Rakkautta sivujen mitalla

Ylläolevassa kuvassa Noix [nwa], jonka mielestä heinäkuussa kiinnitin aivan liikaa huomiota Irvingiin ja torisaaliiseeni. Alla taasen lista viidestätoista kirjasta, joita minä rakastan ja suosittelen. Lempikirjat - no, ehkä niinkin, mutta suosittelukirjat on ehkä parempi määre.

Niin, Irvingin kirjasta puheenollen - jostain syystä sitä ei ole listassa. Eikä muuten ole Miika Nousiaistakaan. Juuri tämän takia en uskalla sanoa näiden olevan lempikirjojani: näitä on mahdotonta laittaa mihinkään järjestykseen.

Listaa olen suunnitellut jo kauan, mutta Little Miss muistutti blogissaan, että asioita voi tehdä konkreettisesti. Tässä neidon oma lista, jossa on loistavia teoksia siinäkin.

Olkaapa hyvät!



Chimamanda Ngozi Adichie - Huominen on liian kaukana
Afrikka näyttäytyy monelle umpikujana – mutta onko pako Amerikkaan sittenkään parempi vaihtoehto? Adichie kuvaa pakahduttavissa tarinoissaan nigerialaisen naisen asemaa tavalla joka tekee köyhyydestä, korruptiosta ja sensuurista kouriintuntuvia. - Otava
KOSKA... Tämä on ehkä paras novellikokoelma, jonka koskaan olen lukenut - ehjä ja kiinnostava. Jos pidät Jhumpa Lahirin Tämä siunattu koti -novellikokoelmasta, pidät myös tästä. Olisin ottanut myös sen listalle, mutta ajattelin, että yksi kokoelma on tarpeeksi.

Albert Camus - Sivullinen
Sivullinen on intensiivinen mestariteos ja eurooppalaisen kirjallisuuden ajaton helmi. Se kertoo nuoresta algerianranskalaisesta miehestä, vaatimattomasta konttoristista, joka onnettoman sattuman seurauksena tulee tappaneeksi miehen. - Adlibris
KOSKA... Inhosin Sivullista yli lyhyen teoksen puoliväliin. Sitten rakastuin. Luin sen uudestaan: inhosin alkua vieläkin, mutta ymmärsin sen merkityksen.

Chris Cleave - Little Been tarina
Little Been tarina on hätkähdyttävän uskottava kertomus tavallisista ihmisistä epätavallisissa olosuhteissa. Vuorotellen Little Been ja Sarahin äänellä kerrottu tarina on täynnä kyyneleitä, suloisen katkeraa huumoria ja elämäniloa. Kirja pakottaa ajattelemaan, missä kulkee velvollisuuden ja vapaaehtoisen auttamisen raja. - Gummerus
KOSKA... Tästä hötkyiltiin viime vuonna ympäri blogistaniaa. Aivan oikeutetusti. Pidin tarinasta kovasti.

Unni Drougge - Penetraatio
Taiteilija Maximilian Friskin ensimmäinen performanssi oli virtsata Duchampin pisoaariin. [...] Odotellessaan luomuksensa valmistumista hän vaeltelee ympäri Tukholmaa ja pohdiskelee, miten merkityksetöntä kaikki on. Erityisesti hän halveksii naisia, jotka tekevät itsestään häviäjiä ja uhreja tasa-arvoisena pidetyssä yhteiskunnassa. [...] Penetraation terävä pelottomuus herättää kosolti ristiriitoja ja keskusteluja. - Bazar
KOSKA... Useimmiten inhoan kirjoja, joiden tehtävä on vain ärsyttää ja olla ällöttävä. Penetraatiossa oli kuitenkin jotain oikeasti virkistävää. Drougge on aika ihana.

Sebastian Faulks - Mustarastas laulaa
Koskettava kuvaus sodan kärsimyksistä ja intohimoisesta rakkaudesta päähenkilönään mies, joka ei puhu kahteen vuoteen ensimmäisen maailmansodan rintamalta palattuaan. - Rauman kirjasto
KOSKA... Nautin suuresti Faulksin kirjoitustyylistä aiheesta ja teoksesta riippumatta. Mustarastas laulaa oli, kuten Rauman kirjasto kuvailee, hyvin koskettava ja tunnelmaltaan vahva.

Joanne Harris - Appelsiinin tuoksu [...] Appelsiinin tuoksussa eletään kahdessa ajassa kertojanaan Framboise, yksinhuoltajaperheen nuori villikko. Framboise on palannut kotiseudulleen vanhana naisena mutta pitää henkilöllisyytensä salassa minkä syy ulottuu yhteen lapsuuden kesään. Muistelut vievät sota-aikoihin ja Saksan miehittämään Ranskaan. [...] Appelsiinin tuoksu on nautittavaa luettavaa veden kielelle tuovien kokkausten sekä monipuolisten hahmojensa ansiosta. Harris saa rakastamaan ja vihaamaan henkilöitä ja loppuratkaisua viivytetään kukuttavasti viimeiseen asti. - Kirjavinkit
KOSKA... Suhtaudun usein naisille suunnattuihin lässykirjoihin hyvin epäilevästi. Harrisin kirjat ovat yllättäneet minut todella positiivisesti, henkilöhahmot ovat hyvin vetäviä. Tämä kirja maistuu.

Khaled Hosseini - Tuhat loistavaa aurinkoa
Suurmenestykseksi noussut, säkenöivä romaani Leijapojan tekijältä - unohtumaton tarina kahden naisen kohtalosta ja ystävyydestä sotien haavoittamassa Afganistanissa. [...] Tuhat loistavaa aurinkoa on kirjoitettu rakkaudesta Kabuliin. Se kattaa kolmekymmentä vuotta Afganistanin myrskyisää lähihistoriaa ja antaa äänen maan sorretuille naisille. - Otava
KOSKA... Hosseini jättää kirjansa kanssa aika sanattomaksi. Hyvin merkittävä teos, joka kertoo paitsi paikoista ja ihmisistä, myös ihmisyydestä.

Sirpa Kähkönen - Mustat morsiamet
[...] Mustat morsiamet sijoittuu 1920-30 lukujen vaihteen Kuopioon. Se on monellakin tapaa kuopiolaisuuden kuvaus. Kähkösen tarinalla on todellinen pohja [...] Se on myöskin yleinen tarina kuopiolaisuudesta, koska siinä kietoutuvat vasemmistolaisuuden ja oikeistolaisuuden vahva vastakkainasettelu, joka leimasi ihmisten ajattelutapoja ja jopa sosiaalista kanssakäymistä monta vuosikymmentä eteenpäin. Toisaalta [...] työväestön ja sivistyneistön vastakkain asettelu [...] maalaisuuden ja kaupunkilaisuuden vastakohtaisuus [...]. Neljäs kuopiolainen piirre on sitten murre, jonka kirjailija on erittäin terävästi pienimpine yksityiskohtineen merkinnyt. - Pohjois-Savon Muisti
KOSKA... Tämän saatan mainita usein lempikirjanani - tai ainakin Kuopio-sarja on lempparini. Kähkösen kirjoissa napsahtavat kohdalleen historia, henkilöhahmot, tapahtumat ja vieläpä lempikaupunkini. Suositeltavaa luettavaa esimerkiksi kaikille, jotka pitävät historiasta, jotka pitävät vetävistä tarinoista, jotka pitävät henkilöhahmojen kasvusta kirjojen mukana, jotka epäilevät suomalaista kirjallisuutta, sekä kaikille, joilla on savolaista sukujuurta.

Erlend Loe - Doppler
"Jälleen keskiössä on mies, joka tahtoo ulos oravanpyörästä. Päähenkilö Doppler kyllästyy ihmisiin ja muuttaa yksin metsään lähelle Osloa. Hän jättää menestyvän uran, vaimonsa, kaksi lastaan ja kauniin kodin." - Aviisi
KOSKA... Samassa Aviisin haastattelussa, josta kirjan kuvauksen lainasin, on lause: "Kirjan tehtävä on olla kuin hyvä paikka, jossa lukija haluaa viipyä." Minusta kirjailija onnistuu tässä kerta toisensa jälkeen. Tosiasioita Suomesta sai minut nauramaan ääneen, niinpä taisi käydä myös Dopplerin kanssa. Loen kirjoitustyylille ei ole vertaista. Maailmasta tulee aina vähän parempi.

Andreï Makine - Ranskalainen testamentti
Pieni poika istuu ranskalaisen isoäitinsä parvekkeella Siperiassa ja kuulee mielikuvitusta kiihottavia kertomuksia ajoilta, jolloin tsaari ja tsaaritar kävivät Pariisissa. Kertomukset taikovat oven auki neuvostotodellisuuden arjesta ihmemaailmaan. [...] Isoäidin kertomuksissa ja todellisessa elämässä ovat vastakkain venäläinen suljettu yhteiskunta ja keskieurooppalainen elämästä nauttiminen, joka tuntuu pojasta kuin sadulta. Myöhemmin pojan koko elämää leimaa tasapainottelu hänen venäläisyytensä ja ranskalaisten juuriensa välillä. [...] valoisa, jännittävä ja koskettava romaani pohjautuu hänen omiin vaiheisiinsa. - WSOY
KOSKA... Tämä oli äitini lempikirja, josta minäkin pidän lukukerta lukukerralta aina vain enemmän. Lukioikäisenä kirjoitin tämän pohjalta esseen jos toisenkin. Valloittava teos.

Eeva-Liisa Manner - Poltettu oranssi
"[...] psykoanalyyttinen ja voimakkaan symbolinen teos, joka on teemaltaan yhä ajankohtainen ja kirpaisevan vaikuttava. Mannerin kärjistämä todellisuus on traaginen – ja karmaisevan koominen. [...] Pikkukaupunki 1910-luvulla ennen ensimmäistä maailmansotaa: rikkaan nahkatehtailijan vaimo Rva Klein toimittaa tyttärensä tohtori Frommin vastaanotolle. Alkaa näytelmä sanan ja veren ansoista – yritys saattaa mieleltään järkkynyt ja omaan kieleensä sulkeutunut Marina takaisin todellisuuteen. Mutta voiko ihminen lopultakaan ymmärtää toisen ihmisen maailmaa? Entä rikkoa ihmissuhteiden valtakuvioita ja yhteiskunnan luomia sääntöjä? Kuka lopulta on mieleltään eheä?" - Kirjantamo
KOSKA... Poltettu oranssi on yksi ainoita näytelmiä, jonka olen lukenut, ihastuin siihen näyteltynä versiona ylioppilasteatterifestivaaleilla joitakin vuosia sitten. Käsittelee hätkähdyttävän paljon samoja aiheita kuin Paulo Coelhon Veronika päättää kuolla, mutta lisättynä kevyellä kosketuksella Liisaa Ihmemaassa. Oudoista vertauksista välittämättä: innostuin Mannerista ja hänen elämästään tämän kirjan perusteella.

Yann Martel - Piin elämä
"Piscine “Pi” Patel, 16-vuotias intialaispoika, on ainoa eloonjäänyt ihminen rahtilaivan upotessa matkalla Intiasta Kanadan rannikolle. Pelastusveneeseen löytää tiensä myös muita matkustajia: oranki, seepra, hyeena ja bengalintiikeri nimeltään Richard Parker. Vain tiikeri ja Pi jäävät eloon, ja alkaa erikoinen rinnakkaiselo hupenevan ruoan, juoman ja pienen elintilan puristuksessa. [...] Piin elämä liittyy Gulliverin tarinoiden, Robinson Crusoen, mutta myös maagisen realismin perinteeseen kertomalla vääjäämättä todellisuutta muokkavan seikkailutarinan elämästä ja kuolemasta meren armoilla." - Tammi
KOSKA... Piin elämä on yksi niistä teoksista, joiden ilosanomaa huhuilen melkein kaikkiin halutaan parempaa luettavaa -listoihin. Vetävä ja hauska seikkailullinen kertomus, jossa tapahtuu samalla koko ajan pinnan alla. Kohtaus, jossa herrat Kumar tutkivat seepraa, on yksi suurimmista kirjallisista ahaa-elämyksistäni koskaan.

Cormac McCarthy - Menetetty maa
"Kulttikirjailijan tiivis teos huumekaupoista, väkivallasta, kohtalosta, hyvästä ja pahasta. Metsästysretkellään Yhdysvaltain ja Meksikon rajaseudulla Llewelyn Moss osuu huonosti päättyneen liiketoimen tapahtumapaikalle: viisi kuollutta ja yksi kuoleva, heroiinilasti – ja laukku, jossa on pari miljoonaa dollaria. Moss ottaa laukun, mutta palaa yöllä antamaan kuolevalle vettä. Siitä valinnasta alkaa Mossin kujanjuoksu kohtalon kanssa. Hänen kannoillaan kulkevat järkähtämätön tappaja ja vanhan koulun seriffi. Kumpikin on puolensa valinnut." - WSOY
KOSKA... McCarthy on loistava kirjailija, ja Menetetty maa on yksi jännittävimmistä kirjoista, jonka olen lukenut. Leffa on aivan yhtä hyvä. Vanha pokkariversio tästä oli muuten ensimmäinen lahja, jonka annoin Jussille :)

Haruki Murakami - Kafka rannalla
"Kun Kafka Tamura oli neljävuotias, hänen äitinsä ja sisarensa häipyivät tuntemattomille teille. [...] Nyt Kafka täyttää viisitoista ja päättää karata kotoaan. [...] Kuusikymppinen Nakata ei ole koskaan toipunut lapsena kokemastaan oudosta onnettomuudesta, jonka seurauksena hän menetti muistinsa täydellisesti. Hän ei osaa lukea eikä kirjoittaa, mutta hän osaa keskustella kissojen kanssa ja on siksi hyvä löytämään kadonneita kotikissoja. [...] Sekä Kafka että Nakata päätyvät Tokiosta Takamatsuun, eteläiselle Shikokun saarelle, ja heidän tarinansa nivoutuvat yhteen. Unenomaiset tapahtumat vangitsevat lukijan maailmaan, jossa ”ilmanpaine, äänten värähtelyt, valon heijastukset, se miten kappaleet liikkuvat ja aika kuluu – kaikki muuttuu vähä vähältä”. Kafka rannalla tutkii myyttejä, tabuja ja identiteettiä. Samalla se on äärimmäisen mukaansatempaava ja moniulotteinen romaani, joka tarjoaa hypnoottisen matkan realismin tuolle puolen." - Tammi
KOSKA... Odotin hurjan kauan, että sain tämän käsiini, eikä se pettänyt odotuksiani ollenkaan. Tämä on tarina, jossa haluaisin ruveta asumaan.

Kurt Vonnegut - Teurastamo 5
"[...] perusaiheena on Dresdenin pommitus helmikuussa 1945, joukkotuho, jonka todistajana kirjailija itse sotavankina oli. Teurastamo 5 ei kuitenkaan ole vain kirja noista tuhon hetkistä, se on myös satiiri nykyamerikkalaisuudesta, se on tieteisromaani – lentävä lautanen nappaa päähenkilön – ja se on fantastinen tarina, jossa tosi ja kuviteltu, kauhu ja komiikka sekoittuvat uskomattomalla tavalla." - Tammi
KOSKA... Rakastan Kurt Vonnegutia. Hänen mukanaan maailmasta meni pois loistava ajattelija. Teurastamo 5 on paras teos, jolla Vonnegutin ajattelumaailmaan pääsee mukaan. Sitä sarkasmia! Sitä filosofiaa! Suosittelen tätä kaikille, mutta etenkin heille, jotka eivät koske sotakirjoja pitkällä tikullakaan. Sillä tämä ei ole sotakirja.