Kymmenen sekuntia heräämisen jälkeen sydämeni hakkasi jo. Pakovietti nosti päätään, tunsin itseni säikähtäneeksi peuraksi. Vapaapäivänäkin pelkäsin jo tehtyjä ja tulevia virheitä ja epäonnistumisiani. Kymmenen sekuntia valveillaoloa, ja purin jo huultani itkunsekaisissa ajatuksissa.
Ajattelin kirjoittaa stressistä jo jokin aika sitten. Tapahtui kuitenkin ihme: stressi on blogistanian tämänhetkinen it-aihe. Siitä ovat kirjoittaneet Pupulandia/Treenikassialma, Kaikki mitä rakastin, Treenikassi, Project Laura, Little Miss ja Pantterin puremia. Kamalasti minulla ei ole aiheeseen lisättävää, mutta lukisin toki mielelläni muidenkin kommentteja.
Olen suunnitellut, että tänä syksynä laittaisin elämäni uusiksi. Rupeaisin elämään niin kuin haluan.
Ensinnäkin aloittaisin jonkin hyvän harrastuksen, toisekseen hankkisin vihdoin ystäviä kotikaupungistani. Söisin terveellisesti, ja jättäisin pois ruokavaliostani pois kaiken eläinperäisen, joka on siihen päässyt vuodenvaihteen jälkeen. Eritoten: laihduttaisin pois kilot, jotka vaikuttavat suuresti itseluottamukseeni - ja epäilemättä ennenpitkää myös terveyteeni. Opiskelisin, mahdollisesti myös etsisin oheen töitä.
Rupesin ajatuksissani tekemään listaa asioista, jotka haluaisin muuttaa. Joita haluaisin. Olen ihminen, joka ei saa ilman listoja aikaiseksi mitään. Usein asioiden saaminen paperille auttaa, konkretisoi ne, mutta tällä kertaa pelkkä listan ajatteleminen itketti. Pelkkä listalla olevien asioiden ajatteleminen itkettää. Pelkkä sopivien harrastusten googlettelu saa silmät kostumaan.
Ensikuulemalta tämä kuulostaa kummalta. Totta se kuitenkin on: mukavat ja hyväätekevät asiat ovat muuttuneet painostaviksi.
Rakastan työtäni (sekä sitä, joka loppui viime viikolla, että sitä, joka alkoi torstaina), mutta tämän kuukauden jälkeen aion antaa itselleni aikaa levätä. En tiedä, miten se onnistuu, sillä saan stressiä jo siitä, etten ottaisi stressiä.
Tänä syksynä yritän antaa itselleni anteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti