Syyskirjat myöhässä ennakkoon

Varsinaiset kirjablogit käsittelivät tulevan syksyn kirjat jo kesäkuussa. Itselläni ei ollut tuolloin aikaa kahlata luetteloita läpi, joten kulutin yhden aamuyön katalogien ja sanomalehtien listojen selailuun.

Ilmeisesti minun pitäisi tehdä aamuöisin jotain muuta kuin selailla kirjakatalogeja. Kun viime syksynä tyydyin listassani hillittyyn yhdeksään, nyt innostuin peräti 34 teoksesta. 34! Tein syksyn kirjalistat myös vuosina 2011 ja 2012. Lisäksi listasin kevätkirjat 2013. 

Esittelytekstit pääosin Helsingin Sanomien käsialaa. Savon Sanomien kuvaukset merkitty erikseen.





Marja-Sisko Aalto: Murha tuomiokapitulissa.
Romaani merkillisestä murhasta ja kansainvälisestä aarrejahdista. Icasos
Koska haastattelujen perusteella olen aina pitänyt Aallosta, Pohjois-Savo ja Mika Waltari mainittu.

Chimamanda Ngozi Adichie: Kotiinpalaajat.
Amerikkalaistumisen ja afrikkalaisen identiteetin välillä. Otava
Koska Adichie on yksi suurimmista suosikeistani. 

Heikki Aittokoski: Narrien laiva.
HS:n ulkomaantoimituksen pitkäaikaisen esimiehen reportaasi maailman tilanteesta. HS Kirjat
Koska nauran lähes päivittäin Aittokosken Facebook-huumorille.

Päivi Alasalmi: Joenjoen laulu.
Saamelaisten tarinaa 1500-luvulta alkaen. Gummerus
Koska olin välillä fanaattisen kiinnostunut saamelaisten historiasta. Meinasin muuttaa Inariin. Se on pitkä tarina.

Fredrik Backman: Mies, joka rakasti järjestystä.
Rakkaudesta, peräkärryistä ja työkaluista. Atena
Koska luotan ruotsalaisten makuun.

Hassan Blasim: Irakin purkkajeesus.
Novelleja lohdun ja järjen kaipuusta. WSOY
Koska purkkajeesus!!! Luin jokin aika sitten hienon How to Breathe Underwater -novellikokoelman ja haluaisin lukea lisää.

Linda Boström Knausgård: Helioskatastrofi.
Tarina jumalten hylkäämästä lapsesta. Like
Koska onks-tää-nyt-se-bipolaarinen-vaimo. 

Aminatta Forna: Muisto rakkaudesta.
Elämää Sierra Leonen sisällissodan alla. Into
Koska en ole lukenut Sierra Leonesta kertovaa kirjaa ja vaikutuin Fornan Goodreads-pisteistä.

Lotte Hammer & Sören Hammer: Yksinäisten sydänten kerho.
Kööpenhaminan poliisi selvittää kouluampumista (SS). Bazar
Koska Saastat oli loistava.

Pekka Hiltunen: Iso.
Lihavuudesta, häpeästä ja terveystiedosta. WSOY
Koska aihe kiinnostaa isommaltikin [sic]. 

Mikael Hjorth & Hans Rosenfeldt: Tunturihauta.
Pohjois-Ruotsin tuntureilta löytyy kuusi ruumista (SS). Bazar
Koska pohjoismainen dekkari, tästä tulen nauttimaan.

Kari Hotakainen: Luonnon laki.
Tuiman vakava ja jumalallisen humoristinen romaani. Siltala
Koska haluan antaa Hotakaiselle kolmannen mahdollisuuden. Jumalan sana ja Juoksuhaudantie eivät aivan osuneet.  

Anilda Ibrahimi: Ajan riekaleita.
Tarina lupauksien pitämisestä ja ajan petollisuudesta. Tammi 
Koska Kosovon sota ja kirjailijan edellinen, kehuttu teos, jonka haluan lukea senkin. 

Eowyn Ivey: Lumilapsi.
 1920-luvun Alaskaan sijoittuva kertomus. Bazar
Koska haluaisin innostua maagisesta realismista - tähän mennessä en ole oikein osannut. Superkehuttu.

Lene Kaaberbøle & Agnete Friis: Poika matkalaukussa
Tanskalaisjännäri sairaanhoitajasta ja matkalaukusta löytyvästä pojasta (SS). Siltala
Koska vuoden paras tanskalainen dekkari.

Dan Kieran: Joutilas matkustaja. 
Pikaruokalomailun kritiikkiä. Basam Books
Koska olen meinannut hankkia Kieranin teoksen matkalukemisekseni jo vuosia. 

Herman Koch: Lääkäri.
Kertomus koston oikeutuksesta. Siltala 
Koska vaikutuin Erkki Kanervan kritiikistä Turkkarissa.  

Vilmos Kondor: Budapestin synnit.
Unkarin syksyyn 1939 sijoittuva rikosromaani (SS). Tammi
Koska ihana, ihana, ihana Budapest!!!

Tuomas Kyrö: Kunkku.
Monarkia lakkautetaan, varastotyö odottaa. Siltala
Koska Kyrö. 

Anna-Lena Laurén: Kuinka kallis vapaus. 
Värivallankumouksista Georgiassa, Ukrainassa ja Kirgisiassa. Teos
Koska kiinnostus alueisiin kulkee kai verenperintönä.

Stefan Moster: Rakkaat toisilleen.
Pienten valheellisuuksien summa murtaa yhteyden. Siltala
Koska Mosterit (sekä Stefan että Helen) olivat viime vuonna erinomaista joululukemista. 

Yassin Musharbash: Radikaali.
Realistinen poliittinen trilleri. Into
Koska vaikka Goodreadsissa teoksella ei ole montaa pisteytystä, vakuutuin silti. 

Maggie O'Farrell: Käsi jota kerran pitelin.
Riipaiseva romaani kahdesta naisesta. Schildts & Söderströms
Koska some-hypetys.

Satu Rommi: Matkakirjoituksia Thaimaasta, Burmasta ja Kambodzhasta.
Tarinoita ja haastatteluja. Basam Books
Koska pidin Kahvia ja guruja -kirjasta paljon. 

Mika Rättö: Mysterius Viiskulma-avain.
Kertomuksia hullun oudosta maailmasta. Teos
Koska Rättö oli yksi lukioikäiseen minääni eniten vaikuttaneita lyyrikoita. 

Anne B. Radge: Aion tehdä sinut onnelliseksi.
Naisten tarina 1960-luvun Trondheimista (SS). Tammi
Koska vaikka inhosin Satunnaista seuraa, rakastin trilogiaa.

Zadie Smith: Risteymiä. 
Luoteis-Lontoon kasvatit hakevat paikkaansa. WSOY
Koska en ole lukenut Smithiltä mitään, mutta tiedän, että hänestä joskus tulee yksi lempikirjailijoistani. 

Miina Supinen: Säde.
Arkeologia on vaaroja täynnä. WSOY
Koska Supisen huumori toimii. 

Tuomas Vimma: Ruutukymppi.
Romanttinen komedia pilkkaa televisiomaailman lainalaisuuksia. Gummerus
Koska Vimman huumori toimii vielä paremmin. Toinen oli joskus suuri lempparini.  

Bruno Schulz: Kanelipuodit ja muita kertomuksia.
Puolalainen klassikko. Basam Books
Koska tunnen puolalaista kirjallisuutta hyvin huonosti ja kuulemani perusteella tämä on erinomainen. 

Janne Virkkunen: Päivälehden mies. 
Pitkäaikaisen Helsingin Sanomien päätoimittajan omaelämäkerta. WSOY
Koska tiedän Virkkusesta hämmentävän (ja hävettävän) vähän. 

Mo Yan: Seitsemän elämääni.
Nobelistin läpileikkaus Kiinan lähihistoriasta. Otava
Koska Kiinan historia ja minulle aivan tuntematon nobelisti. Mutta maaginen realismi, auts.

Hillitöntä uutta

Tasan kaksi kuukautta riemuitsin Leonard Cohenin Show Me the Place -biisin kuuntelumahdollisuudesta, Nytin kautta on perjantaihin asti kuunneltavissa koko Old Ideas -levy. Tänne siis, jos vanhat ideat kiinnostavat.

Hesarin Pirkko Kotirinta tapasi Cohenin Lontoossa.
”Itse tiedän saman tien, että Amen, Darkness ja Different Sides nousevat kaikkien aikojen Cohen-suosikkieni joukkoon”, kirjoittaa Kotirinta, olen alustavasti samaa mieltä. Ja Cohenin ääni on komeampi kuin koskaan.
Nettiversio tässä, itse luen haastattelun kokonaan Savossa, kun ajan sinne illalla Vaasasta.

En osaa analysoida tätä mitenkään. Ihan kuin äiti olisi taas vähän aikaa täällä, mikä on enemmän kuin miltään musiikilta voi pyytää. Eilen pyyhin hillitysti kyyneleitä silmäkulmistani, kun ajattelin, mitä hän olisi ajatellut eilisillan vaaleista. Hillitty ei kuulu käytökseeni nyt. On niin paljon asioita, joihin olisin vielä tarvinnut äitiä.

Wikipedia = kehittyneet atk-taidot

Kimmo Kivelä, perussuomalaisten kansanedustaja, vastusti torstaina maamiinakieltoa eli Ottawan sopimuksen käyttöönottoa Wikipediasta poimimilla mielipiteillään, uutisoi HS. Sanatarkasti Wikipediaa lainannut Kivelä ei kertonut kopioineensa tekstin suoraan.

Aika pelottavaa, että kansanedustaja pohjaa mielipiteensä Wikipediaan, ei hanki asiasta sen kummempaa tietoa - ja vielä viitsii esittää mielipiteet ominaan. Mikäli syvempää tuntemusta asiasta olisi ollut Kivelällä tai hänen edustajallaan, tuskin suoraa Wikipedia-lainausta olisi tehty.

Sinänsä mielenkiintoista on se, että Wikipedian perustelut miinojen puolesta on otettu nähtävästi rauhanasema.org-sivustolta, jota ei enää ole olemassa. Nähtävästi nykyinen osoite on rauhanasema.fi. Rauhanasemalla toimivat mm. Aseistakieltäytyjäliitto ja Rauhanliitto.

Jännittäviä - tai suorastaan ratkiriemukkaita - olivat Ilta-Sanomien keskustelupalstalla lukijoiden kommentit aiheesta.

"Eikös se ole sama mistä kirjasta totuuden etsii? Toiset käyttävät historiankirjaa ja toiset wikiä. Jokainen sen tiedon jostakin hankkii, ei sitä saa geeneissä perintönä."
seppo

"Wikipedia on hyvä tietolähde jota saa ja toivotaan että sitä lainataan, tämä osoittaa myös kansanedustajan tai hänen avustajan kehittyneitä ATK- taitoja."
it-virtuoosi

"Wikipedia käytetään yleisesti lähteenä, joten missä ongelma? Wikipedia on itsekorjautuva toisin kuin esimerkiksi HS."
Jani Pulkki

Toivon, oikeasti toivon, että ylemmät kommentit ovat sarkastisia. Toisaalta en usko, että kukaan olisi viitsinyt kirjoittaa montaa kymmentä sarkastista kommenttia samaan ketjuun.

Hei haloo, ihmiset.

Muotoiltua maitoa

Muotoilijat antoivat maitotölkille uuden ilmeen, uutisoi Hesari. HS:n keskustelupalstalla purkit saivat osakseen melkoista kritiikkiä. Valio peittelee tuotantoeläinten kärsimyksiä, logo pilaa kaiken, työt tilataan aina samoilta taiteilijoilta.

Allekirjoitan osan väittämistä, mutta silti purkkiuudistukset ovat hauskoja. Vaikka yritän vältellä Valion tuotteita tietoisesti, voi olla, että design-purkki löytyy jossain vaiheessa meidänkin jääkaapistamme.

Minun lemppareitani ovat Paola Suhosen, Oiva Toikan, Eero Aarnion ja Klaus Haapaniemen versiot. Erityisesti Haapaniemen kissa on hauska - meidän kateillemme ei kyllä rasvaton maito uppoa. Paremman puoliskon ääni meni Aarnion hillittömälle ammulle.

Kaikki pakkaukset Valion sivuilla, jossa on myös tölkinsuunnittelukilpailu.

Jetin kongruenssi

Parturissa käyminen on noloa. Viimeksi kävin hiustohtorilla maaliskuussa. Sen jälkeen olen saksinut otsahiuksia toimitusten kahvittelutilojen tylsillä keittiöveitsillä. Noh, mitäpä muuta kuvista olisi voinut arvatakaan.

Jos hyvin käy, leikkautan hiuksiani kerran vuodessa. Nyt en ole edes värjännyt hiuksiani kotikonstein yli puoleentoista vuoteen. Jo ajan varaaminen on useimmiten liikaa kestettäväksi, sillä ylenkatse hiuksia rakastavilta ammattilaisilta odottaa minua aina.



Vaikken ole fanaattinen hiusteni suhteen, toisin on ranskan kongruenssin ja sukkien oikeanlaisen lajittelun kanssa. Jos niihin ei suhtauduta asian vaatimalla vakavuudella, se ärsyttää. Tavattoman paljon.

Hiusalan ammattilaisten kiihkoilun ymmärrän siis hyvin, ja siksi parturiin lähtö onkin niin vaikeaa. Jos ympärilläni kulkisi koko ajan ihmisiä, jotka heittelisivät minulle ranskalaisia lauseita taivutettuna miten sattuu, repisin hiukset päästäni.

Parturi, kestäthän minua huomenna, jooko.

ps. Noiden kuvien jälkeen nauratti HS:n uutinen venäläisestä lumimiehestä. Tällä kertaa ei tarvitse katsoa Titanic-leffaa, tässä entryssä on kaikki tarvittava kuvamateriaali.

Kirjoitettu syksy

Syksy on tullut! Merkkinä siitä ei ole loppumaton sade, takkien käyttöönotto tai se, että vihannekset rupeavat kallistumaan. Hesarin kirjalistan julkaisu on paljon suurempi juttu.

HS julkaisi uutuuskirjalistan verkossa toki juuri silloin, kun en sitä viikkoon ollut kärkkymässä. Jossain vaiheessa jo selailin eri kustantamoiden kirjalistoja, mutta voitte uskoa, etten tämän kärsivällisyyden kanssa päässyt puusta pitkälle. Nettikuvastoiden käyttökokemukset ovat toinen toistaan inhottavampia.


Aravind Adiga: Viimeinen mies Nyky-Intian keskiluokan kuvaus. Avain
Aloitan listan todella ennalta-arvattavasti, anteeksi. Kustantamoille ja kirjakaupoille ei saisi olla laillista vedota nykyisyyden ja vanhan kulttuurin yhdistämiseen tai siihen, että jokin kaupunki on tulvillaan makuja, ääniä ja tuoksuja. Kiitti vain, Adlibris.

Sabina Berman: Nainen joka sukelsi maailman sydämeen. Nuori autisti on kotonaan delfiinien ja tonnikalojen maailmassa. Otava
Meksikolaisen kirjailijan teoksessa on nähty samaa henkeä kuin Antoine de Saint-Exupéryn Pikku prinssissä. Olkoon totta tai ei, minulle tuo on jo riittävä syy.

John Boyne: Tarkoin vartioitu talo. Romaani Venäjän kansannoususta. Bazar
Kuvaus on aika suppea, minä rakastuin täysillä Bazarin omaan kuvaukseen kirjasta. Poika raidallisessa pyjamassa on ollut lukulistallani hävettävän kauan. Ja kuinka ihana onkaan tuon uuden teoksen kansi!

Sara Gruen: Apinatalo. Kadonneet apinat joutuvat tosi-tv-ohjelmaan. Bazar
Minulle tulee Gruenista mieleen pelkästään Robert Pattinson, vaikka elokuva ei kuulemma tee kirjalle oikeutta. Haluan lukea ensin Vettä elefanteille ja vasta sitten tämän.

Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus. 1400-luvun Tallinnaan sijoittuva dekkari. Moreeni
Koska en ole tainnut lukea ikinä yhtään kirjaa, joka olisi sijoittunut Tallinnaan! Historiallinen dekkari kuulostaa jännältä. Sarjan toinen osa ilmestyy seuraavana kesänä.

Laila Hirvisaari: Minä, Katariina. Katariina II Suuri tekee tiliä elämästään. Otava
Olisikohan tämä ensimmäinen hirvisaareni? Isoäitini hyllyssä hietamiehiä oli paljon, ehkä en siksi niitä ole itse harrastanut. Sinänsä Venäjän keisarit ja keisarinnat ovat kiehtoneet mieltä jo kauan.

Michael Hjorth ja Hans Rosenfeldt: Mies joka ei ollut murhaaja. Uusi ruotsalainen dekkarisarja. Bazar
Ruotsalainen ja dekkari ne yhteen soppii.

Pia Juul: Hallandin murha. Tanskan suurimman kirjallisuuspalkinnon voittaja. Atena
Kuulostaa hassulta, että kirjasta ei kerrota mitään muuta kuin yksi sen voitoista. Varmasti useammatkin suomennetut teokset ovat voittaneet herra ties mitä, mutta onko tämä tanskalaisuus nyt niin erikoista? Teos on "poikkeuksellinen rikosromaani", joka ei keskity murhaajan selvittämiseen, vaan ennemminkin surun yli elämiseen.
Luettu 3.6.'12: Teos oli yllättävä, lyhyeen kirjaan oli saatettu mukaan ennennäkemättömän iso juoni. Esimerkiksi Westöä ja Alasalmea suomentanut Katriina Huttunen on onnistunut kääntämään hyvin kaunista suomea.

Matti Kauppinen: Puro. Historiallinen romaani isonvihan ajalta. Minerva
Oikein innostuin tästä Kauppisen esikoisteoksesta, kun huomasin, että kirja sijoittuu Pohjois-Savoon. Historiallisia Pohjois-Savo-kirjoja ei ole koskaan liikaa! (Huomatkaa, miten haluaisin taas puhua mahtavasta Kähkösestä.) Kauppinen asuu nykyään Kuopiossa. Iisalmen Sanomissa julkaistiin jo vähän ennakkotietoja.
Luettu 9.1.'12: Pidin tästä kirjasta, mutten varauksetta: kirjaan oli rytistetty mukaan sopimattomia fantasia-aineksia. Kieliasussa oli aika paljon virheitä, mikä on aina rasittavaa. Suosittelisin ehkä hivenen nuoremmille lukijoille, mikä on hieman kinkkistä, sillä soisin etenkin nuorempien lukevan mahdollisimman oikeaoppista kieltä.

Katja Kettu: Kätilö. Kätilö rakastuu jatkosodan mainingeissa saksalaisluutnanttiin. WSOY
Yksi sana: kyllä. Suomalaisten ja saksalaisten suhteet ovat yksi vaietuimmista ja sikäli mielenkiintoisimmista asioista historiassamme. Kiinnostaisi tietää, paljonko näiden liittojen hedelmiä maassamme oikeastaan olikaan. WSOY:n kuvaus on jännä. Toivottavasti myös päähenkilön isän punikkitaustoja ruoditaan.

Joonas Konstig: Kaikki on sanottu. Kolmen lapsen selviytymistarina isän kuoleman jälkeen. Gummerus
"[Teoksessa] Karamazovin veljekset kohtaa Fight Clubin." Ihan tuota en niele, Gummerus. Aihe kuulostaa kuitenkin itselleni niin sopivalta, että lukulistalle mennee.

Juha-Pekka Koskinen: Paholaisen vasara. Mielisairaalan potilas luulee olevansa prinssi. Helsinki-kirjat
Höhhöh, parin sanan kuvaus muistutti niin paljon Prinsessa-kirjaa, että oli pakko googletella lisätietoa. Keskisuomalaisessa tästä on tykätty, täytyy vähän katsastella muitakin arvioita.

Jens Lapidius: Luksuselämää. Tukholman alamaailmaa kuvaavan trilogian päätös. Like
Oi Lapidius! En ole vielä lukenut sarjan toistakaan osaa, ehkäpä saisin luettua trilogian kakkosen ja kolmosen samassa järjestyksessä. Snabba cash paikkasi viime syksynä tyhjyyttä, jota tunsin, kun luin Millennium-trilogian viikossa. Saa nähdä, minkälaista taistoa meillä käydään siitä, ostetaanko talouteemme lapidiukset suomeksi vai ruotsiksi.

Marina Lewycka: Meidät kaikki on tehty liimasta. Juutalainen maahanmuuttaja muuttaa perheenäidin arjen. Sammakko
Koska Traktorien lyhyt historia ukrainaksi oli mukavaa luettavaa. Koska esittelylauseessa on samassa kappaleessa 'juutalainen' ja 'liima', myös tämä täytyy lukea.

Luettu 13.11.'11: Tykkäsin tästä enemmän kuin Traktoreista. Miellyttävä kokemus. Hauskuuden ja päättömän huumorin takana oli yllättävän hyviä lauseita.

Anne Leinonen ja Miina Supinen: Rautasydän. Yksinhuoltajan arjen sekoittaa rautakauppaan ilmestyvä mies. Helsinki-kirjat.
Kuvaus tuntuu tympeältä ja tuijalehtismäiseltä, mutta Supisen mukanaolo viehättää. Leinosesta en tiedä mitään. Tästä kirjasta on jo pitänyt Kirjamielellä. (Kappas, muistelin Tuija Lehtisen nimeä vaikka kuinka kauan. Kun sain nimestä kiinni, palasin HS:n kirjalistaan. Hänen uutuutensa oli heti tämän teoksen alapuolella.)
Luettu 21.4.'12. Häpeämättömän viihdyttävä ja suorastaan nuortenkirjamainen! Ei korkeakirjallisuutta, mutta kerrassaan nautittava.

John Ajvide Lindqvist: Kultatukka, tähtönen. Tarina ystävyyden kauhistuttavasta voimasta. Gummerus.
Luin aikaisemmin kesällä Kuinka kuolleita käsitellään, josta tykkäsin oikein kovaa. Ystävät hämärän jälkeen on avomieheni lempikirja, joten lukulistalla on sekä se että tämä uutuus.

Erlend Loe: Hiljaiset päivät Nigellan lumoissa. Perheenisä kuolaa tv-kokin perään. Johnny Kniga
Voi Loe. Jos Lindqvistin teos on Jussin lemppari, minun ykköskirjani on ehdottomasti Doppler. Uskomaton, ymmärtävä, hillitön kirja. Uskon, että myös uutuus on keskitasoa parempi.
Luettu 16.4.'12. Luin tätä yöllä itsekseni hihitellen, oli pakko jatkaa loppuun aamulla, kun hihittely uhkasi käydä turhan kovaääniseksi.

Kirsti Manninen toim.: Hevosvoimat. Hevostarinoita kirjoituskilpailun sadosta. Maahenki
Hevosiaaa! Jooo! Kirjoituskilpailun nimi Hopsis kopsis polleamus epäilyttää hieman, mutta hevosiaaa! Se, että samassa kirjassa on niin nuorten kuin vanhempienkin kertomuksia, kuulostaa hyvältä.

Jarno Mällinen: Kieroonkasvukertomus. Tarina tehtaanjohtajan hyljeksitystä pojasta. (Like)
Radiopuhelimet-yhtyeen toisen pääsanoittajan kirjaa rupean väijymään kirja-arvioista heti, kun se ilmestyy syyskuussa. Esittelytekstissä joulukuusenjalassa seisoo dildo. Onko se hyvä vai huono asia, jää nähtäväksi.

Miika Nousiainen: Metsäjätti. Mies nousee vaneritehtaan varjosta Metsäjätti-yhtiön pomoksi. Otava
Ihana Nousiainen! Rakastan hänen hulvatonta kieltään. Ostin vasta pari päivää sitten avomiehelle Maaninkavaaran, jonka taidan itsekin lukea joskus uudelleen.
Luettu 29.07.'12: Ihanaihanaihana Nousiainen. Erinomainen kirja!

Andrew O'Hagan: Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn Monroe. Viihdeikonin viimeiset vaiheet. Tammi
Tätä tuskin olisin ajatellut etukäteen ilman Lukuisan kirjalistaa. Harvemmin eläinten sielunmaailmaa on osattu kuvata uskottavasti. Onnistuukohan tässä O'Hagan? Monroesta en jaksa innostua.
Luettu 17.11.'11. : Olisi saanut jäädä lukematta. En pitänyt.

Inna Patrakova: Naapurit. Leppästen mökkinaapuriksi muuttaa uusrikas venäläinen perhe. Helsinki-kirjat.
Suomalaisen ja venäläisen kulttuurin kohtaaminen kiinnostaa aina. Toki muidenkin kulttuurien, mutta etenkin juuri tämä. Lisäksi Patrakova kiinnostaa: Kehuttu Tulkki on aina lainassa, enkä ole vielä ehtinyt varata sitä.
Luettu 10.06.'12.: Tulkista en liiemmin välittänyt, mutta etenkin Naapurien ensimmäisestä puolikkaasta nautin. Kouvolan Sanomissa kirjaa verrattiin Arto Paasilinnan teoksiin, mutta minä etsisin vertailukohtaa saman syksyn Rautasydämestä, jota ylempänä kehuin häpeämättömän viihdyttäväksi. Marjaneh Bakhtiarin kirjat tulivat mieleen myös.

David Safier: Huono karma. Menestyjä syntyy uudelleen muurahaiseksi. Bazar
Naurettava kuvaus, mutta ilmeisesti kirja päätyy luettavien listoille, sillä pidempi kuvaus vaikuttaa mukavalta. Bazarin kuvauksesta käy ilmi, että teos on menestynyt etenkin Saksassa.

Ingo Schulze: Adam ja Evelyn. Road trip -romaanissa Adamin ja Evelynin suhde on taitekohdassa. Otava
Kuvauksen perusteella en olisi tätäkään kirjaa lukenut. Onneksi kuitenkin käväisin Otavan sivuilla. Teos on ilmeisesti paljon perinteistä road trip -romaania monitasoisempi! Mukana saattaa olla myös ripaus DDR-ostalgiaa Wartburgeineen. Googletellessa Schulzea löysin mielenkiintoisen tekstin siitä, miksei tätä kirjaa pitäisi lukea.
Luettu 27.09.'12: Vaikka kirja tulisi jättää lukematta, tykkäsin tästä kyllä silti. Ehkä se johtuu kilpikonnasta, Rubikin kuutiosta tai elokuisesta matkastani Prahaan, jonka vuoksi olen nyt nauttinut myös Milan Kunderasta (haluamatta verrata häntä ja Schulzea).

Kamila Shamsie: Kartanpiirtäjä. Vavahduttava kertomus ystävyydestä levottomassa Pakistanissa. Gummerus
Kai kirjoista on kiinnostuttu typerämmilläkin perusteilla kuin kirjailijan huippukauniilla nimellä ja sanalla Pakistan.

Satu Taskinen: Täydellinen paisti. Illallinen kääntyy perhedraamaksi. (Teos)
Näitä perhedraamaillallisia on jo aika monta. Tulee mieleen ainakin Un Conte de noël (Joulutarina) ja Gil Courtemanchen Kaunis kuolema. Äsken mielessäni oli muitakin, mutta tottakai ne livistävät mielestä heti, kun ne pitäisi saada kirjoitetuksi. Mikäs siinä, jos konsepti on onnistunut. Keskisuomalaisen arvio lupaa hyvää tästä esikoisteoksesta!
Luettu 30.10.'12: Kirja ahdisti minua yllättävän paljon, mutta luin sen silti loppuun osin kirjan saamien palkintoehdokkuuksien ja -voittojen takia. Neuroottiset ihmiset näemmä eivät naurata minua.

Tuomas Vimma: Raksa. Veijaritarina rakennusalan mädännäisyyteen kyllästyneestä työttömästä. Gummerus.
Meinasi jo jäädä huomaamatta, mutta kyllähän nyt uusin vimma täytyy lukea. Kusti Miettinen on jees. Minun mielestäni Toinen oli parempi kuin Helsinki 12 ja Gourmet. Kivaa, etteivät Vimman kirjat jääneet trilogiaan.


Tässä ovat siis kaunokirjat. Tietokirjoissa on vielä lisäksi mm. Satu Rommin Moottoripyörällä Himalajalle ja Jasmin Darznikin Iranilainen tytär (luettu 30.01.'13, pidin erittäin paljon, mutta tietokirja?). Ruokapuolella on monta kivaa etno- ja kasvisruokakirjaa, ne ovat yleensä hauskimpia sekä visuaalisesti että mahdollisesti lukukokemuksinakin. Eniten kiinnostavat Heli Kuusisalo: Dolce Patata sekä Seija Vilén ja Anna Kortesalmi: Sormet sahramissa – Ruokaa ja kirjoja Intiasta.

OOO

Lopuksi parhaita HS:n muutaman sanan mittaisia kirjakuvauksia. Mitä nämä kertovat, kertovatko mitään vai sumentavatko vain ajatusmaailmaa? Näistähän saisi aikaiseksi vaikka tarinan:

Poika suunnittelee tragedian. Kidnappaustarina. Taidekauppias murhataan.
Nainen on valmis eroottiseen antautumiseen. Kerrostaloelämää New Yorkissa. Mies ei kestä vanhenemista. Rea kyllästyy olemaan seinäruusu.
Miehen on seurattava blondia. Avioerosta tulee totta.
Nainen etsii itseään maaseudulta. Muistot ensirakkaudesta eivät hellitä.
Tummasävyinen romaani. Menestyjä syntyy uudelleen muurahaiseksi.

Huomatkaa hieno draaman kaari, joka alkaa bonniejaclydemäisellä rötöstelyllä ja jatkuu seesteisen elämän kautta pettymyksiin rakkaudessa. Romaanissa olisi myös hieno ja absurdi katharsis. Kiitos ja anteeksi.

Come As You Are

Kurt Cobain on naurattanut minua haudan takaa tänään jo toistamiseen. Ensin luin eilisestä Hesarista siitä, miten Kurt Cobain ei saanut omaa siltaansa Washingtonin Aberdeeniin. Silta olisi kuulemma nostanut kunniaan hänen huumeidenkäyttöään ja itsemurhaansa.

Varmistamattomien tietolähteiden mukaan kyseessä on silta, jonka alla Cobain vietti aikaansa 15-vuotiaana. Tässä pätkä Monk-lehteen litteroidusta haastattelusta vuodelta 1992. Alunperin silta oli nimetty erään kaupungin perustajan mukaan. Ensimmäisenä aiheesta uutisoi ilmeisesti Rolling Stones.

Alicia Sparks kertoo Celebrity Psychings -blogissa, että Aberdeenissä on jo valmiiksi puisto, jossa on patsas Cobainin muistolle.

Niin, se päivän toinen naurettava Cobain-kasku. Uhkaavassa leijonankeltasyndroomassani erehdyin tarkastamaan H&M:n uutuuksia, vaikka olen vannonut, etten sieltä osta enää kuin alustoppeja ja oravakaulakoruja. Leijonankeltaisen mekon lisäksi löysin sieltä kuvaan liittämääni vaatteen.

Mites toi H&M:n harrastama itsemurhan ja huumeidenkäytön glorifiointi?



kuva: H&M