Äidin matkassa

"Ei matkustelusta ole lapselle koskaan mitään hyötyä", väitti ala-asteen opettaja äidilleni, kun olimme lähdössä taas yhdelle reissulle etelään.

Ala-asteella kukaan ei ymmärtänyt poissaolojani. Äidilleni saarnattiin aiheesta useampaan otteeseen, mutta hän piti päänsä ja vei minua ulkomaille. Olen hänelle ikuisesti kiitollinen. Hyvässä ja pahassa koen tulleeni tällaiseksi ihmiseksi pitkälti juuri reissujemme ja ulkomaankontaktieni ansiosta. Isäni kanssa kiertelimme ympäri Suomea, äidin kanssa pääsin ulkomaille.

Äidillä oli jatkuva matkakuume. Kun yhdeltä reissulta päästiin, hän suunnitteli jo seuraavaa. Sillä, minne lähdettiin, ei ollut niin väliä. Perillä oli aina jotain uutta ja ihmeellistä, oli kohde sitten Kanariansaaret tai Örnsöldsvik. Äiti oli mestari löytämään kiinnostavia paikkoja. Kyllä meillä kartta oli mukana, mutta harvemmin siihen kajottiin. Usein vasta silloin, kun oli aika lähteä nukkumaan.

Kyproksen lomahelvetti oli ainoa, johon äiti tympääntyi: sieltä lähdimme spontaanisti parin päivän risteilylle Egyptiin. Kairoon äiti rakastui vietettyään siellä vähän pidemmän ajan vuotta ennen syntymääni. Minusta on upeaa, että pääsin käymään siellä äidin kanssa. Välillä minusta tuntuu siltä, että olen jo parikymppisenä paljon tylsempi ja sovinnaisempi kuin äiti viisi-, kuusikymppisenä.

Lentokoneessa olin ensimmäistä kertaa parin kuukauden vanhana. Äiti ei arastellut, vaikka oli lapsen kanssa liikkeellä. Niinpä minäkään en oppinut arastelemaan mitään. Pietarissa kaadoin kolikkopussini sisällön miehelle, jonka ainoa raaja oli hänen vasen kätensä, opettelin syömään puikoilla seitsemänvuotiaana, ja liikuin kahdeksanvuotiaana roomalaisessa metrossa aivan suvereenisti.

Hän tuskin jätti tekemättä mitään sen takia, että minä olin hänen mukanaan, ei hän ainakaan semmoista myöntänyt. Hotelleja ei koskaan valittu "lapsiystävällisyyden" perusteella, emmekä koskaan menneet ravintoloihin nakkikorien takia. En minä sellaista koskaan osannut kaivatakaan. Vuosien ajan luettelin lempiruokiini kuuluvaksi kalmarin, tsatsikin ja muurahaiset kiipeävät puuhun. Leikkipaikkojen ja jäätelökioskien kautta me toki kiersimme, ja erilaisia merieläinpuistoja ja papukaijaparkkeja kiersimme urakalla. Museoita opin rakastamaan vähintään yhtä lujaa kuin äitini.



Kun ajattelen unohtumattomimpia lapsuudenkokemuksia, suurin osa niistä on koettu ulkomailla. Roomasta tulee mieleen Sikstiiniläiskappeli, jossa makasin selälläni ja tuijotin kattomaalauksia. Jo mainittu Peking oli pienelle tytölle kaikinpuolin uskomaton kokemus - Taivaallisen rauhan aukio, Beihai-puisto, Kiinan-muuri. Portugalista painui syvälle sisimpääni upeat Cabo de Saô Vicente ja Cabo de Roca.

Nimenomaan Portugali oli alkuperäinen syy tälle kirjoitukselle. Syystä tai toisesta olen aivan vakuuttunut siitä, että tuleva syksy olisi juuri oikea aika uudelle Portugalin-visiitille. Minua pelottaa vähän, saanko tehtyä lomasta niin upeaa, kuin äidin kanssa aina. Hänen kanssaan ei koskaan ollut kiire mihinkään.

Jos väsytti, päiväohjelmaan saattoi kuulua vain uiminen, simpukankuorien keräily ja Pessin ja Illusian lukeminen. Yleensä me söimme kivoissa pienissä ravintoloissa, mutta jos liikaa väsytti, kävimme ostamassa lounaaksi patonkia, vuoristokinkkua ja jogurttia.


Ihmeellistä on se, miten monesta paikasta minulla on Portugalinkin-matkalta muistoja. Lekottelun, upeiden rantakallioiden, Lissabonin ratikoiden, merenkulkumuseon, viinikorkkitarhojen ja ratsastusvaelluksen lisäksi minulla on muistoja niin monesta paikasta Portugalissa, että oikeasti ihmetyttää, kuinka me kahdessa viikossa ehdimmekään.

Voi äiti. Jos yhtä voisin vielä pyytää: kunpa olisit kirjoittanut minulle ohjeistuksen siitä, miten tehdään onnistunut matka. Tähän mennessä en ole opusta vanhan tietokoneesi tiedostoista ole löytänyt. Kaikki matkat sinun kanssasi olivat upeita.



Ylimmän kuvan on ottanut isäni Esko Salminen vuonna 1977 lähellä Leningradia: siinä ovat äitini ja hänen äitinsä. Alemmissa kuvissa olen minä Espanjassa syksyllä 1999 äitini Marja Liisa Salmisen kuvaamana, vietimme kuukauden Costa del Solilla.