Teini-iän hiustenvärjäyskierteestä päästyäni en ole käsitellyt tukkaani vuosiin enää mitenkään. Shampoo ja hoitoaine ovat ainoat säännöllisesti käyttämäni tuotteet.Vieressä havainnollistava kuva vuodelta kakstuhattaviis, kauan on aikaa siis. (Mustikkaisista hiuksistani piti tulla suklaanruskeat. Kanadalainen värjäystökötti oli huumorintajuinen, ja host-isäni väitti minun muistuttavan Ronald McDonaldia.)
Värjääminen ja lämpökäsittely rasittavat hiuksia eniten, eikä kumpikaan niistä ole minun ongelmani. ENÄÄ. Aina, kun haaveilen uusintavärjäyksestä, käyn tuijottamassa vasemmalla olevaa kauhistusta.
Välillä hemmottelen hiuksiani hiusnaamiolla, useimmiten unohdan käyttää selvitysainetta ja joskus maltan ruokkia niitä alekorista pari vuotta sitten nappaamallani kiiltosuihkeella.
Hiuskiinteeni ja muotovaahtoni ovat peräisin äitini jäämistöstä. Täytyy tunnustaa, etten ole koskaan ymmärtänyt hiuslakan ja -kiinteen eroa. Joskus lukioiässä sentään hiffasin, mitä eroa on hiuskiinteellä ja muotovaahdolla. Sitäkään en uskonut, ennen kuin kokeilin. Sen kokeilun jälkeen olen suhtautunut niihin... No, negatiivisesti.
Yhden asian olen hiustenhoidosta huomannut: mitä vähemmän hiuksia pesee, sitä vähemmän niitä täytyy pestä. Aikaisemmin pesin hiukset päivittäin, nyt yritän pitkittää väliä joskus kolmeenkin päivään. Siitä en ole uskaltanut mennä yli tuskin koskaan. Aivan hippi en minäkään ole, nih.
Kävin äsken Sokoksella. Minulla oli tarkka kauppalista: meikkivoide, leijonankeltainen kynsilakka ja hoitoaine. En voi lähteä koskaan kauppaan ilman listaa. En koskaan tiedä, mitä minä siellä teen. Ruokakaupat ovat pahimpia, mutta niistä taidan tilittää joskus toiste.
Se, että kauppalistallani oli meikkivoide, kuulostaa siltä, että tietäisin noistakin asioista jotain. Noh, yläasteella ja lukiossa suunnattomia alemmuuskomplekseja epätasaisen ihoni kanssa kokeneena kävin läpi varmasti kaikki halpamerkit. Sitten löysin Maybellinen Dream Matte Moussen. Sitä en vaihda, mutten toisaalta ole myöskään jaksanut käyttää koko kesänä.
Tökötti, joka oikeasti peittää koko naamani siedettävästi, on ymmärrettävästi melko raskasta. Niin raskasta, etten ole jaksanut tehdä meikkaamisesta joka-aamuista operaatiota. Lumenen kuultomeikkivoiteesta olin kuullut paljon hyvää, lähti mukaan. Ehkä sitä levittäessä ei tarvitsisi katsoa peiliin. (Toivottavasti työyhteisö huomauttaa tästä, mikäli tarvetta tulee.)
Kaikkein vakavimmin olin liikkeellä kynsilakan kanssa. Kynsilakkaa käytän satunnaisesti, kun muistan ja viitsin. Olen huomannut, että katkon ja lohkeilutan lakattuja kynsiäni vähemmän. Aika monet kynsilakoistani periytyvät taas, yllätys yllätys, äidiltäni. Vanhin toimivista kynsilakoistamme on vanhempi kuin minä. Hyvä Dior! Tällä kertaa etsin kuitenkin Juuri. Sitä. Oikeaa. Sävyä.
Sopivansävyistä kynsilakkaa olisi vaikkapa tämä: █████████████. Minusta tuon sävyn nimi on leijonankeltainen, oranssinkeltaisesta puhutaan myös. Inhoan keltaista, mutta tuo nimenomainen sävy viehättää minua. Voisin aloittaa siedätyshoitoni kynsistä, mutta kirkkaankeltainen näyttää edelleen liikaa pissiltä ja liiskatuilta ötököiltä. Leijonia tai leijonoita ei löydy Kuopiosta, ei.
Hoitoaineen löytäminen oli sentään helppoa. Katsotaan, miltä Herbinan biohajoava balsami vaikuttaa. Saman sarjan kasvovesi ja -saippua täytyisi laittaa kokeiluun myös.
Olin jo menossa kassalle, mutta matkaani tuli mutkia: Schwarzkopfin tuotteita tarjoushinnoin. Ja huppista, tästä päästäänkin aiheeseen, joka poistaa kaikki hiushuoleni. Rakastan kuivashampoita!
Kun Tigin Rockstar saapui Suomeen, olin ensimmäisiä ostajia. Rockstar pelasti varsinkin kesän 2009! Ensirakkauteni Rockstar auttoi minut läpi festareiden vesisateiden, hikisten lenkkireissujen jälkeen yllättäneiden sosiaalisten menojen ja nukkumattomien öiden jälkeen koittaneiden työpäivien. Ihmetökötti.
Vaikka kyseisen merkin kuivashampoot tyhjenivät muilla itsestään, minun Rockstarini eivät koskaan pettäneet. Aina en kuitenkaan viitsinyt raahata isoa pulloa mukanani, ja ostin paljon halvempaa Ruotsissa valmistettua Proffsia. Suhtauduin halpismerkkiin vähän epäilevästi, enkä tainnut lopulta käyttää sitä kertaakaan: Tigi pysyi luottoaineenani.
Talvella yksi Rockstar tyhjeni taas. Vaasassa merkin kuivashampoo oli kuitenkin bannattu juuri itsestään tyhjenemisen takia. Vähän arkaillen ostin Four Reasonsia. Hyvä valinta! Kesän alussa totesin, että neonpinkki Proffs oli edelleen hyllyssä Savossa. Kokeilin, ja yllätyin todella positiivisesti. Ilmeisesti suurimmat erot ovat siis tuoksuissa.
Tänään sieppasin tarjouksista Schwarzkopfin uutuuksia: kuivashampoon ja pari Powder'ful-hiuspuuteria. Toinen lupaa mattapintaa, toinen volyymia. Nopean kokeilun perusteella totesin, että ne sopinevat tarkoituksiini parhaiten juuri yhdessä käytettynä: toinen koko otsatukkaan ja toinen juuriin. Jes! Rockin' it -kuivashampoo on tuoksultaan todella vahva laitettaessa, mutta hiuksissa tuoksu on ihan ok.
Yksi mutta. Periaatteessa haluan käyttää nykyään kaikkia vanhoja tuotteita pois. Entäs, jos minulla on viisi samankaltaiseen vaivaan käyvää tuotetta, jotka kaikki ovat uudehkoja? Lokakuun alussa länsirannikolle palatessani taidan joutua salakuljettajaksi, etten aivan häpäise itseäni poikaystäväni silmissä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti