torstai 14. maaliskuuta 2013

Rasvattu pumpuli

Blogista on kuoriutunut varsinainen terrierikertomus, mutta kun naurattaa vieläkin viimeöinen sattumus. Puolukoita, avokadonsiemeniä, meloninkuoria ja inkiväärihuulirasvaa yhdistää valkean koiran loputon herkkuhimo.


Säilytän yöpöydällä huulirasvaa, että muistaisin edes joskus käyttää sitä. Tämän talven ajan siinä on ollut The Body Shopin ihana inkiväärirasva, kausituote, jota metsästin viime vuonna koirien ja koirien kanssa. Riittoisaa mönjää on rasiassa ollut peräti 15 millilitraa, eli yhden talven käytöllä se on kulunut hädintuskin ollenkaan.

Tiukan metallirasian avaamiseen olen tarvinnut kahta kättä. Jos sormissa on ollut valmiiksi kosteusvoidetta, ei avaaminen ole onnistunut ollenkaan.


Kaksi tassua ja yksi hammaskalusto näköjään pystyy samaan kuin minun kaksi kättäni. Yritin demonstroida meillä asuvalle miehelle, kuinka hankala rasia on avata, mutta se onkin yllättävän löysä nyt. Ilmeisesti strategisiin paikkoihin asetellut pienet hampaat ovat saaneet rasian sopivasti kuprulleen.

Lotan rasvannälkäisyys on toki tullut ilmi jo aikaisemmin. Se on esimerkiksi herättänyt meillä asuvan miehen yöllä useamman kerran, mies kun unissaan välillä roikottaa kättään sängyn laidan yli. Koiran mielestä kaikki, mikä roikkuu koiranpunkan yläpuolella, on koiran. Bepanthenit ja muut maistuvat, mutta erityisen kiinnostavia ovat ihottumien takia levitetyt kortisonivoiteet. Lips lips läps läps lotkis latkis!

Note to self: siirrä kaikki vahvempia ainesosia sisältävät ihonhoitotuotteet lukkojen taakse. Mielellään räjähdysvarmoihin kassakaappeihin. Kun terrieri kerran äkkää jotain, se tekee sen mielellään toistekin.

6 kommenttia:

  1. Kyvykkäitä ovat. :D Varsinkin rosvojengi, johon kuuluu sekä kissoja että koiria. Meillä on käynyt niin, että purkamattomassa matkalaukussa (jonka läppä oli kiinni, mutta vetoketju auki) oli suljettu meikkipussi, jossa laatta reissulääkkeitä. Kyvykkäät kissat olivat saaneet tuon meikkipussin laukusta, avanneet, levittäneet sen ja koira pureksinut tabletit irti laatastaan... Onneksi kyseisessä valmisteessa ei yliannostus ole vaarallinen.
    Ohjetta lääkkeiden säilyttämisestä eläinten ulottumattomissa pitäisi tarkentaa säilyttämään lääkkeet vähintään kolmen lukon takana.
    Ja siis meillähän ei toinen kissoista pysy edes kantoboksissaan vaan osaa avata luukun, joka on kiinni kahdella erillisellä vivulla. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei apua, ihan mieletöntä! :D Onneksi lääke ei ollut mitään vaarallista!

      Meinasin sanoa, että meillä ei ole moisia taikureita ikinä ollut, mutta niin no, onhan sitä kaikenlaista nähty... Yksi isän kissoista sai auki myös turvalukolliset kaapit, jos se tiesi, että niiden takana oli johtoja. Etenkin kuulokkeiden johtoja. Kissa oli lainassa kaverilla, jota kyllä olin asiasta kovasti varoittanut, muttei hän ollut uskonut. Isä paikkaili johtoja muutaman iltapuhteen ajan sähköteipillä... Pentuna sama katti kuulokkeiden johtoja etsiessään avasi myös vanhan lipaston, joissa oli todella painavat ja jäykät vedettävät laatikostot.

      Toisekseen minulla oli myös hevonen, joka oli uskomattoman hyvä murtautumaan ulos karsinoista ja aitauksista. Kun jalkani oli kipsissä ja se ei saanut riittävää liikuntaa, humma viihdytti itseään tallinomistajaa juoksuttamalla. Se hyppäsi korkeiden aitojen ylitse, pyöri aitojen alitse, avasi hampaillaan kaikki solmut... Viimein tallinomistaja vahvisti aidan solmut metallikahleella ja parkkeerasi traktorinsa sekä reen aidan taakse. Hevonenpa oli nostellut aidantolpat hampaillaan ylös ja tullut kymmenen minuutin päästä kuikuilemaan tallinomistajan keittiön ikkunan alle. :D

      Poista
    2. Ihan uskomaton tuon kissan johtohimo! :D Puoliskoni kuuntelee usein musiikkia ennen nukahtamista ja taisi parit nappikuulokeet säilöä tyynyn alle tai tyynyliinan sisään, kunnes oppi kissojen himoitsevan niitä. Meidän hirviöt napsii kuulokejohdot sellaisiksi sentin pätkiksi, ettei enää teippailut auta. Kanielämän aikoihin minäkin opin melko päteväksi johtojen paikkailijoiksi.

      Heh, hevonen kuulostaa juurikin viihdyttäneen itseään. Nähtävästi tarve ei ollut karata, tulla vain näyttämään, että hei, olin taas sua fiksumpi. ;)

      Poista
    3. Samalla johtokatilla on uskomattoman kova tomaatti- ja ruisleipähimo. Pakastin on tietääkseni ainoa paikka, jossa ruispalapussi on saanut olla siltä rauhassa. Myös tomaatit se on kaivanut esiin mitä innovatiivisimmistä ympäristöistä, ne on pakko säilyttää jääkaapissa. Edellisen jääkaapin kissat saivat auki, nykyistä ne ihme kyllä eivät ainakaan vielä ole oppineet avaamaan!

      Ai niin, vielä yksi tammani tempauksista: kerran naapuri oli nähnyt sen karkaavan aitauksesta, minä olin koulussa. Kun tallinomistaja oli naapurin hälyttämänä tullut ottamaan hevosta kiinni, tamma oli hypännyt komealla loikalla takaisin omalle puolelleen... :D

      Poista
  2. Hihihi :D Meidänkin nausterista sai heti kaverin, jos oli suihkun jälkeen rasvannut itsensä jollakin hyvän tuoksuisella tai miksei hajustamattomallakin rasvalla. Lurps.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi nausteri. <3

      Meillä kookosöljy on uusi hitti! Rasvasin jokunen ilta sitten poikaystävän päänahan, terrieri teki megahyppyjä päästäkseen siihen käsiksi. Vähän skalpeerausmeininki, se oli jo pelottavaa. :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...