Puuro tyrmätystä mantelista

Mies, joka kanssani asuu, syö joka aamu lautasellisen puuroa. Olen siitä hänelle kateellinen, sillä minulle ruoka ei aamuisin maistu ollenkaan. Pienenä kaurapuuro oli ykkösherkkuani. Nyttemmin olen syönyt puuroa lähinnä silloin, jos joku mies tarjoutuu tekemään sitä minulle. Buffet-aamupaloilla puuro maistuu minulle aina, sillä se on usein hautunut ihanan kauan.

Tölkillinen Alpron mantelijuomaa tarttui mukaani kaupasta jokunen viikko sitten. Odotin siltä suuria, mutta maku ei ollut kovin kummoinen. Kiireisellä kauppareissulla en myöskään ollut ehtinyt lukea ainesosaluetteloa riittävän tarkasti. Makeutettua mantelimaitoa en olisi ostanut, jos olisin skarpannut ostohetkellä tarpeeksi.

Johonkin litra täytyi kuitenkin saada kulumaan. Ensin kokeilin sitä lettujen nesteenä - toimi kivasti. (Lettuihin sekoittelin sopivassa suhteessa mantelimaitoa, munan, gluteenitonta jauhoseosta, ruokosokeria ja suolaa.) Jonain aamuna päätettyäni ryhdistäytyä aamupalan suhteen päätin tehdä itselleni puuroa ja kokeilla nesteenä veden sijaan mantelimaitoa. Kyllä kannatti!

Mantelimaito tuo puuroon täyteläisyyttä sekä sopivan makean ja vähän pähkinäisen vivahteen. Uskon, että mukaan mahtuisivat tykötarpeet marjoista maapähkinävoihin ja raejuustoon. Tähän mennessä olen itse syönyt mantelimaitopuuroa vain tutun ja turvallisen voisilmän kanssa. Suolaisuus ja makeus täydentävät toisiaan ihanasti.

Vaikka ensimaistamalla tyrmäsin tuotteen täysin, eilen kauppareissulla mantelijuoma hyppäsi ostoskoriin luontevasti. Kaurapuuro kun taitaa olla ruokahimotuksista haittakertoimeltaan pienimpiä.

Eroon punaisesta paholaisesta

Maailman vegaanipäivästä terve! Kävi ikävästi, ja hävitin tämän tekstin sen jo ollessa kerran valmis. Tarkoitukseni oli kertoa juureksesta nimeltä punajuuri ja siitä, etten minä oikein osaa elää sen kanssa. Kuten vuosi sitten kerroin, haluaisin kyllä.

Uunissa käydyt punajuuriruoat eivät minuun uppoa, vaikka niihin olisi kaadettu kilokaupalla lempijuustojani. Etikkapunajuuria pyrin välttelemään, ja rosolli on suorastaan yäk.

Tähän mennessä olen löytänyt neljä ruokaa, jossa punajuuri puolustaa itseään: Intron lounaalla syömäni punajuuririsotto, borschkeitto, lindströminpihvit ja tämä eilisiltainen punajuuriwokki. Kuvausolosuhteena lokakuun viimeisen päivän hämärä ja armoton nälkä.

Nuudeliwokki savutofulla ja punajuurella

Köntti savutofua
Riisinuudeleita
Punajuuri
Sipuli
Puolikas paprika
Wokkivihanneksia
Soijakastiketta
Öljyä
Mausteeksi vaikkapa valkosipulia, chiliä, limemehua, hunajaa tai muuta makeutusta, pippurirouhetta, inkivääriä, seesamiöljyä, savupaprikaa.

1. Laita riisinuudelit likoamaan lämpimään veteen.
2. Murusta savutofu, kuori ja raasta punajuuri, pilppua muut ainekset wokkiystävällisiksi.
3. Paista tofumuru wokkipannussa öljyssä. Kun se on mureahkoa, lisää punajuuriraaste. Mausta halutessasi jo nyt.
4. Paistele loput kasvikset. Siirrä ne sivuun pannulta.
5. Valuta nuudeleista vesi huolella pois, mausta, paistele rapeammiksi.
6. Sekoita kaikki yhteen. Maistele ja mausta tarvittaessa lisää.

Huomioita:

• Reseptin ideana on naittaa raaka punajuuriraaste, tofu ja nuudelit. Muuten kasvikset ja mausteet ovat hyvin vaihdeltavissa. Valkosipuli ja inkivääri ovat hyvin suositeltavia.
• Tofu kannattaa aina käyttää pakastimen kautta. Sulamisen jälkeen purista köntistä enimmät vedet pois. Tekstuuri muuttuu pesusienimäiseksi ja tofu imee makuja ihanasti itseensä.
• Tofumuru paistuu rapeimmaksi. Rapeus tuo wokkiin kivaa pureskelupintaa.
• Jos haluat ruokaa nopeasti, voit lätkiä pannulle vaikka kaikki kasvikset samanaikaisesti. Parempaa saat, kun maltat paistaa ainesosia yksi kerrallaan ja sekoitat ne vasta lopussa.
• Nuudelit todellakin kypsyvät lämpimässä vedessä aivan riittävästi, niitä ei tarvitse keittää.
• Seesaminsiemenet kävisivät joukkoon loistavasti. Minä yritän pitää niistä hetken taukoa, etten vaan menisi kyllästymään kavereihin.
• Maailman vegaanipäivän kunniaksi en suosittele fetajuustoa. Ruoka kantaa hyvin ilman sitäkin.

Alla selitys sille, miksi ylin kuva ei yhtään näytä nuudeliwokilta. Kaapista piti käyttää loppuun nuudelilaatu, joka kastuttuaan kuvittelee olevansa kaurapuuroa. Makua sattumat eivät haitanneet yhtään, vaikka suupalat piti leikata pannulle saksilla. Kierolla tavalla jopa tykkäsin vähän kosteaksi jääneistä möhkäleistä!