Autollisuus ja tikku-ukot

Asioita tänään:

- Autoton päivä. Ajoin työmatkoja yli 60 km. Äsken tutkin Matkahuollon sivuja, sillä muistin liikkuvan viikon ja autottoman päivän vasta kuullessani siitä radiosta. Yhä useammat linja-autot näyttävät pysähtyvän lähimmällä bussipysäkillämme, ja aikataulut arkipäivisin normaaleihin työaikoihin vaikuttavat inhimillisiltä. Matka-aika on maksimissaan vain vartin pidempi kuin omalla autolla.
Muttana on se, että matkalipun meno-paluu sopivalla vuorolla olisi KAKSIKYMMENTÄ EUROA, halvimmillaan 13,8 €. Seutulippua en saa, sillä olen toisen kunnan jäsen.
Autottomat maailmanpelastuspäivät eivät budjetillani tule kysymykseenkään.
Anteeksi.

- Sosiaalinen ääliöys. Olen social disaster. Itseänikin nolottaa istua samassa pöydässä kanssani. Välillä, aika usein, tekisi mieli pyytää ihmisiltä anteeksi ja valitella sitä, etteivät he tunteneet minua joskus aikaisemmin. Sanoa, että hei, minäkin olin hauska.

- Elokuvat. Vilimit taitaa jäädä minulta väliin, vaikka kaupungissa olenkin. No kun en uskalla pyytää ketään leffaan. Yllämainitusta syystä.

- Miehet. Aamulla heräsin kolmen karvaisen kollin alta. Karri on kuuma, kuten kuvasta näkyy.

- Elävä musiikki. Kiitos lounaalla käydyn keskustelun mietin suhdettani live-musiikkiin. Kun aikaisemmin kävin katsomassa kaikki mahdolliset keikat, nyt jään mieluummin kirjan kanssa sohvalle.
Aikaisemmin hypin eturivissä ja taputin mukana. Viimeisimmillä keikoilla olen mielelläni tarkkaillut tilannetta istualtani. Osittain siihen on toki syynä kipeä jalkani, mutta en enää pitkiin aikoihin ole päässyt kunnolla mukaan Hyvän Keikan fiilikseen ja suoranaiseen euforiaan.

- Nostalgiamusiikki. Kuitenkin pitkästä aikaa musiikki oikeasti vaikutti. YleX:n kuuntelijoiden omatekemät listat yllättävät välillä. Karjuin autossa häpeilemättömän täysiä teiniajan lempiveisuni, Apulannan Reunallat-kappaleen, mukana. Nolotti ja hymyilytti samanaikaisesti: mistä ne kylmät väreet tulivat?

- Onnellisuus. Haastattelu Ruut Veenhovenin kanssa, etenkin siitä lehdessä oleva versio, mietityttää minua yhä. Tällä kertaa hyvällä tavalla. Veenhoven on yksi kaikkein mielenkiintoisimmista henkilöistä, joiden kanssa koskaan olen keskustellut.
Paljon olen miettinyt myös Marita Tiihosen kirjoitusta kehitysvammaisuudesta. Teksti menee aihettaan syvemmälle, suosittelen lukemaan.

- Typerä nostalgia. Minulle tuli ikävä vanhaa Facebookia Samuel W. Lessinin blogitekstin takia. Oi, kun profiili olisi edelleenkin noin simppeli!

- Ylirasitus. Aivoni käyvät aivan ylikierroksilla. Ajattelen liikaa, en saa nukuttua ajatuksiltani, en saa keskityttyä mihinkään kunnolla. Kuusi työpäivää, ja yritän saada aivoni ainakin hetkeksi aivan nollatilaan.

- Yllätys. Illan ihanuus: Draw a stick man.