Muutama vuosi takaperin hankin musiikkia gigoittain - olisin voinut soittaa musiikkia monen kuukauden ajan kuulematta samaa biisiä. Niinpä minä varmaan teinkin, sillä useimmat lempiyhtyeistäni löysin juuri tuon aikakauden takia.Ben Cooperin eli Radical Facen Ghost-albumi oli pitkään messenger-kuvakkeenani. Olin hommannut Ghostin heti sen ilmestyttyä, ja kansikuva oli päätynyt kuvatiedostoihini. Monen kuukauden jälkeen rupesin ihmettelemään kuvan merkitystä. Vasta silloin kuuntelin albumin läpi.
Maaliskuussa 2007 julkaistu levy kohosi saman vuoden syksyllä yhdeksi yhdeksi lempilevyistäni. Se on tavattoman ehjä albumikokonaisuus, jolla hienot kappaleet seuraavat toisiaan. En osaa päättää lempikappalettani. Welcome Home? The Strangest Things? Asleep on a Train?
Uuden musiikin löytöretket jäivät huomatessani, että niissä kymmenissä gigoissa oli valtavasti hyvää kuunneltavaa. Liikaa valinnanvaraa. Spotifyssakin on helppo tarrata vain vanhoihin tuttuihin. Seuraan uusien levyjen julkaisua lähinnä NME:n, Pitchforkin ja musiikkiblogien kautta - aika satunnaisesti.
Ilmeisesti etsin uutta kuunneltavaa harmittavan satunnaisesti, sillä osa helmistä meinaa väkisinkin lipsua käsistäni. Onneksi eivät kaikki. Blogeista Silent All These Years ja Alice & June tuttu Ravenwaves oli huomannut Radical Facen julkaisseen upouuden The Family Tree: The Roots -albumin ja ilmaisen ilmaisen The Bastards - Volume One EP:n.
Itku meinasi tulla! Aivan kuin olisin jälleen tullut kotiin pitkän reissun jälkeen. Musiikki saa minut järkkymään tätänykyä huomattavan helposti, Leonard Cohen -pillitys on vielä hyvässä muistissa. Muutaman kuuntelun jälkeen lempibiisikseni on noussut Ghost Towns, mutta myös esimerkiksi Bishop's Song vaikuttaa hyvin lupaavalta.
Uuden musiikin tulva on niin valtava että väkisinkin siinä jää aina jotain huomaamatta. Mä silloin muinoin ihastuin Ghost-levyn kanteen niin paljon, että päätin sitten kuunnella millaista musiikkia se sisältää. Todellakin kannatti. Ja tuo uusi levy, oijoi <3 On jopa parempi kuin Ghost.
VastaaPoistaMinäkin tykkään tästä jo enemmän kuin Ghostista! Ja se on paljon sanottu se. :)
VastaaPoistaAika harvat digitaaliset kannet enää erottuvat massasta. Ghost on yksi hieno poikkeus. Harmi, ettei uusi kansi pysynyt sillä linjalla. No, onneksi se ei huononna musiikkia.
Ainoa kysymyssana, joka mussa herää on miksi?
VastaaPoistaMiksi en ole löytänyt tätä bändiä aiemmin? Ihastuin ensikuulemalta (noin 30 minuuttia sitten). Tulee TAATUSTI päätymään soittolistani kärkeen.