Huominen on liian kaukana iltakävelyllä

Erkki Toivasen kuolema oli minulle henkilökohtainen isku. Heti kuullessani hänen poismenostaan minun oli pakko kirjoittaa aiheesta. Paikallisuutislehdessä kolumni on ainoita mahdollisia väyliä purkaa ajatuksiaan tuonkaltaisista aiheista. No, teksti tulee julki sunnuntaina.

Maanantaina ottanen selville, saisinko mahdollisesti poikkeusluvan julkaista edellisiä sivulauseitani täällä. Kuten media-alalla yleensä, tekijäinoikeudet sekä kuvistani että kirjoituksistani olen joutunut antamaan työpaikoille. Siksi en käytä blogissani mitään aineistoa, jonka olen tehnyt työajallani.

Kuvan kirjakasan hain tänään Siilinjärven pääkirjastosta, joka on aivan mahtava paikka. Hyllystä löytää yleensä enemmän kuin tarvitsee. Erityisen kunniamaininnan annan musiikkihyllylle, josta olen löytänyt kymmenittäin mielenkiintoisia levyjä. Vanhat klassikot ovat hyvinedustettuina, mutta positiivisesti yllätyn aina uutuus-cd:itä vilkuillessani.

Kirjapuolikin Siilinjärvellä on upeasti hoidettu, ja usein voin poimia lukuhaaveeni suoraan hyllystä. Myös Toivasen Iltakävelyllä oli paikallaan aivan minua varten. Isompien kuntien kirjastoissa se tuskin enää olisi levännyt.


Lisäksi mukaan lähti Charlotte Gray (Sebastian Faulks), Riadin tytöt (Rajaa Alsanea), Huominen on liian kaukana (Chimamanda Ngozi Adichie), Tuore maa (Jhumpa Lahiri), Lasikellon alla (Sylvia Plath), Lumipalloja ja appelsiineja (Peter Kerr), Ei hunningolle tänään (Alexandra Fuller) ja Muukalainen rantaruotsissa (Juha Ruusuvuori).

Näistä minulle tuttuja ovat Faulks, Adichie ja Lahiri: he kaikki ovat luoneet parhaita lähivuosien lukukokemuksiani. Faulksilta olen pitänyt erityisesti Mustarastas laulaa ja Viikko joulukuussa -teoksista. Adichielta minulta on vielä kesken Puolikas keltaista aurinkoa, ja Lahirilta olen lukenut valloittavan Tämä siunattu koti. Harmi, etten vieläkään ole saanut käsiini hänen esikoisromaaniaan Kaima.

Ilmiselvästi innostuin aikaisemmasta bloggauksestani, jossa pohdin kulttuurieroja kirjallisuudesta. Siilinjärven matkakirjahyllylle minun täytyy poiketa tänä kesänä useamminkin. Vielä lainaamatta jäi monta matkustelusta kertovaa kirjaa. Pyöräilyä Lähi-Idässä, junailua Intiassa.

Ystäväni suunnitellessa vaellusmatkaa Santiago de Compostelaan haluaisin lukea myös siitä. Nykyihmisten tekemistä pyhiinvaellusmatkoista kiinnostuin jo katsellessani saksalaisen host-perheeni valokuvia vastaavalta unohtumattomalta matkalta. Minulle sopiva kirja voisi olla vaikka von Bruunin pariskunnan Linnunradan tiellä.