Joulu ilman joulua

Adventtikynttelikön laitoin päälle kerettiläisesti jo marraskuussa. Meinasin hihkua, kun löysin kierrätyskeskuksesta hyvin paljon Kastehelmeä muistuttavan tuikkukipon, se on niin kaunis.

Joulutortut paistuivat uunissa kuusi, seitsemän kertaa jo ennen kuin lähdin viikko sitten Pohjanmaalta sorvin ääreen Savoon.

Joulumieleni on latistunut juhlapyhiä lähestyttäessä. Olin kateellinen verkkotoimittajalle, joka jäi töihin koko jouluksi. Hyvin mielelläni olisin ollut tänään töissä. Uudenvuodenaaton ja -päivän olen, onneksi. Sekä viidennen tammikuuta.

Puhuin äidilleni viimeksi tasan vuosi sitten. Uuden vuoden vietin huolissani Vaasassa, kun äiti oli viety sairaalaan tajuttomana. Viides päivä hän kuoli.

Kuinkahan monta kertaa olen tänä vuonna käyttänyt verbiä "kuolla"? Monta. Toivottavasti ensi vuonna harvemmin.

Vietän jouluaaton yksin. Olen syönyt tänään mämmiä ja pakastepizzaa. Mietin kaupassa, mitkä ovat epätodennäköisimmät ostokseni.

Laatikoita ostanen pakastimeen, kun ne maksavat viisi senttiä rasialta. Pidän niistä vuosi vuodelta enemmän. Suunnitelmissani on tehdä porkkanalaatikosta jonkinlaisia pyöryköitä.

Herkku ja koukku on näköjään jo toteuttanut visiotani itämaisilla porkkanapyöryköillä pari vuotta sitten. Itsekin ajattelin seesaminsiemeniä ja inkivääriä, mutta päällimmäisenä mielessäni liikkuu kookos. Feta toimisi myös! Laatikoista saa varmasti myös hyvää pohjan myös vaikkapa sämpylöille.

(Huomautus myöhemmin: Herkku ja koukku opastaa tähteiden käytössä myös tänä vuonna! Rieska ja muffinssit ovat molemmat oivallisia tähteidenhävityskonsteja. Ja sosekeitot.)

Mämmi oli yllättävän hyvää, sitä pitäisikin varmaan syödä ei kerran vaan kahdesti vuodessa. Aivan kuin joulutorttujakin.

Kerran ollessani muutaman vuoden ikäinen äiti kysyi minulta juhannuksena, mitä haluaisin juhlaruoaksi. Halusin pipareita ja joulutorttuja. Niitä sain, ja kaverit olivat syystäkin kateellisia. Upea äiti.

Ja juhlapöydän konvehteja olen syönyt, paljon, liikaa, tietenkin.

Lempparia boksin sisällössä ei oikeastaan ole, oikeastaan maistuvat aika turhalta kaikki. Marmeladisydämet jäävät minulta syömättä.

Yritin juoda Blossaa. Pyysin pullon isältä joululahjaksi, että saisin seuraavana jouluna laittaa siihen jouluoksan. Kyllä se niin on, että yli kymmenen prosenttia alkoholia sisältävät juomat eivät ole minua varten. Irvistytti aivan liikaa. Yäk.

Kopparbergin siiderit eivät ole aikaisemmin vakuuttaneet, mutta extra dry cranberry oli oivallista.

Valitsin jouluksi lukemista, joka ei tuo mitenkään mieleen äitiäni. Vampyyrit ovat tällaiseen osuva valinta. Ystävät hämärän jälkeen on Jussin lempikirja, eli ehdottomasti must-read.

Sookien kolmannesta omnibusista minulla on kesken kolmas osa, eli yhdeksäs kirja. Harvemmin tällaista hömppää luen, mutta tänä vuonna nämä ovat olleet lohdullisia. Ehkä juuri siksi, etteivät ne muistuta äidistäni vahingossakaan.

Ostin itselleni joululahjaksi kirjoja, on Berliininpoppeleita ja Kähköstä.

Tänä vuonna en saa äidin osuvasti valitsemia. Muita lahjoja hän ei vuosiin antanutkaan, tiesi minut hyvin. Jätti vieläpä kaikki paketoimatta, muisteli varhaisteinin mielenmetkuja pakettien turhuudesta.

Hyasintit osti isä, ja olen pitänyt niitä viileässä. Kukkivat vasta paljon joulun jälkeen, nyt ne ovat vielä nupuilla. Pidän niistä paljon, etenkin valkoisista.

Seuraavana jouluna otan ne lämpimään jo aikaisemmin.
Toivottavasti seuraava joulu on helpompi.