli leipojana aika toivoton. Sämpylät ja marjapiirakka onnistuivat, muu ei oikein. Sen lisäksi, että hän ei koskaan muistanut katsoa kelloa ja unohti leipomukset uuniin, häneltä puuttui  se tietynlainen tatsi.

Sen sijaan minä olin eilen aika ylpeä itsestäni, sillä pyöräytin leipomuksen ihan iltapuhteekseni vain. Äitini lapsena moinen on aika ennenkuulumatonta. Mitään kovin monimutkaista en vieläkään uskalla leipoa, mutta pullataikinan sopivan sitkon olen alkanut tuntea. Joskus olen saanut onnistumaan myös juustokakun, jossa oli yli 20 vaihetta.

Parista desilitrasta puolukoita, jotka pääsivät lipsahtamaan terroristilta ohi suun, syntyi Ruokailmiön Puolukkakuivakakku. Sekin ystävystyi meillä kookoksen kanssa ja muokkautui myös muuten, kun mantelijauhot loppuivat kesken ja kardemumma halusi välttämättä mukaan. Mittasin vahingossa enemmän jogurttia kuin Ruokailmiö, muttei tuntunut haittaavan. Lopputulos on kuohkea, aika makea ja kivan mantelinen. Seuraavalla kerralla kokeilen mukaan valkosuklaata tai pekaanipähkinöitä.

Kookoksinen ja mantelinen puolukkakuivakakku

Kosteat aineet:

• 3 munaa
• 2½ dl sokeria
• 100 g voita tai margariinia
• 2 dl turkkilaista jogurttia
• 1 dl makeuttamatonta puolukkasurvosta

Kuivat aineet:

• 2 1/4 dl gluteenitonta jauhoseosta
• 0,5 dl mantelijauhoa
• 0,5 dl mantelilastuja vähän rikottuna
• 0,5 dl kookoshiutaleita
• 1½ tl leivinjauhetta
• 2 tl kanelia
• 2 tl vaniljasokeria
• 2 tl kardemummaa
• 2 dl pakastepuolukoita

Voiteluun rasvaa ja kookoshiutaleita

1. Sulata rasva.
2. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.
3. Lisää vaahtoon vuorotellen sekaan sulaa voita ja jogurttia. Sekoita joukkoon myös puolukkasurvos.
4. Sekoita kuivat aineet ja pakastepuolukat keskenään.
5. Sekoita kuivat aineet varovasti kosteiden joukkoon.
6. Kaada taikina voideltuun ja kookoshiutaleilla jauhotettuun vuokaan ja paista 175 asteessa n. 50 min.

Köyhistä uutisista ja uutuusjäätelöistä

Jos tekisin herkkulistauksen lista asioista -blogin tapaan, kärjen tuntumassa olisi jäätelö. Ihan mikä vain jäätelö, en ole sen suhteen kovin nirso. Vuodenajallakaan ei ole väliä, jätski maistuu niin kesällä kuin talvellakin.

Kesäisin jäätelö kuuluu etenkin työpäivien lomaan. En ole ihan varma, oliko ensin muna vai kana, mutta jäätelökioskit sijaitsevat usein toimitusten vieressä. Esimerkiksi Siilinjärvellä Uutis-Jousi muutti pari vuotta sitten kiskan vierestä toisen luokse.

Kesälehtien ideointipalaverit toistuvat samanlaisina vuodesta toiseen, onhan kyseessä vuoden uutisköyhin aika. Löysimmistä löysimmät ideat lipsuvat kesätyöläisille. Kun uimarannat ja jäätelökioskit muuttuvat kylien kuumimmiksi kohteiksi, tulee kioskimyyjistä kesälehtien pakollisia haastateltavia. Aloittelevan toimittajan on kesähaastatteluissa vaikea keksiä pyörää uudestaan, mutta ainakin epäonnistumisen vaara on minimoitu.

Olen minäkin haastatellut pallonpyörittelijää, päivä oli lämmin ja hikinen. Kysymyspatteristoni liitti minut vuosikymmenten mittaiseen jatkumoon. Kuinkahan monta kertaa toimittaja onkaan kysynyt tötterönpyörittäjältä, mikä maku on suosituin? Vastaus on poikkeuksetta "vanilja ja mansikka" tai "vanilja ja suklaa". Vaikka olen lukenut suosituimmista jäätelömauista kymmenen kertaa, ihmettelen sitä aina. Itse tartun jäätelön suhteen aina uutuuksiin.

Tämän aasinsillan kautta Makuja-sivuston uutuusjäätelölistaan, kasasin oman kymmenen kärkeni.

Kevään ja kesän uutuusjäätelöt:

1. Ben & Jerry's Peanut Butter Me Up 

Maapähkinävoita, maapähkinäkuppeja, vaniljajäätelöä ja vadelmahilloa.

(Starttasin tällä kesäkauden menneenä viikonloppuna.

Jos kummia ei tapahdu, tämä on uutuuksista paras.)

2. Classic Pekaani – Suolainen Kinuski

Puikkouutuus, jonka maitosuklaa-pekaanipähkinäkuorrute

kätkee alleen vaniljakermajäätelöä ja suolaista kinuskikastiketta.

3. Mascarpone-Lemon-Lime
Mascarponen makuista jäätelöä piristää vodka-sitruunakastike.
Saatavilla Ingmanin jäätelökioskeista. 
4. Kingis Minttu-Suklaa

5. Kaneli-Keksi (Ingmanin irtojäätelö)

6. Magnum Tarte aux Pommes

7. Pingviini Appelsiinimaito

8. Fazer Kismet -jäätelöpuikko

9. Panda Lakupala Choco

10. Cornetto Enigma Popcorn

Kun valokuvaus kadotti toisen suuntansa

Valokuvaajana suurin ilmeinen puutteeni on se, että hahmotan maailman vaakasuorana. Uskon, että syynä on liiallinen istuminen kuvaruudun edessä. Muutamaan kuukauteen en ole miettinyt valokuvieni julkaisualustana kuin tietokoneen näytöltä luettavaa blogia. Tänä aikana vaakasuora tapani on selvästi korostunut.

Printtilehteen kuvatessani tiedostan pystykuvien tarpeen paremmin ja myös etsin pystyjä kuvakulmia aktiivisesti. Lehdet kun näyttävät pelkkien vaakakuvien kanssa tympeältä. Sen sijaan en pidä blogeista, joissa pystykuvia on paljon. Ehkä vaakasuora näyttö ja pystyt kuvat lähettävät ristiriitaisia signaaleja yksinkertaisille aivoilleni? Lisäksi täytyy sanoa, että vaikka pidän näyttävästi esillä olevista kuvista, inhoan sivupohjia, joita täytyy scrollailla kuvien koon takia.

Pystykuvina pidän blogissa vain sellaiset kuvat, jotka ehdottomasti pystyä asentoaan tarvitsevat. Harvoin niitä silti julkaisen. Kuvituksena on kuvia, joista pidän, mutta jotka olisin raakannut tulevista Prahan kuvapostauksista pois asentonsa takia. Nämä tuskin toimisivat vaaka-asennossa rajauksesta huolimatta (voitte uskoa, että yritin kyllä).

Mistä minun ongelmani sitten alunperin juontaa juurensa? Ainakin se on ollut käsillä jo vuosien ajan ja olen joutunut opettelemalla opettelemaan pystykuvien ottamista. Pidän siitä, että asioiden ympärille jää helposti enemmän ilmaa ja avaruutta. Pystykuvissa rajaus on usein tiukempi. Minä pidän siitä, että kuva kertoo muutakin kuin sen, mitä kuvassa on.

Journalisti-lehden Kuvaviesti-sarja näyttää loistavan esimerkin siitä, mitä vaivalloisesti yritän selittää. Kannattaa katsoa linkin takaa Heidi Piiroisen Helsingin Sanomissakin julkaistut hienot kuvat Marian Calinista. Vaakakuvaan mahtuu Piiroisenkin kuvissa enemmän draamaa.

Kuvien suuntien merkityksestä olen keskustellut useiden valokuvaajien, kuvatoimitusten esimiesten ja päätoimittajien kanssa. Erään entisen esimieheni mielestä tiukat kuvat toimivat lehdissä paremmin. Kuitenkin myös hän myönsi, että ottamani vaakakuvat yleensä toimivat paremmin. Niinpä: pystykuvani harvoin toimivat.

Viikon päästä pyrähdän reissuun hieman samalle suunnalle, josta nämä kuvat ovat peräisin. Ehkäpä minun onkin pidettävä kamera tutisevassa tassussani koko viikon ajan ja harjoiteltava pystysuunta uudestaan. Siispä toivokaa tekin kärsivällisyyttä matkatoveriltani!

Viisi koiraa lautasella

 Päivän sana on haastavan Katastrofin keskellä -blogin mukaan viisi. Kuvitukseksi loihdin lempiruokavastauksesta inspiroituneen kuvasarjan Lotasta ihmisruoan kanssa. Ensimmäisessä kuvassa Lotta vahtii paprikan perkaamista.

Seuraava kuva on Sanomalehtimiesten mökiltä Panikkeesta (arkipäivän akateemikot päättivät taivuttaa sanan näin, hyvä tuli). Pitkän illan jälkeinen sunnuntaiaamupala oli joidenkin osalta sangen lihapitoinen, itse pitäydyin lähinnä lohkoperunoissa. Kolmoskuva on tuttu näky iltapalalta: Lotta rakastaa vesimeloninkuoria yhtä paljon kuin minä hedelmälihaa itseään.

Neljäs kuva on taasen lempiruokalistallekin päätynyttä järisyttävän hyvää sienirisottoa, jonka julistin syöntihetkellä lempiruoakseni. Oikeaoppisen löysää se ei todellakaan ole, mutta maussa voitti useimmat ravintolatarjokkaat. Koen olevani pätevä sanomaan näin, sillä tilaan risottoa lähes aina, kun se listalta löytyy. Laseissa on tämänhetkistä lempiviiniä, elämän mahlaa. Katso Savia Viva Familia Xarel-losta lisää Viinilehden sivuilta. Valloittavan kevyt, helppo ja pirteä.

Viimeisen kuvan laadun takia sydämeni itkee hivenen verta. En meinannut löytää viidennettä kuvaa rajallisista kätköistäni. Menkööt nyt, harvemmin terriereitä puolukkametsällä näkee. Suurelle metsästäjälle piti tosin poimia puolukat valmiiksi, sillä se ei ymmärtänyt, miten varvuista pidellään kiinni.

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
Kiitos, Kata!

2. Kirjaa tähän viisi blogia, jotka haastat:
Olen perustellut haastamattomuuteni, enkä vieläkään anna periksi...

3. Toivo, että ihmiset joille jätit palkinnon antavat sen eteenpäin
...mutta tykkäisin kyllä, että monet tämän tästä nappaisivat, sillä kovin kiva on tällaisia täytellä ja lukea.

4. Viisi asiaa, joita tarvitsen päivittäin ovat

...vapaalla
1. Koirankakkapussit
2. Naamavoide
3. Kirja
4. Viltti
5. Jogurtti

...koulussa/työssä:
1. Tietokone
2. Puhelin
3. Avaimet
4. Vesipullo
5. Kalenteri

5. Viisi kirjaa, joita suosittelet muille (tsekkaa toki tämä postaus, tässä lähinnä viime vuoden huippuja):

1. John Steinbeck: Vihan hedelmät
2. Jeffrey Eugenides: Middlesex
3. Annie Proulx: Laivauutisia
4. Lionel Shriver: Poikani Kevin
5. Michael Cunningham: Tunnit

6. Viisi materialistista joulunaistenpäivälahjatoivetta:
1. Laajakulmaobjektiivi
2. Escada Cherry in the Air -hajuvesi
3. Bosske Sky Planter -kukkaruukku
3. Hyvälaatuinen matkalaukku
4. Shu Uemuran ripsentaivutin
(Älä pelkää kulta, mulle kävis ihan hyvin vaikka pussillinen pätkiksiä.)

7. Viisi (uutta) paikkaa, joissa haluaisit käydä (otetaan Euroopan ulkopuolelta, Eurooppa täällä):
1. Dhaka, Bangladesh
2. Kigali, Ruanda
3. Sydney, Australia
4. San Francisco, Yhdysvallat
5. Tokio, Japani

8. Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua:
1. Rakastunut
2. Perfektionisti
3. Utelias
4. Huolestuva
5. Epämuodollinen

9. Viisi lempiruokaasi
1. Sienirisotto (okei, moni muukin risotto käy.)
2. Kaalilaatikko
3. Sushi
4. Nachos supreme
5. Kasviswokki

10. Viisi elämänohjetta, jotka haluaisit jakaa kaikkien kanssa:
1. We're all kind of weird and twisted and drowning — Haruki Murakami
2. The higher we soar the smaller we appear to those who cannot fly — Friedrich Nietzsche
3. I like beautiful melodies telling me terrible things — Tom Waits
4. Forgive them even if they are not sorry — Julian Casablancas
5. For after all, the best thing one can do when it is raining is let it rain — Henry Wadsworth Longfellow  
 

Sisältä silkkaa silkkoa

Kauniit asiat minussa ovat harvassa. Kesällä minulle tulee pisamia, joita olen vähitellen oppinut sietämään. Ripseni ovat aika pitkät, joskin värittömät. Pidän tummanvihreistä silmistäni, jotka näyttävät usein tummanruskeilta. Pienenä piilotin ne mieluiten otsahiuksien taakse. Joku samanikäinen kun väitti, ettei niin vinoja silmiä ole kuin kehitysvammaisilla.

Nenäni on välillä liian iso ja välillä liian pieni, välillä se vaikuttaa suoralta ja joskus sitä on sanottu hyppyriksi. Jos joku kiinnittää siihen huomiota, punastun. Punasteluani inhoan. Suuni on pieni ja hampaat kellertävät, poskipäät ovat siellä jossain. Jos antaisin kulmakarvoilleni luvan, ne kasvaisivat yhteen. Lisäksi oikeanpuoleinen oikukas kulmakarvani kasvattaa itseensä tupsua, jota kosmetologi on joskus kutsunut kollegansa joukolla nauramaan.

Kynsilakkojen kuvaaminen marraskuussa oli ehkä huono idea. Innostuin nimittäin tuolloin kuvaamaan muutakin kosmetiikkakavalkadiani. Ostan kosmetiikkani usein puolisalaa, ja minua hävettää, jos joku näkee minut meikkiostoksilla. Ehkä nolostelu johtuu siitä, että meikkaamalla minusta pitäisi tulla kaunis, joksi en itseäni tunne edes meikattuna.

Kasvoille eksyy muutakin, mutta nämä olivat marraskuiset lempituotteet. Kulmaväriä, ripsiväriä ja rajauskynää en suostu vaihtamaan. Olen yhä ällikällä lyöty meikeistä paremmin tietävän tätini suosituksesta Dubaista hankitun kulmavärini kanssa. Se on ollut säännöllisessä, ei toki aivan päivittäisessä, käytössä jo kolme vuotta. Käytön jälkeä on juuri ja juuri havaittavissa. Kolikon maksanutta tuotetta tulen jahtaamaan kissojen ja koirien kanssa sen loputtua - ehkä siis vuosikymmenen tai kahden päästä. Harmaanruskea on todella neutraali, punertavanruskea passaa tämän tukan kanssa.

Hieman uudempia tuttavuuksia ovat toimiva luomivärinpohjustus, räväkkä oranssihtava huulipuna ja superkestävä luomiväri. Kuparisesta luomiväristä pidän erityisesti siksi, että se on usein pitkälti samaa sävyä haalistuvien hiusteni kanssa.

Maybellinen Dream Matte Mousse on tuote, jolle en ole kaivannut korvaajaa löydettyäni sen lukioikäisenä. Hetken mielijohteesta napattu parin euron Lumene vei kuitenkin jalat alta mainiolla levittyvyydellään ja sopivalla sävyllään. Ihan niin peittävä se ei toki ole kuin Maybelline, mutta kävi etenkin marraskuiselle hipiälleni täydellisesti. Mousse ei toimisi sipauksenkaan vertaa talvi-iholla, mutta Lumene ei ainakaan tunnu kuivattavan hilseilevää pintaa entisestään.

Ehkei minun koskaan tarvitsekaan pitää itseäni kauniina. Kun kasvoilla on täydellisiä tuotteita, en välillä katso kasvojani vaan pintaa sen päällä.

 

Meikkivoide: Lumene Mineral Foundation, sävy 1 Inkiväärikerma
Luomiväri: Gosh Waterproof Eye Shadow, sävy Love That Copper
Silmämeikinpohjustus: Lumene Eyeshadow Primer
Eyeliner: Gosh Extreme Art Eye Liner, sävy 07 Black
Ripsiväri: Sensai Mascara 38°C
Huulipuna: Gina Tricot Beauty Lips, sävy 05 Lucky lips
Kulmaväri: The Face Shop Brow Powder Duo, sävy 01 Beige Brown