Juurekkaita ajatuksia

Olen selättänyt lähivuosina ruoanlaittoon liittyviä epäilyksiäni. Muutaman vuoden sisällä esimerkiksi fenkoli, viikunat, parsa ja munakoiso (!) ovat kohdanneet ruoanlaitossa voittajansa. Tai oikeammin nousseet keittiömme kuninkuusluokkaan.

Kammoihin oli syynsä: ollessani Kanadassa vaihto-oppilaana host-äitini teki parsanvalmistuksesta tähtitiedettä, ja kerran maistettuani kitkerää munakoisoa en uskaltanut koskeakaan siihen. Nyt on outoa ajatella, etten aikaisemmin uskaltanut koskea parsan tai munakoison kaltaisiin arkiruoassamme toistuviin herkkuihin. Kauppaan ovat jääneet vielä esimerkiksi herkulliset juuriselleri, mustajuuri ja latva-artisokka, joita kaikkia kiinnostaisi kokeilla omassa ruoanlaitossa.


Arkiruokakäytännöt ovat mielenkiintoisia, jokaisessa keittiössä kun on omansa. Kukin on tottunut käyttämään yhdenlaisia tuoretuotteita - jotkut tyytyvät säilykkeisiin. Meidän keittiöstämme löytyy useimmiten tuoreena esimerkiksi herkkusieniä, kesäkurpitsaa, kurkkua, tomaattia ja sipulia.

Nyt on aika poistaa ennakkoluuloni punajuureen! Siihen minulla ei liity kammoja, muttei se ole lempikasviksiani. En minä sitä inhoa, mutta se on kamalan ennalta-arvattava: onko mitään punajuuriruokaa ilman aura- tai vuohenjuustoa? Lindströminpihvit (soijarouheesta) ovat helppoja ja herkullisia, mutta tuoreista punajuurista en ole tehnyt mitään.

Eilen ostin torilta kassillisen sundomilaisia punajuuria. Samassa pihassa ovat kasvaneet myös purjo, omenat, kurkut ja viisi suunnattomankokoista kesäkurpitsaa. Viereisen kojun karpalot olivat kasvaneet saaristossa. No kun halvalla sai. Yleensä ostan kesäkurpitsat mahdollisimman pienikokoisina, mutta myyjällä oli tarve päästä körmyzucchineistaan eroon ja huomasin taluttavani niitäkin kotiin.

Torille punajuurilla oli matkaa 14 kilometriä, meille kilometrin verran lisää. Vaasan ympäristössä kasvaa lähiä ja luomua yllättävän mukavasti, muutakin kuin kasvihuone-einestä.
Kuopion seudulla suurimman osan elämästäni asuneena rakastan kauppahalleja ja toreja. Täällä niiden tarjonta on Savoon verrattuna pientä - mutta ei se laajuus, vaan se laatu, kuten eiliset ostokseni todistavat. Ekosopista saa Solsidansin ekolaatikoita. Marketeista Vaasan paras hevi-puoli on ehdottomasti Prismassa, mutta myös esimerkiksi Minimanissa on yllättävän hyvä tarjonta.


Ensimmäinen satsi punajuuria on nyt keittymässä. En tajunnut, että häntää ei saa katkaista, ennen kuin luin siitä liian myöhään. Toivottavasti kaikki beetakaroteeni, C- ja E-vitamiinit ja foolihappo eivät karkaa keitinveteen. Kohta salilta palaava kanssaeläjä saa vaikuttaa siihen, mitä näistä syntyy. Seuralaiseksi saattaa päätyä vuohen- tai sinihomejuusto - tai sitten ihan jokin muu!
Kaikkia punajuuria en lykännyt kattilaan. Eivät ne sinne olisi mahtuneetkaan. Seuraavan kierroksen haluaisin laittaa uuniin merisuolapedille, kuten äitini teki vuosikymmen sitten.