Mene takaisin ruotuusi

Jollen väärin ole tilastoja ja kommentteja tulkinnut, Kompastelua seuraa yllättävän monta kirjabloggaajaa. Välillä se asettaa paineita: itse kirjablogeja paljon seuraavana tiedän, miten fiksua porukkaa yhteisöön kuuluu.

Luen paljon, mutta kirjablogin aloittaminen tuntuu vaikealta ajatukselta. Lukeminen on minulle ajatustentuuletusta, viiteen vuoteen en ole enää viitsinyt analysoida lukemaani muille. Syventäisihän se lukukokemusta, mutta no, olen laiska.

Kun perustin julkisen blogin, en halunnut rajata sitä mitenkään. On paljon hienoja blogeja, jotka käsittelevät elämän eri aiheita laajalla skaalalla. Lifestyle on usein se hienosteleva termi, jota usein käytetään. En koe, että Kompastelua kuuluu tähän kategoriaan.

Kuljen blogissa omalla nimelläni, omilla kasvoillani ja mieltymyksenkohteillani, muttei julkinen riisuuntuminen sovi minuudelleni. Se on usein lifestyle-blogin edellytys.

En missään nimessä väitä, että lifestyle-blogien pitäjät kertoisivat itsestään kaiken. Hulluhan sellainen väite olisi. Minulle kuitenkin jo ajatus siitä, että kertoisin kaikista liikkeistäni, syömisistäni ja ystävistäni on kamala.

Vaikka on kausia, kun olen ollut esimerkiksi todella aktiivinen facebookissa, enin osa päivityksistäni on koostunut vaikkapa osuvista lyriikoista.

Tämä on nopea ja perustelematon ajatus: ehkä tässä on ero kirjojen lukijoiden ja tositelevisionkatsojien kanssa? Kirjojen lukija ei halua tietää kaikkea, hän haluaa tulkita asioita. Tosi-tv-fanit haluavat tietää kaiken ja heti.

Kaikkia ei voi miellyttää, missään eikä ikinä. Silti koen jonkinlaista vastuuta: en haluaisi, että ihmiset klikkaavat itsensä tänne turhaan.

Uudenvuoden kunniaksi haluan näyttää teille jotain, josta varmaankin suurin osa blogini lukijoista pitää. Näissä kuvissa on jotain niin kirjafaneille, taiteenystäville kuin ehkä myös vaatediggareille.

Musiikki-ihmisille suosittelen vaikka Manchester Orchestraa, jonka ensimmäinen ep 5 Stories vuodelta 2004 on toiminut välipäivien soundtrackinani. Kiinteässä muodossa itsekustannetta on hankalaa löytää, ja niinpä taidan nyt tässä usuttaa teitä laittomuuksiin. Jos se on tehtävä kerran vuodessa, olkoon se nyt!

Get Back In Your Book on ontariolaisen valokuvaaja Lissy Laricchia eli Lissy Ellen kuvasarja keväältä 2010. Niinpä olet hyvin saattanut jo nähdä nämä kuvat.

Suosittelen kuitenkin katsomaan Lissyn kotisivuja, tumblria ja facebook-sivuja. Flickrissä tyttö on jo iso julkkis. Lissyllä on uskomaton kyky rakentaa maailmoja, todisteena siitä vaikkapa Let's Play Pretend -kuvasarja.



Olen tänään herkistellyt Keskisuomalaisen Nöötti-kissa löysi takaisin kotiin -uutisen kanssa. Alkuperäinen löytymisuutinen järkytti minua eilisessä työvuorossa: ihanaa, että kissanpentu palasi kotiin vielä saman vuoden aikana.

Nyt minä syön mangoja ja vietän vuosipäiväämme yksin kotona.
Hyvää uuttavuotta.

pics: Lissy Laricchia / Lissy Elle