Teemana pulla ja Olot

Olen pysynyt tämän syksyn teemapäivissä yllättävän hyvin mukana. Korvapuustipäivänä söin puusteja, joita parempia en koskaan aiemmin ole onnistunut leipomaan. Osa palleroista oli kohonnut kahden nyrkkini kokoisiksi! Leipomukset olivat niin hyviä, että aikomuksistani huolimatta kauneimmat oli syöty ennen kuin ehätin tarttua kameraan. Korvapuustipäivän kanssa samanaikaisesti vietimme myös maailman eläinten päivää. Terroristi sai purkillisen koiranruokatahmaa, josta eniten pitää, ja röyhtäisi kiitollisena.

Tänään, Maailman mielenterveyspäivän, Aleksis Kiven päivän ja suomalaisen kirjallisuuden päivän sekä miksei myös Kuolemanrangaistuksen vastaisen päivän kunniaksi, luin Sanna Eevan kirjan Olot.
 
Tykkäsin. Eevan käyttämä kieli on raikasta, tuttua ja kaunista. Moniin muihin nykykirjailijoihin verrattuna teksti on soljuvampaa, yksinkertaisempaa, ehkä helpompaakin. Pidin Eevan ensimmäisestä aikuistenkirjasta, Maamorsiamesta.  Pidin kyllä Oloistakin. Kirja vaikutti aiempaansa harkitummalta ja kypsemmältä.

Sanna Eeva on vain paria vuotta minua vanhempi ja julkaissut jo kolme kirjaa. Vaikka kirjailija oli eläinlääkärin ja toimittajan lisäksi yksi lapsuuden toiveammattejani, itse en ole aloittanut ensimmäisenkään tarinan kehittelyä vuosikymmeneen. Säälittävää.

Vähemmän säälittävää on se, että Olot oli 84. tänä vuonna lukemani kirja! Merkittävää luvussa on se, että nyt olen lukenut saman verran kuin koko viime vuonna. Tämä vuosi on jo rikkonut myös iäiset elokuvaennätykseni.

Kuvassa kirjan alla on päivän asu, joka päällä lähden heti tekstin lähetettyäni etsiskelemään oranssia huulipunaa pakkomiellettäni tyydyttääkseni. Trikoomekon sävystä huomaa, että kellertävät sävyt eivät ole vieläkään jättäneet minua rauhaan.

Mutta kirjoista vielä. Torstaina julkistetaan Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaja. Jännään Haruki Murakamin puolesta, mutten pahastuisi myöskään Margaret Atwoodin tai Joyce Carol Oatesin voittaessa. Aina lokakuussa lupaan lukea Nobel-voittajalta jotain, nyt olisin vahvoilla jo ennakkoon.

Kuvaukseeni voisin laittaa merkinnän siitä, että olen hyvä kehittelemään mielessäni lukuhaasteita kirjabloggaajille. Omaan blogiini löytää niin harva, että haasteet menisivät hukkaan. Jos bloggaisin etupäässä kirjoista ja jaksaisin haalia tänne enemmän lukijoita, haastelisin ihmisiä lukemaan Nobel-kirjoja, Keltaista kirjastoa ja Otavan kirjastoa.