Estradilla parittomia lakkoja

Mies on leikkimässä tonttua, ja vuorossa olkoon yksinäisen perjantai-illan kunniaksi jotain, mitä en koskaan olisi uskonut julkaisevani: kuvia kynsilakoistani. (Ennen kuin alat laskea, voin kertoa, että varsinaisia lakkoja on yhteensä 49, yhtä väritöntä lakkaa en kuvannut.) Pahoittelen muuttuvia valaistusolosuhteita, kuvista oikeita sävyjä on aika turha kalastella. Kotistudioni valaistusolosuhteet eivät olleet optimaaliset, ja alkuinnostuksen jälkeen minulta yksinkertaisesti loppui kärsivällisyys.

Vielä viisi vuotta sitten en käyttänyt lakkoja ollenkaan. Sen jälkeen kokoelma kasvoi eksponentiaalisella vauhdilla tiettyyn pisteeseen asti. Osa näistä on oikeasti peräisin kymmenen vuoden takaa. Moni lakka muutti hoiviini äitini kuoltua, mutta tiettyjä hänen pulloistaan panttaan vielä isäni luona. On rauhoittavaa nähdä osa äidin tavaroista paikoillaan.

Vaikka lakkoja alkaa olla jo aivan tarpeeksi, en vieläkään pysty vastustamaan tarjouskorien aarteita. Viimeisimmäksi lakkakoriini hyppäsi Goshin maitokahvinsävyinen kaveri. Kuten läheiset tietävät: minusta on ihanaa pelastaa hylättyjä ja parittomia asioita. Jos jotain on kaupassa jäljellä vain yksi, se lähtee todennäköisimmin mukaani.

 

Jotkut näistä ovat peräisin yli kymmenen vuoden takaa ja ihan käyttökelpoisia. Useimmat ala-asteaikaisista kynsilakoista ovat toki jo kuivuneet manan majoille. Vielä koskaan en ole käyttänyt yhtään kynsilakkaa loppuun.

Muutaman kohdalla sisältöä on vähemmän kuin kuva paljastaa. Esimerkiksi ylemmän kuvan punertavasta Yria-lakasta Lumenen ja Biancon välillä on kulunut jo yli puolet.

Ylimmän kuvan American Apparel -lakan (Essencen nail art -huitulan ja kuivatippojen välissä) kohtaloa olen seurannut kiinnostuneena. Raccoon-sävyinen tummanruskea on edustuspuoleltaan muuttunut oranssiksi.



Alimmaiset neljä ovat tämänhetkisiä lemppareitani, valitsin ne sen enempää miettimättä. Inspiroiduinkohan syksyn lehdistä? Punainen on se täydellinen punainen, jonka ostamiseen liittyi outo kommentti kassaneidiltä, ja myös kirkkaanoranssista olen puhunut jo aikaisemmin. Laadultaan loistava vadelmansävy nappautui mukaan puoliskon kenkäostosreissulta ja Mavalan khakiin inspiroitti jo toissakesänä Paras aika vuodesta.

Elämäni lehmänä

Pukiessani tänään takkia itseni ja uuden tatuointini ylle kuulin tatuoijani ja toisen työntekijän keskustelun. Tatuoijani mukaan toinen saa aina kaikki pienemmät tytöt ja hänelle jää aina kaikki muut. Naispuolinen tatuoijanikin haluaisi välillä tatuoida tyttöjä - jollainen minä ilmeisesti en ole liikakilojeni kanssa.

Ylipainoni ei ole kasautunut yläselkään, enkä usko sen häirinneen varsinaista tatuointitilannetta. Mietin, johtuiko kommentti esimerkiksi lihavien ihmisten väitetystä yleisestä pahanhajuisuudesta. Olin kuitenkin vasta käynyt suihkussa ja hiukseni tuoksuivat hoitoaineelta, kainaloni deodorantilta ja kaulani lievästi hajuvedeltä.

Alkusyksyllä etsin tavaratalosta tietynsävyistä kynsilakkaa. Pyysin apua itseäni nuoremmalta myyjättäreltä. Hän oli oikein mukava ja löysi värin, joka oli just eikä melkein. Lähdimme jo kassalle päin, kun hän viittasi Essie-lakkojen suuntaan: "On tuossa noitakin, mut noi on varmaan liian kalliita".

Tennarit, mustat farkut ja parkatakki eivät mielestäni ole ainakaan huomattavan epäsiisti asuvalinta, vaikkeivät olekaan sieltä kalliimmasta päästä. Ilmeisesti jokin minussa kuitenkin sanoi, etten kyennyt maksamaan kynsilakasta kymmentä euroa ylimääräistä. Jos olisin tuliluonteisempi, olisin sanonut jotain aikuismaista tyyliin mun palkka on isompi ku sun palkka.

Samalla viikolla ostin myös hieman kalliimman merkin pellavaisen t-paidan. Prahan-matkallani totesin pellavan olevan helteelle ihanteellinen materiaali, ja sijoitin kauniiseen leikkaukseen mielelläni vähän enemmän rahaa. Kassalla myyjätär osoitti hintalappua uudestaan ja kysyi, olinhan huomannut, miten paljon paita maksoi.

Alkuviikosta kävin pikaruokaravintolassa ystäväni kanssa. Ruokani saatuani poistuin lopulta jonosta kyynel silmäkulmassani asiakaspalvelijan annettua ymmärtää, että olin suorastaan tyhmä. En puhunut riittävän selvästi, ymmärtänyt ravintolaslangia, asettelin ruoat tarjottimelle väärin ja laitoin maksukortin laitteeseen liian aikaisin. Ystäväni ihmetteli tapahtunutta, sillä hän sai ostotilanteessa aivan korrektia palvelua.

Joitakin vuosia sitten kaipasin vaihtelua ja hain töihin asiakaspalvelutehtäviin. En kuitenkaan saanut paikkaa, koska minulla ei ollut asiakaspalvelusta aiempaa kokemusta. Jäätelöpallonpyörittelyjä arvostettiin paljon korkeammalle kuin sanomalehtitaustaa. Tuolloin pidin ihmeellisenä sitä, miten vähän työnantajia kiinnosti asiakkaiden, ihmisten, haastateltavien, todellinen kuunteleminen. Arvostus nousee ymmärryksestä, ajattelin.

Eroon punaisesta paholaisesta

Maailman vegaanipäivästä terve! Kävi ikävästi, ja hävitin tämän tekstin sen jo ollessa kerran valmis. Tarkoitukseni oli kertoa juureksesta nimeltä punajuuri ja siitä, etten minä oikein osaa elää sen kanssa. Kuten vuosi sitten kerroin, haluaisin kyllä.

Uunissa käydyt punajuuriruoat eivät minuun uppoa, vaikka niihin olisi kaadettu kilokaupalla lempijuustojani. Etikkapunajuuria pyrin välttelemään, ja rosolli on suorastaan yäk.

Tähän mennessä olen löytänyt neljä ruokaa, jossa punajuuri puolustaa itseään: Intron lounaalla syömäni punajuuririsotto, borschkeitto, lindströminpihvit ja tämä eilisiltainen punajuuriwokki. Kuvausolosuhteena lokakuun viimeisen päivän hämärä ja armoton nälkä.

Nuudeliwokki savutofulla ja punajuurella

Köntti savutofua
Riisinuudeleita
Punajuuri
Sipuli
Puolikas paprika
Wokkivihanneksia
Soijakastiketta
Öljyä
Mausteeksi vaikkapa valkosipulia, chiliä, limemehua, hunajaa tai muuta makeutusta, pippurirouhetta, inkivääriä, seesamiöljyä, savupaprikaa.

1. Laita riisinuudelit likoamaan lämpimään veteen.
2. Murusta savutofu, kuori ja raasta punajuuri, pilppua muut ainekset wokkiystävällisiksi.
3. Paista tofumuru wokkipannussa öljyssä. Kun se on mureahkoa, lisää punajuuriraaste. Mausta halutessasi jo nyt.
4. Paistele loput kasvikset. Siirrä ne sivuun pannulta.
5. Valuta nuudeleista vesi huolella pois, mausta, paistele rapeammiksi.
6. Sekoita kaikki yhteen. Maistele ja mausta tarvittaessa lisää.

Huomioita:

• Reseptin ideana on naittaa raaka punajuuriraaste, tofu ja nuudelit. Muuten kasvikset ja mausteet ovat hyvin vaihdeltavissa. Valkosipuli ja inkivääri ovat hyvin suositeltavia.
• Tofu kannattaa aina käyttää pakastimen kautta. Sulamisen jälkeen purista köntistä enimmät vedet pois. Tekstuuri muuttuu pesusienimäiseksi ja tofu imee makuja ihanasti itseensä.
• Tofumuru paistuu rapeimmaksi. Rapeus tuo wokkiin kivaa pureskelupintaa.
• Jos haluat ruokaa nopeasti, voit lätkiä pannulle vaikka kaikki kasvikset samanaikaisesti. Parempaa saat, kun maltat paistaa ainesosia yksi kerrallaan ja sekoitat ne vasta lopussa.
• Nuudelit todellakin kypsyvät lämpimässä vedessä aivan riittävästi, niitä ei tarvitse keittää.
• Seesaminsiemenet kävisivät joukkoon loistavasti. Minä yritän pitää niistä hetken taukoa, etten vaan menisi kyllästymään kavereihin.
• Maailman vegaanipäivän kunniaksi en suosittele fetajuustoa. Ruoka kantaa hyvin ilman sitäkin.

Alla selitys sille, miksi ylin kuva ei yhtään näytä nuudeliwokilta. Kaapista piti käyttää loppuun nuudelilaatu, joka kastuttuaan kuvittelee olevansa kaurapuuroa. Makua sattumat eivät haitanneet yhtään, vaikka suupalat piti leikata pannulle saksilla. Kierolla tavalla jopa tykkäsin vähän kosteaksi jääneistä möhkäleistä!