Kirjoitettu syksy

Syksy on tullut! Merkkinä siitä ei ole loppumaton sade, takkien käyttöönotto tai se, että vihannekset rupeavat kallistumaan. Hesarin kirjalistan julkaisu on paljon suurempi juttu.

HS julkaisi uutuuskirjalistan verkossa toki juuri silloin, kun en sitä viikkoon ollut kärkkymässä. Jossain vaiheessa jo selailin eri kustantamoiden kirjalistoja, mutta voitte uskoa, etten tämän kärsivällisyyden kanssa päässyt puusta pitkälle. Nettikuvastoiden käyttökokemukset ovat toinen toistaan inhottavampia.


Aravind Adiga: Viimeinen mies Nyky-Intian keskiluokan kuvaus. Avain
Aloitan listan todella ennalta-arvattavasti, anteeksi. Kustantamoille ja kirjakaupoille ei saisi olla laillista vedota nykyisyyden ja vanhan kulttuurin yhdistämiseen tai siihen, että jokin kaupunki on tulvillaan makuja, ääniä ja tuoksuja. Kiitti vain, Adlibris.

Sabina Berman: Nainen joka sukelsi maailman sydämeen. Nuori autisti on kotonaan delfiinien ja tonnikalojen maailmassa. Otava
Meksikolaisen kirjailijan teoksessa on nähty samaa henkeä kuin Antoine de Saint-Exupéryn Pikku prinssissä. Olkoon totta tai ei, minulle tuo on jo riittävä syy.

John Boyne: Tarkoin vartioitu talo. Romaani Venäjän kansannoususta. Bazar
Kuvaus on aika suppea, minä rakastuin täysillä Bazarin omaan kuvaukseen kirjasta. Poika raidallisessa pyjamassa on ollut lukulistallani hävettävän kauan. Ja kuinka ihana onkaan tuon uuden teoksen kansi!

Sara Gruen: Apinatalo. Kadonneet apinat joutuvat tosi-tv-ohjelmaan. Bazar
Minulle tulee Gruenista mieleen pelkästään Robert Pattinson, vaikka elokuva ei kuulemma tee kirjalle oikeutta. Haluan lukea ensin Vettä elefanteille ja vasta sitten tämän.

Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus. 1400-luvun Tallinnaan sijoittuva dekkari. Moreeni
Koska en ole tainnut lukea ikinä yhtään kirjaa, joka olisi sijoittunut Tallinnaan! Historiallinen dekkari kuulostaa jännältä. Sarjan toinen osa ilmestyy seuraavana kesänä.

Laila Hirvisaari: Minä, Katariina. Katariina II Suuri tekee tiliä elämästään. Otava
Olisikohan tämä ensimmäinen hirvisaareni? Isoäitini hyllyssä hietamiehiä oli paljon, ehkä en siksi niitä ole itse harrastanut. Sinänsä Venäjän keisarit ja keisarinnat ovat kiehtoneet mieltä jo kauan.

Michael Hjorth ja Hans Rosenfeldt: Mies joka ei ollut murhaaja. Uusi ruotsalainen dekkarisarja. Bazar
Ruotsalainen ja dekkari ne yhteen soppii.

Pia Juul: Hallandin murha. Tanskan suurimman kirjallisuuspalkinnon voittaja. Atena
Kuulostaa hassulta, että kirjasta ei kerrota mitään muuta kuin yksi sen voitoista. Varmasti useammatkin suomennetut teokset ovat voittaneet herra ties mitä, mutta onko tämä tanskalaisuus nyt niin erikoista? Teos on "poikkeuksellinen rikosromaani", joka ei keskity murhaajan selvittämiseen, vaan ennemminkin surun yli elämiseen.
Luettu 3.6.'12: Teos oli yllättävä, lyhyeen kirjaan oli saatettu mukaan ennennäkemättömän iso juoni. Esimerkiksi Westöä ja Alasalmea suomentanut Katriina Huttunen on onnistunut kääntämään hyvin kaunista suomea.

Matti Kauppinen: Puro. Historiallinen romaani isonvihan ajalta. Minerva
Oikein innostuin tästä Kauppisen esikoisteoksesta, kun huomasin, että kirja sijoittuu Pohjois-Savoon. Historiallisia Pohjois-Savo-kirjoja ei ole koskaan liikaa! (Huomatkaa, miten haluaisin taas puhua mahtavasta Kähkösestä.) Kauppinen asuu nykyään Kuopiossa. Iisalmen Sanomissa julkaistiin jo vähän ennakkotietoja.
Luettu 9.1.'12: Pidin tästä kirjasta, mutten varauksetta: kirjaan oli rytistetty mukaan sopimattomia fantasia-aineksia. Kieliasussa oli aika paljon virheitä, mikä on aina rasittavaa. Suosittelisin ehkä hivenen nuoremmille lukijoille, mikä on hieman kinkkistä, sillä soisin etenkin nuorempien lukevan mahdollisimman oikeaoppista kieltä.

Katja Kettu: Kätilö. Kätilö rakastuu jatkosodan mainingeissa saksalaisluutnanttiin. WSOY
Yksi sana: kyllä. Suomalaisten ja saksalaisten suhteet ovat yksi vaietuimmista ja sikäli mielenkiintoisimmista asioista historiassamme. Kiinnostaisi tietää, paljonko näiden liittojen hedelmiä maassamme oikeastaan olikaan. WSOY:n kuvaus on jännä. Toivottavasti myös päähenkilön isän punikkitaustoja ruoditaan.

Joonas Konstig: Kaikki on sanottu. Kolmen lapsen selviytymistarina isän kuoleman jälkeen. Gummerus
"[Teoksessa] Karamazovin veljekset kohtaa Fight Clubin." Ihan tuota en niele, Gummerus. Aihe kuulostaa kuitenkin itselleni niin sopivalta, että lukulistalle mennee.

Juha-Pekka Koskinen: Paholaisen vasara. Mielisairaalan potilas luulee olevansa prinssi. Helsinki-kirjat
Höhhöh, parin sanan kuvaus muistutti niin paljon Prinsessa-kirjaa, että oli pakko googletella lisätietoa. Keskisuomalaisessa tästä on tykätty, täytyy vähän katsastella muitakin arvioita.

Jens Lapidius: Luksuselämää. Tukholman alamaailmaa kuvaavan trilogian päätös. Like
Oi Lapidius! En ole vielä lukenut sarjan toistakaan osaa, ehkäpä saisin luettua trilogian kakkosen ja kolmosen samassa järjestyksessä. Snabba cash paikkasi viime syksynä tyhjyyttä, jota tunsin, kun luin Millennium-trilogian viikossa. Saa nähdä, minkälaista taistoa meillä käydään siitä, ostetaanko talouteemme lapidiukset suomeksi vai ruotsiksi.

Marina Lewycka: Meidät kaikki on tehty liimasta. Juutalainen maahanmuuttaja muuttaa perheenäidin arjen. Sammakko
Koska Traktorien lyhyt historia ukrainaksi oli mukavaa luettavaa. Koska esittelylauseessa on samassa kappaleessa 'juutalainen' ja 'liima', myös tämä täytyy lukea.

Luettu 13.11.'11: Tykkäsin tästä enemmän kuin Traktoreista. Miellyttävä kokemus. Hauskuuden ja päättömän huumorin takana oli yllättävän hyviä lauseita.

Anne Leinonen ja Miina Supinen: Rautasydän. Yksinhuoltajan arjen sekoittaa rautakauppaan ilmestyvä mies. Helsinki-kirjat.
Kuvaus tuntuu tympeältä ja tuijalehtismäiseltä, mutta Supisen mukanaolo viehättää. Leinosesta en tiedä mitään. Tästä kirjasta on jo pitänyt Kirjamielellä. (Kappas, muistelin Tuija Lehtisen nimeä vaikka kuinka kauan. Kun sain nimestä kiinni, palasin HS:n kirjalistaan. Hänen uutuutensa oli heti tämän teoksen alapuolella.)
Luettu 21.4.'12. Häpeämättömän viihdyttävä ja suorastaan nuortenkirjamainen! Ei korkeakirjallisuutta, mutta kerrassaan nautittava.

John Ajvide Lindqvist: Kultatukka, tähtönen. Tarina ystävyyden kauhistuttavasta voimasta. Gummerus.
Luin aikaisemmin kesällä Kuinka kuolleita käsitellään, josta tykkäsin oikein kovaa. Ystävät hämärän jälkeen on avomieheni lempikirja, joten lukulistalla on sekä se että tämä uutuus.

Erlend Loe: Hiljaiset päivät Nigellan lumoissa. Perheenisä kuolaa tv-kokin perään. Johnny Kniga
Voi Loe. Jos Lindqvistin teos on Jussin lemppari, minun ykköskirjani on ehdottomasti Doppler. Uskomaton, ymmärtävä, hillitön kirja. Uskon, että myös uutuus on keskitasoa parempi.
Luettu 16.4.'12. Luin tätä yöllä itsekseni hihitellen, oli pakko jatkaa loppuun aamulla, kun hihittely uhkasi käydä turhan kovaääniseksi.

Kirsti Manninen toim.: Hevosvoimat. Hevostarinoita kirjoituskilpailun sadosta. Maahenki
Hevosiaaa! Jooo! Kirjoituskilpailun nimi Hopsis kopsis polleamus epäilyttää hieman, mutta hevosiaaa! Se, että samassa kirjassa on niin nuorten kuin vanhempienkin kertomuksia, kuulostaa hyvältä.

Jarno Mällinen: Kieroonkasvukertomus. Tarina tehtaanjohtajan hyljeksitystä pojasta. (Like)
Radiopuhelimet-yhtyeen toisen pääsanoittajan kirjaa rupean väijymään kirja-arvioista heti, kun se ilmestyy syyskuussa. Esittelytekstissä joulukuusenjalassa seisoo dildo. Onko se hyvä vai huono asia, jää nähtäväksi.

Miika Nousiainen: Metsäjätti. Mies nousee vaneritehtaan varjosta Metsäjätti-yhtiön pomoksi. Otava
Ihana Nousiainen! Rakastan hänen hulvatonta kieltään. Ostin vasta pari päivää sitten avomiehelle Maaninkavaaran, jonka taidan itsekin lukea joskus uudelleen.
Luettu 29.07.'12: Ihanaihanaihana Nousiainen. Erinomainen kirja!

Andrew O'Hagan: Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn Monroe. Viihdeikonin viimeiset vaiheet. Tammi
Tätä tuskin olisin ajatellut etukäteen ilman Lukuisan kirjalistaa. Harvemmin eläinten sielunmaailmaa on osattu kuvata uskottavasti. Onnistuukohan tässä O'Hagan? Monroesta en jaksa innostua.
Luettu 17.11.'11. : Olisi saanut jäädä lukematta. En pitänyt.

Inna Patrakova: Naapurit. Leppästen mökkinaapuriksi muuttaa uusrikas venäläinen perhe. Helsinki-kirjat.
Suomalaisen ja venäläisen kulttuurin kohtaaminen kiinnostaa aina. Toki muidenkin kulttuurien, mutta etenkin juuri tämä. Lisäksi Patrakova kiinnostaa: Kehuttu Tulkki on aina lainassa, enkä ole vielä ehtinyt varata sitä.
Luettu 10.06.'12.: Tulkista en liiemmin välittänyt, mutta etenkin Naapurien ensimmäisestä puolikkaasta nautin. Kouvolan Sanomissa kirjaa verrattiin Arto Paasilinnan teoksiin, mutta minä etsisin vertailukohtaa saman syksyn Rautasydämestä, jota ylempänä kehuin häpeämättömän viihdyttäväksi. Marjaneh Bakhtiarin kirjat tulivat mieleen myös.

David Safier: Huono karma. Menestyjä syntyy uudelleen muurahaiseksi. Bazar
Naurettava kuvaus, mutta ilmeisesti kirja päätyy luettavien listoille, sillä pidempi kuvaus vaikuttaa mukavalta. Bazarin kuvauksesta käy ilmi, että teos on menestynyt etenkin Saksassa.

Ingo Schulze: Adam ja Evelyn. Road trip -romaanissa Adamin ja Evelynin suhde on taitekohdassa. Otava
Kuvauksen perusteella en olisi tätäkään kirjaa lukenut. Onneksi kuitenkin käväisin Otavan sivuilla. Teos on ilmeisesti paljon perinteistä road trip -romaania monitasoisempi! Mukana saattaa olla myös ripaus DDR-ostalgiaa Wartburgeineen. Googletellessa Schulzea löysin mielenkiintoisen tekstin siitä, miksei tätä kirjaa pitäisi lukea.
Luettu 27.09.'12: Vaikka kirja tulisi jättää lukematta, tykkäsin tästä kyllä silti. Ehkä se johtuu kilpikonnasta, Rubikin kuutiosta tai elokuisesta matkastani Prahaan, jonka vuoksi olen nyt nauttinut myös Milan Kunderasta (haluamatta verrata häntä ja Schulzea).

Kamila Shamsie: Kartanpiirtäjä. Vavahduttava kertomus ystävyydestä levottomassa Pakistanissa. Gummerus
Kai kirjoista on kiinnostuttu typerämmilläkin perusteilla kuin kirjailijan huippukauniilla nimellä ja sanalla Pakistan.

Satu Taskinen: Täydellinen paisti. Illallinen kääntyy perhedraamaksi. (Teos)
Näitä perhedraamaillallisia on jo aika monta. Tulee mieleen ainakin Un Conte de noël (Joulutarina) ja Gil Courtemanchen Kaunis kuolema. Äsken mielessäni oli muitakin, mutta tottakai ne livistävät mielestä heti, kun ne pitäisi saada kirjoitetuksi. Mikäs siinä, jos konsepti on onnistunut. Keskisuomalaisen arvio lupaa hyvää tästä esikoisteoksesta!
Luettu 30.10.'12: Kirja ahdisti minua yllättävän paljon, mutta luin sen silti loppuun osin kirjan saamien palkintoehdokkuuksien ja -voittojen takia. Neuroottiset ihmiset näemmä eivät naurata minua.

Tuomas Vimma: Raksa. Veijaritarina rakennusalan mädännäisyyteen kyllästyneestä työttömästä. Gummerus.
Meinasi jo jäädä huomaamatta, mutta kyllähän nyt uusin vimma täytyy lukea. Kusti Miettinen on jees. Minun mielestäni Toinen oli parempi kuin Helsinki 12 ja Gourmet. Kivaa, etteivät Vimman kirjat jääneet trilogiaan.


Tässä ovat siis kaunokirjat. Tietokirjoissa on vielä lisäksi mm. Satu Rommin Moottoripyörällä Himalajalle ja Jasmin Darznikin Iranilainen tytär (luettu 30.01.'13, pidin erittäin paljon, mutta tietokirja?). Ruokapuolella on monta kivaa etno- ja kasvisruokakirjaa, ne ovat yleensä hauskimpia sekä visuaalisesti että mahdollisesti lukukokemuksinakin. Eniten kiinnostavat Heli Kuusisalo: Dolce Patata sekä Seija Vilén ja Anna Kortesalmi: Sormet sahramissa – Ruokaa ja kirjoja Intiasta.

OOO

Lopuksi parhaita HS:n muutaman sanan mittaisia kirjakuvauksia. Mitä nämä kertovat, kertovatko mitään vai sumentavatko vain ajatusmaailmaa? Näistähän saisi aikaiseksi vaikka tarinan:

Poika suunnittelee tragedian. Kidnappaustarina. Taidekauppias murhataan.
Nainen on valmis eroottiseen antautumiseen. Kerrostaloelämää New Yorkissa. Mies ei kestä vanhenemista. Rea kyllästyy olemaan seinäruusu.
Miehen on seurattava blondia. Avioerosta tulee totta.
Nainen etsii itseään maaseudulta. Muistot ensirakkaudesta eivät hellitä.
Tummasävyinen romaani. Menestyjä syntyy uudelleen muurahaiseksi.

Huomatkaa hieno draaman kaari, joka alkaa bonniejaclydemäisellä rötöstelyllä ja jatkuu seesteisen elämän kautta pettymyksiin rakkaudessa. Romaanissa olisi myös hieno ja absurdi katharsis. Kiitos ja anteeksi.