Erikoista saippuaa

Täti käski kirjoittaa yhteisöllisyydestä. Olen kuitenkin voipunut edellisestä vakavia yhteiskunnallisia aiheita käsitelleestä tekstistäni. Taidan vain kertoa, että syy pitkittyneeseen oleiluuni Kuopiossa on vihdoin ilmestynyt: Savon Sanomien erikoisnumero on tupsahdellut tänään miljoonan ihmisen luettavaksi pääkaupunkiseudulla ja Savossa. Näköislehti on luettavissa verkossa.

Samalla voin suositella Herbinan biohajoavaa kasvosaippuaa. Montaa kasvojenpuhdistusainetta olen kokeillut, ja yleensä haluan kaikki tököttini nestemäisinä. Epäilyksistäni huolimatta tämä saippuamallinen on niistä paras.

Ihoni on todella pintakuiva, talvisin pinta kuoriutuu pois viiden sentin kokoisina laattoina. Samalla se on rasvoittuva ja finniytyvä. Lisäksi minulla on varsinainen stressinaama. Jos elämäni on stressaavaa, kasvoni paukahtavat punaisten sävyjen värikartaksi.

Aloitin muutaman euron maksaneen saippuan käytön jo elokuussa, ja yhä vain sitä on jäljellä tuollainen mötikkä. Jos erikoislehden aiheuttamaa ällönaamaa ei oteta lukuun, tänä talvena ihoni on pysynyt naurettavan hyvänä, vaikken ole edes jaksanut rasvata sitä muutamaa kertaa useammin.

Kasvosaippua pesee nitisevän puhtaaksi, muttei silti kuivata. Iho tuntuu pehmeältä ja luonnolliselta. Kun aikaisempina talvina olen joutunut ajattelemaan kasvojen ihoa päivittäin, nyt olen unohtanut sen olemassaolon kokonaan. Se on kaltaiselleni laiskimukselle paras mahdollinen olotila.

Miinuspisteet näennäisestä luonnollisuudesta. Mikään varsinainen hyvistuotehan tämä ei ole, luomua on vain ruusut. Enemmän INCI:ä on ruotinut Pakolliset-blogin Mohn.