Heiluva huippu

Minä: woody allen, coen brothers ja lars von trier tulee ensin mieleen, mitä sulle?
Nonna: hmm. darren aronofsky, michel gondry & kai se burtonin tim pitää sanoa. :--D
Minä: christopher nolan ja martin scorsese ehkä kans. ja klaus härö. huhhuh, kolme. aronofskyn pitäis kyllä mahtua listalle kans
Nonna: myös gus van sant on aika ihku ja vaikkakin anton corbijn tietenkin on enemmän kunnostautunut valokuvaajana, niin ei kyllä ohjaajanakaan ole mitään vikaa ja jostain david lynchistä nyt sitten puhumattakaan :--D
Minä: DAVID LYNCH, oijoi. david fincherkin melkein kyllä ansaittis
Nonna: kun tätä asiaa miettii tarkemmin, niin se kolme on aika mahdottomuus :--D
Minä: joooo.. kubrick
Nonna: kubrick on kanssa yks niitä jotka unohtaa noilta listoilta koska ne on niin itsestäänselvyyksiä
Minä: täsmälleen, hirveetä. almodóvar!!

Ylempi keskustelu oli tietenkin maanantai-iltaista pohdiskelua Movie Mondayn haasteen #37 kolmea parasta ohjaajaa varten.
Päiviä kestäneen ajatusprosessin jälkeen kärki kristallisoitui tämänhetkiseen huippuunsa:

1. David Lynch

lempparini: Inland Empire, kolmetuntinen eepos, jonka kävin katsomassa elokuvateatteri Kuvakukossa neljä kertaa koskaan kyllästymättä hetkeksikään

2. Lars von Trier

lempparini: Melancholia, jota jo aiemmin olen kehunut lempielokuvanani

3. Darren Aronofsky

lempparini: The Fountain, jonka kuvakielessä oli jotain unohtumatonta

Tiikereitä tulossa

Riemunkiljahdus pääsi, kun Jussi linkitti Nyt-liitteen uutisen Lifestyle-kauppaketju Tiger avaa useita myymälöitä Suomeen.

Itse olen tuohon tanskalaiseen Tiimariin ihastunut Riikan-matkoillani. Eniten se muistuttaa tavaroiltaan ruotsalaista Lagerhausia. Tigerista hankittu pöllömuki on esiintynyt blogissa aiemminkin, mutta joulukuussa sävytetyt kuvat näyttävät nyt keväämmällä kovin tukkoisilta.

Kampin ja Itäkeskuksen myymälät ovat jo varmistuneet. Nyt-liitteen mukaan ketju aikoo avata Suomeen viidestä kymmeneen liikettä vielä tämän vuoden aikana. Kuulostaa minun korviini siltä, että Kuopion Ikano saattaisi saada sisäänsä kissaeläimen, ainakin Cubus ja Skopunkten sinne aukeavat syksyllä.

Cubus ja Skopunkten eivät ole omia suosikkejani, mutta COSin perässä Ikanoon kyllä lähtisin. Kuulostaako kenenkään muun korvaan ikävältä tuo "korkealaatuisia vaatteita kohtuuhintaan" tai "premium quality at an affordable price" -kohta uutistekstissä? Viittaan siis Nyt-liitteen tekstiin, joka on enemmän tai vähemmän suora käännös täältä.


--Päivitys 1.11.2012: Tähän kirjoitukseen tulee yhä Googlesta aika paljon kävijöitä. Pitänee päivittää veikkailujani ja samalla lähettää terveisiä entryn kommenteissa kanssani keskustelleelle anonyymille. Tänään virallisesti avattavaan Kuopion Kauppakeskus Matkukseen on, toden totta, avattu Tiger. :)

Riisuttu sydän

Joulukuussa ihastelin Visuaalisesti vaativa -blogissa u-pe-aa anatomista sydänkorua, jota Bjørg valmistaa isona ja pienempänä.

Hehkutin sen ihanuutta niin miehelle kuin kavereillekin. Siihen se jäikin, sillä parinsadan euron hely ei sopinut budjettiin hienoudestaan huolimatta.

Onneksi ihana Papu, joka pukeutuu paljon minua omaperäisemmin ja rokkaavammin, piti silmänsä auki. Verkkokauppansa lopettanut gootteja ja vaihtoehtoihmisiä vaatettanut Suzy Vanderbylia kauppasi huuto.netissä jäljellejääneitä tuotteitaan. Papun ohjeistamana nappasin itselleni Moon Raven Designs -lafkan mustasta hartsista valmistetun sydänkorun.

Tervetuloa, seuraava ystävänpäivä, nyt olen varustautunut asianmukaisesti!



pics: Bjørg, me.

Kamera äänestä

Tältä näyttää Canonin IXUS 510 HS, joka arvotaan Vuoden Lehtikuvaajat 2011 -kilpailussa äänestäneiden kesken. Äänestysaikaa on 4.3.2012 kello 24 asti.

Itse heilutan toki lippua Tomi Gladille, jonka sivuja kannattaa ehdottomasti vilkaista. Tomin kanssa olen mm. metsästänyt karhuja, tervehtinyt nappulaa ja käynyt hengittämässä savua Kaavin Telkkämäessä. Juuri Kaavin kaskenpolttokuva, joka julkaistiin Savon Sanomien Sunnuntaisuomalaisessa, on yksi hänen kilpailukuvistaan.

Vaikka äänestys ei kiinnostaisikaan, suosittelen katsomaan osallistujien kuvat! Finalisteja ovat Tomin lisäksi Heli Blåfield, Touko Hujanen, Meeri Koutaniemi ja Timo Marttila.

Itseäni Vuoden Lehtikuvaajat -kilpailu on viehättänyt jo vuosien ajan, olen käynyt katsomassa kilpailukuvia myös livenä aina kun olen voinut. Muistan käyneeni kiertämässä kuvien luona ainakin Helsingissä, Kuopiossa ja Tampereella. Vaasassa niitä ei kai esitetä tänäkään vuonna, harmi. Edellisen vuoden voittajat täällä.

Absoluuttinen mandariinisilmä

Jos jossain olen hyvä, niin väreissä sitten. Väittivät, että isoäidilläni oli absoluuttinen värisilmä, omani ei liene siitä kovin kaukana. Siksi esimerkiksi verhojen hankinta on samalla hankalaa ja helppoa. Virheostoksia en tee, mutta niiden oikeiden löytäminen on tuskallista.

Olen muutamassa vuodessa ruvennut pakkomielteilemään värien kanssa. Tai no, oikeastaan sävyjen kanssa. Aikaisemmin inhosin oranssia, keltaista ja violettia, mutta nyt huomaan pitäväni jokaisen värin jostain sävystä. Viime kesänä ihailin leijonan- ja pietarinyrtinkeltaista (tunnetaan myös nimellä kumiankankeltainen) palavasti, ja etsin oikeanlaista kynsilakkaa kissojen ja koiran (sic.) kanssa.

Virkkaava tätini kertoi facebookissa lakkaavansa kyntensä appelsiininvärisiksi. Yhtäkkiä huomasin himoitsevani oranssia - en appelsiinin-, vaan mandariininsävyistä, räikeää punaoranssia.

Yllätyksekseni löysin tavaratalosta juuri etsimäni sävyn, ja Mavala 67 Amsterdam hyppäsi mukaani. Kotona etsin alus- ja päällyslakkaani tarkoituksenani lakata kynteni pitkästä aikaa uudella värillä. Kappas: viime syksynä hankkimani Maybelline New York 341 Orange Red on täsmälleen samansävyinen.

Värisilmäni yllätti taas tarkkuudellaan minut itseni. Talvea kohti painuva mieleni ei ilmeisesti rohjennutkaan rakastaa Maybellinen mandariininoranssia sen ansaitsemalla intensiteetillä, mutta tarkka sävy kummitteli mielessä kuitenkin. Se on tämän kevään voitto se. Kylmät sinertävät, harmaat ja tummanpunaiset saavat jäädä odottamaan syksyä.

Kuvassa vasemmalta oikealle Mavala 67 Amsterdam, L'Oréal 612 Green Couture ja Maybelline New York 341 Orange Red. Värit ovat oranssien kohdalla niin lähellä oikeaa kuin ne suinkin tällä näytöllä sain, vihreä valehtelee reippaasti. Se on kuitenkin täydellisin löytämäni vihreä, hyvin lähellä tuota alinta kirstunvihreää.

Trotsky thinks you're hotsky

Syntymäpäivä, uusivuosi ja ystävänpäivä tarkoittivat kaikki töitä ja yksinäisyyttä. Kaukana oli parin vuoden takainen valentiini, vuohenjuustolasagne ja punaviini kynttilänvalossa - ah ja voih.

Sentään sain ennakkoystävänpäivälahjaksi Chimamanda Ngozi Adichien Purppuranpunaisen hibiscuksen. Mies oli ilmeisesti tulkinnut kahta listaa - hyvin tuloksin. Loistava lahja, kiitos, pus!

Kaikkien lahjojen suhteen noudatamme miehen kanssa tiukkaa sääntöä. Säännön nimi on kilpavarustelu. Lahjomme toisiamme suorastaan lässyllisen paljon aivan arkipäivinäkin. Pakko yrittää ruveta etsimään jotain, joka ylittäisi tavalliset päivät. Lisäksi se saisi olla ainakin melkein yhtä hienoa kuin minulle osoitetut lahjat.







Kuten sanottu, ystävänpäivä muistuttaa ikävästi vuohenjuustolasagnesta. Jos Ben Klingiä ei olisi olemassa, en olisi valentiinia blogissani maininnut. Ben Kling ja hänen näkemyksensä ovat kuitenkin liian mahtavia ohitettaviksi.

Ensi vuonna diktaattorikortteja on saatavana myös printtiversioina - jos minulla olisi enemmän ystäviä, tilaisin moisia varmasti!

Diktaattorikorttien lisäksi suosittelen katsomaan ystävänpäiväpotretit #1 ja ystävänpäiväpotretit #2. Splendid!

Lunta koirassa

Ville:
"Nojaa, siin on valkoinen koira hihnassa lumella"
"Noi menee vähän samaan kategoriaan ku kuvat vauvoista. *ttaa ihmiset ku tunkee jonku 40000 kuvaa niiden muksusta nettiin ja luulee et kaikkien mielestä se on maailman söpöin ja ihanin olento"

Pyydän anteeksi itseni, koirani ja uuden objektiivini puolesta. Kaikilla oli kivaa ulkoilutettaessa Pyhäjärvellä.

Muuta sisältöä odotettavissa reilun viikon päästä, kun nykyinen työprojektini päättyy ja hengitän taas normaalisti. Näinä päivinä hädintuskin olen nukkunut miettiessäni tekemättömiä töitä.

Westie, west highland terrier, animations, westieanimaatiot, animaatiot, part 3.

Laiska animaatio

Laiskottaa. Tarkoituksenani on ollut vastata Meijerielämää-blogin ihanan Lumikon haasteeseen, mutta muutaman vapaapäivän jälkeen työt ovat tuntuneet hurjan väsyttäviltä. Siispä tässä teille animaatio westiestä - tai ainakin sen suloisesta takapuolesta. Kompasteluun tullaan kohtuullisen usein hakusanoilla westie, animaatio tai westieanimaatio. Aikaisempia mestariteoksia täällä.

Sentään olen katsonut elokuvia. Saman verran olen lukenut tänä vuonna kirjoja. Olen yrittänyt katsoa tyttöleffoja: Love and Other Drugs, Des vrais mensonges, Rachel Getting Married. On hankalaa yrittää etsiä elokuvia, joista Jussi ei pitäisi. Eat Pray Loveen en vielä sortunut, vaikka ajattelin kyllä senkin vuokraamista. Usch.

Ja tänään ostin reilulla eurolla irtokarkkeja, ensimmäistä kertaa sitten lokakuun. Pitäisi muistaa, ettei niitä kannata ostaa pienempien kuntien videovuokraamoista. Vaikka purukalustoni on vahva, meinasin jäädä koppuraisille salmiakkiässämixeille kakkoseksi.

Karkkiaddiktio taitaa olla selätetty, sillä muutama karkki oli aivan tarpeeksi, ja isä söi pussista melkein kaikki suklaat. Olen himoinnut päiväkausia insalata capresea; tomaattia, basilikaa, buffalomozzarellaa, oliiviöljyä, merisuolaa ja mustapippuria. Sen sijaan olen syönyt töissä vaalieineitä ja kirjoituskilpailussa sijoittuneille tarkoitettua täytekakkua.

Leffamässyä

Trust, Derailed, Beyond Borders. Näitä leffoja yhdistää se, että ne olisivat jääneet minulta katsomatta - tai ainakin vähäisemmälle huomiolle - jos näyttelijäkaartissa ei olisi ollut Clive Owenia.


Minulle on ihan sama, millaista roolia Owen leffassa lopulta pyöritteleekään. Enhämmää nyt niitä leffoja kato, vaan tota miestä.

Herran rooleista muille suosittelen katsottavaksi (sillä silmällä tai ilman) Closeria, Children of Meniä ja Sin Cityä - unohtamatta Shoot 'Em Upia, joka on dvd-hyllymme hauskimpia elokuvia ikinä.

Toinen näyttelijä, jonka leffoja seuraan silmä kovana, on Nicole Kidman. Kidman ei ole minun tyyppiäni ulkonäöllisesti, mutta jostain syystä hänen elokuviensa huumori on tahattomanakin kovalaatuista (Olen nauranut itseni henkihieveriin Furin, Bewitchedin ja Birthday Girlin kaltaisille elokuville). Siksipä innostuin Hemingway & Gellhorn -nimisestä tv-elokuvasta, jossa loistavat sekä Owen että Kidman. Nähtävä!

Silmäkarkkia kansalle kerää Movie Monday #34.

Tilapäinen kuolema

"Pysyvää on vain muutos" on yksi lempisitaateistani esisokraattisen ajan Herakleitokselta. Alunperin opin tuntemaan lauseen ranskaksi, jolla se kaikuukin kauniisti: "Rien n'est permanent, sauf le changement."

Efesoksen Herakleitos on sama surulliseksi filosofiksi kutsuttu heppu, joka muotoili ajatuksen virrasta, joka ei koskaan pysy samana. Pentti Saarikosken sanoin: "Samaan virtaan astumme, emmekä astu, me, emmekä me."

Valokuvatorstai #233: Tilapäinen

se että kaikki maailmassa on tilapäistä ei tarkoita samaa kuin että kaikki muuttuu, että maailma muuttuu, että pysyvää on vain muutos, miten se ilmaistaankin, muutoskin on vain tilapäistä, pysyvyys tilapäistä, ja kaikki välttämätön vasta tilapäistä onkin, ruoka muuttuu sonnaksi, juoma virtsaksi, ne ovat vain aineen tilapäisiä muotoja eikä siinä ole eroa vegaanin ja lihansyöjän kesken, tilapäistä on kesä, tilapäistä talvi, tilapäistä lapsuus nuoruus aikuisuus vanhuus, tilapäisyys on elämän edellytys: muutosta me pelkäämme, pysyvyyteen ikävystymme, tilapäisyydestä löydämme tarkoituksen.

Kai Niemisen kokoelmasta Alan oppia (2010)