lauantai 29. lokakuuta 2011
Lissu goes H&M
Ruotsista selvitty, lähes. Luin juuri Malmö Streetstylesta, että H&M lanseeraa joulukuussa Stieg Larssonin kirjoista tutusta Lisbeth Salanderista inspiraationsa saaneen malliston. Inspiraatiota on tuonut tällä kertaa ohjaaja David Fincherin näkemys The Girl with the Dragon Tattoosta, jossa Lisbethiä näyttelevän Rooney Maran puvut on suunnitellut Trish Summerville.
Tätä ennen en ole innostunut yhdestäkään näistä H&M:n inspiraatiomallistoista. Kaikkein kamalin oli se Versace-munaus, hyhhyh. Munauksen sijaan tässä vaikuttaa olevan munaa. Ja rokkia.
Katsoa saa, vaan ei koskea. Nykyiselle vartalolleni kaikenlainen panostaminen pukeutumiseen on maahan valutettua maitoa.
--
Päivitys 31.10. : kanssaeläjä oli huomannut nimissä typerän virheen, jonka korjasin. Kiitos!
Tunnisteet:
David Fincher,
HM,
Malmö Streetstyle,
materia,
vaatteet
lauantai 22. lokakuuta 2011
Kuolinpesästä muurahaisille
Asioita, joita en ole tehnyt aiemmin:
- tuonut kotiin lampaanluita doggy bagissa
- tilannut ravintolasta koko menun ja jopa viinisuosituksen
- ostanut valkosuklaa-Twixiä: inspiroiduin virallisesta Väkitukkoilua-suklaablogista
- toivonut musiikkia suorassa lähetyksessä
- kuljettanut tuhkauurnaa risteilylaivalla
- tuonut kotiin lampaanluita doggy bagissa
- tilannut ravintolasta koko menun ja jopa viinisuosituksen
- ostanut valkosuklaa-Twixiä: inspiroiduin virallisesta Väkitukkoilua-suklaablogista
- toivonut musiikkia suorassa lähetyksessä
- kuljettanut tuhkauurnaa risteilylaivalla
Etsin botkyrkalaisten kirpputorien ja kierrätyskeskusten osoitteita netistä kuolinpesän tyhjennystä varten. Innostuin huomatessani, että kymmenen kilometrin päässä Tumbasta on Myrorna - Pelastusarmeijan kirpputorit kulkevat Ruotsissa sillä nimellä. Ihmettelin, miksei paikkaa mainittu Frälsningsarmén omilla kotisivuilla. Sitten tajusin, että Huddingen Myrorna on esikoulu. Olisivat saattaneet muurahaiset ihmetellä, kun olisimme saapuneet kuorman kanssa paikalle.
Paluulippua ei ole: ehkä se tarkoittaa sitä, että näen Fotografiskassa Nick Brandtin näyttelyn On This Earth, a Shadow Falls. Hiljaisuutta se ainakin tarkoittaa.
Paluulippua ei ole: ehkä se tarkoittaa sitä, että näen Fotografiskassa Nick Brandtin näyttelyn On This Earth, a Shadow Falls. Hiljaisuutta se ainakin tarkoittaa.
Tunnisteet:
ajatuksenvirta,
matkustus,
Nick Brandt,
Ruotsi,
Väkitukkoilua
torstai 20. lokakuuta 2011
Allenia AVA:lla
Nola: Did anyone ever tell you you play a very aggressive game?
Chris: Did anyone ever tell you you have very sensual lips?
Nola: Extremely aggressive.
Vuonna 2005 valmistunut Match Point valloitti minut. Siihen asti ohjaaja Woody Allen oli ollut minulle ällöttävän sovinistin synonyymi. Mielipidevaikuttajanani oli äitini, joka piti paljon Annie Hallista, mutta inhosi Allenia sielunsa pohjasta. Häntä kuvotti ajatus siitä, miten Allen avioitui entisen vaimonsa adoptiotyttären Soon Yi Allenin kanssa.
Äiti kertoi mielipiteensä joskus, kun olin ala-asteella - ennen kuin ymmärsin, etteivät ihmiset ole mustavalkoisia. Parisuhteessaan inhottava ihminen voi olla loistava seuramies. Parisuhteessaan inhottava ihminen voi olla myös loistava ohjaaja. Ihminen voi olla hyvä ja paha, eivätkä hyvyys ja pahuus ole kovin tarkkoja määritteitä.
Match Pointin jälkeen minut ovat yksi kerrallaan ottaneet omakseen Scoop, Cassandra's Dream, Vicky Cristina Barcelona, Whatever Works ja You Will Meet a Tall Dark Stranger. Allenin huumorintajussa on jotain lyömätöntä: pidin myös hänen kirjastaan Pelkkää anarkiaa.
Aloin katsoa elokuvia vasta tuolloin vuonna 2005, jolloin Kanadassa asuessani ymmärsin videovuokraamoiden hienouden. Katsoin aivan käsittämättömän määrän elokuvia kevään 2006 aikana. Myöhäisherännäisyyteeni elokuvien suhteen on monta syytä. Minulla ei ole koskaan ollut omaa televisiota, minulla oli hevonen, joka söi heinää ja aikaa, tietokone oli äidin firman käytössä ja elokuvien latailu oli visusti kielletty.
Siispä animaatioita lukuunottamatta kaikki näkemäni elokuvat olen katsonut muutaman viime vuoden aikana. Elokuvia valmistuu vuosittain uskomattoman suuri määrä, ja uutuudet on helpoin löytää. Klassikkoihin olen perehtynyt hyvin huonosti. Uskomatonta, mutta totta - vaikka luen Allenin lempiohjaajiini vuoden 2005 julkaistujen leffojen perusteella, en ole nähnyt aikaisemmasta tuotannosta mitään.
Hihkuin riemusta, kun näin mainoksen ilmaisella AVA-kanavalla syksyn mittaan esitettävistä paloista Allen-tuotantoa. Tällä kertaa liikutaan 90-luvun puolivälistä 2000-luvulle. Liikun Allenin kanssa ilmeisesti lopusta alkuun.
AVA:n elokuvat klo 21 torstaisin:
20.10. Luotisade Broadwaylla (Bullets over Broadway, 1994)
27.10. Rakkauden jumalatar (Mighty Aphrodite, 1995)
3.11. Kaikki sanovat I Love You (Everyone Says I Love You, 1996)
10.11. Harry pala palalta (Deconstructing Harry, 1997)
17.11. Celebrity – kuuluisuus (Celebrity, 1998)
24.11. Sweet and Lowdown – duurissa ja mollissa (Sweet and Lowdown, 1999)
1.12. Keksejä ja konnia (Small Time Crooks, 2000)
8.12. Jadeskorpionin kirous (The Curse of the Jade Scorpion, 2001)
15.12. Näkemiin Hollywood (Hollywood Ending, 2002)
Toistoa vielä:
Tänään 20.10. AVA-kanavalla klo 21 Luotisade Broadwaylla!
Chris: Did anyone ever tell you you have very sensual lips?
Nola: Extremely aggressive.
Vuonna 2005 valmistunut Match Point valloitti minut. Siihen asti ohjaaja Woody Allen oli ollut minulle ällöttävän sovinistin synonyymi. Mielipidevaikuttajanani oli äitini, joka piti paljon Annie Hallista, mutta inhosi Allenia sielunsa pohjasta. Häntä kuvotti ajatus siitä, miten Allen avioitui entisen vaimonsa adoptiotyttären Soon Yi Allenin kanssa.
Äiti kertoi mielipiteensä joskus, kun olin ala-asteella - ennen kuin ymmärsin, etteivät ihmiset ole mustavalkoisia. Parisuhteessaan inhottava ihminen voi olla loistava seuramies. Parisuhteessaan inhottava ihminen voi olla myös loistava ohjaaja. Ihminen voi olla hyvä ja paha, eivätkä hyvyys ja pahuus ole kovin tarkkoja määritteitä.
Match Pointin jälkeen minut ovat yksi kerrallaan ottaneet omakseen Scoop, Cassandra's Dream, Vicky Cristina Barcelona, Whatever Works ja You Will Meet a Tall Dark Stranger. Allenin huumorintajussa on jotain lyömätöntä: pidin myös hänen kirjastaan Pelkkää anarkiaa.
Aloin katsoa elokuvia vasta tuolloin vuonna 2005, jolloin Kanadassa asuessani ymmärsin videovuokraamoiden hienouden. Katsoin aivan käsittämättömän määrän elokuvia kevään 2006 aikana. Myöhäisherännäisyyteeni elokuvien suhteen on monta syytä. Minulla ei ole koskaan ollut omaa televisiota, minulla oli hevonen, joka söi heinää ja aikaa, tietokone oli äidin firman käytössä ja elokuvien latailu oli visusti kielletty.
Siispä animaatioita lukuunottamatta kaikki näkemäni elokuvat olen katsonut muutaman viime vuoden aikana. Elokuvia valmistuu vuosittain uskomattoman suuri määrä, ja uutuudet on helpoin löytää. Klassikkoihin olen perehtynyt hyvin huonosti. Uskomatonta, mutta totta - vaikka luen Allenin lempiohjaajiini vuoden 2005 julkaistujen leffojen perusteella, en ole nähnyt aikaisemmasta tuotannosta mitään.
Hihkuin riemusta, kun näin mainoksen ilmaisella AVA-kanavalla syksyn mittaan esitettävistä paloista Allen-tuotantoa. Tällä kertaa liikutaan 90-luvun puolivälistä 2000-luvulle. Liikun Allenin kanssa ilmeisesti lopusta alkuun.
AVA:n elokuvat klo 21 torstaisin:
20.10. Luotisade Broadwaylla (Bullets over Broadway, 1994)
27.10. Rakkauden jumalatar (Mighty Aphrodite, 1995)
3.11. Kaikki sanovat I Love You (Everyone Says I Love You, 1996)
10.11. Harry pala palalta (Deconstructing Harry, 1997)
17.11. Celebrity – kuuluisuus (Celebrity, 1998)
24.11. Sweet and Lowdown – duurissa ja mollissa (Sweet and Lowdown, 1999)
1.12. Keksejä ja konnia (Small Time Crooks, 2000)
8.12. Jadeskorpionin kirous (The Curse of the Jade Scorpion, 2001)
15.12. Näkemiin Hollywood (Hollywood Ending, 2002)
Toistoa vielä:
Tänään 20.10. AVA-kanavalla klo 21 Luotisade Broadwaylla!
Muotoiltua maitoa
Muotoilijat antoivat maitotölkille uuden ilmeen, uutisoi Hesari. HS:n keskustelupalstalla purkit saivat osakseen melkoista kritiikkiä. Valio peittelee tuotantoeläinten kärsimyksiä, logo pilaa kaiken, työt tilataan aina samoilta taiteilijoilta.
Allekirjoitan osan väittämistä, mutta silti purkkiuudistukset ovat hauskoja. Vaikka yritän vältellä Valion tuotteita tietoisesti, voi olla, että design-purkki löytyy jossain vaiheessa meidänkin jääkaapistamme.
Minun lemppareitani ovat Paola Suhosen, Oiva Toikan, Eero Aarnion ja Klaus Haapaniemen versiot. Erityisesti Haapaniemen kissa on hauska - meidän kateillemme ei kyllä rasvaton maito uppoa. Paremman puoliskon ääni meni Aarnion hillittömälle ammulle.
Kaikki pakkaukset Valion sivuilla, jossa on myös tölkinsuunnittelukilpailu.
Allekirjoitan osan väittämistä, mutta silti purkkiuudistukset ovat hauskoja. Vaikka yritän vältellä Valion tuotteita tietoisesti, voi olla, että design-purkki löytyy jossain vaiheessa meidänkin jääkaapistamme.
Minun lemppareitani ovat Paola Suhosen, Oiva Toikan, Eero Aarnion ja Klaus Haapaniemen versiot. Erityisesti Haapaniemen kissa on hauska - meidän kateillemme ei kyllä rasvaton maito uppoa. Paremman puoliskon ääni meni Aarnion hillittömälle ammulle.
Kaikki pakkaukset Valion sivuilla, jossa on myös tölkinsuunnittelukilpailu.
Tunnisteet:
Eero Aarnio,
Helsingin Sanomat,
Kansan Uutiset,
Klaus Haapaniemi,
Oiva Toikka,
Paola Suhonen,
Ruoka,
Taide
tiistai 18. lokakuuta 2011
Muisku Martalle
Toivottavasti Pengerkadulla annetaan pusuja äideille muutenkin kuin merkkipäivinä. Ainakin täältä lähtisi muiskauksia sinne näin syksyisenä tiistai-iltana: niin upea oli tämä Pengerkatu-blogin resepti!
Martan voittamaton omenapiirakka Pengerkadulta
MURUT:
4 dl vehnäjauhoja
1,5 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
1 tl kardemummaa
125 g voita
Sulata voi. Sekoita keskenään muruiseksi, ja ota puolet taikinasta toiseen kulhoon odottamaan viimeistä kerrosta.
POHJA:
1/2 murutaikina
1 dl turkkilaista jogurttia (alkuperäisessä reseptissä piimää tai luonnonjogurttia)
1 muna
Sekoita tasaiseksi, ja kaada piirakkavuokaan.
Viipaloi 3-5 omenaa. Asettele lohkot pohjan päälle. Ripsottele pinnalle kanelia.
RAHKA:
1 prk eli 250 g maitorahkaa
1 dl sokeria
1 muna
1 tl vaniljasokeria
n. 0,5 dl sitruunamehua
Sekoittele ja kaada tasaisesti omenalohkojen päälle.
Ripottele lopuksi toinen puolikas murutaikinaa piirakan pinnalle.
Paista noin 20-30 minuuttia 200:ssa asteessa - meillä jopa kauemmin.
maanantai 17. lokakuuta 2011
Pinaattia maanantaihin
Kiitos, Salaattibaarin Chatrin, meidänkin pletuistamme tuli oikein makoisia!
Ekoissa ihan oikeissa pinaattiletuissani pysyttelin jauhoissa gluteenisella linjalla, ja epätavallisen pieniä munia laitoin mukaan kolme, mutta taas yksi virstanpylväs kokkauspuolella on saavutettu.
Nämä ovat kummitelleet mielessäni niin kauan, etten enää edes muista, mitä kaikkea muuta minä tänä syksynä olen luvannut tehdä. Sienirisoton, seitanpihvejä ja tallimestarin kiisseliä, ainakin.
Tässä vielä pinaattilätyt Chatrinin tapaan:
150 g (1 pussi) pakastepinaattia
2-3 luomukananmunaa
3 dl luomukevytmaitoa
1,5 dl luomujauhoja
2 rkl rypsiöljyä
ripaus suolaa ja sokeria
paistamiseen voita
Sekoita sulanut pinaatti, kananmunat, maito ja jauhot, suola, sokeri ja öljy kulhossa tasaiseksi taikinaksi ja anna turvota hetki. Kuumenna paistinpannu kuumaksi ja paista voissa molemmin puolin.
Parasta Suomesta
Laskelmoiva, ylitunteellinen ja alleviivattu. Näillä sanoilla on kuvailtu minun suomalaista lempielokuvaani Äideistä parhainta. En allekirjoita.
Näin elokuvan ensimmäisen kerran Kino Kuvakukossa, kun se viisi vuotta sitten esitettiin Hyvät Kuvat -leffakerhossa. Haaveilin sateenvarjosta lähes koko näytännön ajan. Takanani istuva keski-ikäinen mies vollotti kovaäänisesti vielä pitkään lopputekstien jälkeenkin. Hän ei ollut ainoa. Tunteellinen kyllä, ylitunteellinen - ei. Lienee oikeutettua sanoa, että 70 000 evakkolasta ansaitsevat muutaman kyyneleen.
Lässyelokuvat harvemmin vetoavat minuun, mutta Klaus Härö onnistui Äideistä parhaimmassa. Hän sai käteni puristumaan nyrkkiin. Ajattelemaan. Saman ovat tehneet myös uudemmat Den nya människan (Uusi ihminen) ja Postia pappi Jaakobille.
Ansiokkaan arvostelun on kirjoittanut Juha Rosenqvist. Äideistä parhain on juuri se elokuva, jonka näyttäisin ensimmäisenä muualta tulleelle - sitä haettiin tällä kertaa Movie Mondayssa!
Näin elokuvan ensimmäisen kerran Kino Kuvakukossa, kun se viisi vuotta sitten esitettiin Hyvät Kuvat -leffakerhossa. Haaveilin sateenvarjosta lähes koko näytännön ajan. Takanani istuva keski-ikäinen mies vollotti kovaäänisesti vielä pitkään lopputekstien jälkeenkin. Hän ei ollut ainoa. Tunteellinen kyllä, ylitunteellinen - ei. Lienee oikeutettua sanoa, että 70 000 evakkolasta ansaitsevat muutaman kyyneleen.
Lässyelokuvat harvemmin vetoavat minuun, mutta Klaus Härö onnistui Äideistä parhaimmassa. Hän sai käteni puristumaan nyrkkiin. Ajattelemaan. Saman ovat tehneet myös uudemmat Den nya människan (Uusi ihminen) ja Postia pappi Jaakobille.
Ansiokkaan arvostelun on kirjoittanut Juha Rosenqvist. Äideistä parhain on juuri se elokuva, jonka näyttäisin ensimmäisenä muualta tulleelle - sitä haettiin tällä kertaa Movie Mondayssa!
Tunnisteet:
haaste,
Klaus Härö,
leffat,
Movie Monday,
Äideistä parhain
torstai 13. lokakuuta 2011
NME:n mausteet
Juhlistaakseen 15-vuotiasta taivaltaan NME.COM on listannut mielestään 150 parasta kappaletta kuluneiden vuosien ajalta.
Valinta on epäilemättä ollut hyvin vaikea, mutta onneksi NME:n tyypit ovat mestareita listojen laatimisessa. Valitut kappaleet määrittelevät tehokkaasti aikakautta brittiläisestä näkövinkkelistä katsottuna.
Ilman Radioheadia, Bluria ja Morrisseytä tätä listaa ei olisi. Useimmat biiseistä ovat kuulujen britti-"indie"rokkibändien tekosia: mukana ovat esimerkiksi Arctic Monkeys, Foals, Kings of Leon, Klaxons, The Libertines ja The xx. Entinen lempparibändini Blink-182 (vuosi 1999! wooo!) maustaa keitosta.
Spotify-playlist on helpoin tapa saada soittoon useimmat biiseistä. Kakkospaikkaa pitelevän kanadalaisen Arcade Firen upean Rebellion (Lies) -kappaleen voit kuunnella vaikka alta.
Tämä biisi vaatii minua tekemään listan parhaista kanadalaisbändeistä. Vaatii.
Pienet merkitsevät
Ja #∞: Löytää yksi lempisivustoistaan pitkän ajan jälkeen. Just Little Things !
Kiitos muistutuksesta, Pelkkää valoa!
keskiviikko 12. lokakuuta 2011
Juurekkaita ajatuksia
Olen selättänyt lähivuosina ruoanlaittoon liittyviä epäilyksiäni. Muutaman vuoden sisällä esimerkiksi fenkoli, viikunat, parsa ja munakoiso (!) ovat kohdanneet ruoanlaitossa voittajansa. Tai oikeammin nousseet keittiömme kuninkuusluokkaan.
Kammoihin oli syynsä: ollessani Kanadassa vaihto-oppilaana host-äitini teki parsanvalmistuksesta tähtitiedettä, ja kerran maistettuani kitkerää munakoisoa en uskaltanut koskeakaan siihen. Nyt on outoa ajatella, etten aikaisemmin uskaltanut koskea parsan tai munakoison kaltaisiin arkiruoassamme toistuviin herkkuihin. Kauppaan ovat jääneet vielä esimerkiksi herkulliset juuriselleri, mustajuuri ja latva-artisokka, joita kaikkia kiinnostaisi kokeilla omassa ruoanlaitossa.
Arkiruokakäytännöt ovat mielenkiintoisia, jokaisessa keittiössä kun on omansa. Kukin on tottunut käyttämään yhdenlaisia tuoretuotteita - jotkut tyytyvät säilykkeisiin. Meidän keittiöstämme löytyy useimmiten tuoreena esimerkiksi herkkusieniä, kesäkurpitsaa, kurkkua, tomaattia ja sipulia.
Nyt on aika poistaa ennakkoluuloni punajuureen! Siihen minulla ei liity kammoja, muttei se ole lempikasviksiani. En minä sitä inhoa, mutta se on kamalan ennalta-arvattava: onko mitään punajuuriruokaa ilman aura- tai vuohenjuustoa? Lindströminpihvit (soijarouheesta) ovat helppoja ja herkullisia, mutta tuoreista punajuurista en ole tehnyt mitään.
Eilen ostin torilta kassillisen sundomilaisia punajuuria. Samassa pihassa ovat kasvaneet myös purjo, omenat, kurkut ja viisi suunnattomankokoista kesäkurpitsaa. Viereisen kojun karpalot olivat kasvaneet saaristossa. No kun halvalla sai. Yleensä ostan kesäkurpitsat mahdollisimman pienikokoisina, mutta myyjällä oli tarve päästä körmyzucchineistaan eroon ja huomasin taluttavani niitäkin kotiin.
Torille punajuurilla oli matkaa 14 kilometriä, meille kilometrin verran lisää. Vaasan ympäristössä kasvaa lähiä ja luomua yllättävän mukavasti, muutakin kuin kasvihuone-einestä.
Kuopion seudulla suurimman osan elämästäni asuneena rakastan kauppahalleja ja toreja. Täällä niiden tarjonta on Savoon verrattuna pientä - mutta ei se laajuus, vaan se laatu, kuten eiliset ostokseni todistavat. Ekosopista saa Solsidansin ekolaatikoita. Marketeista Vaasan paras hevi-puoli on ehdottomasti Prismassa, mutta myös esimerkiksi Minimanissa on yllättävän hyvä tarjonta.
Ensimmäinen satsi punajuuria on nyt keittymässä. En tajunnut, että häntää ei saa katkaista, ennen kuin luin siitä liian myöhään. Toivottavasti kaikki beetakaroteeni, C- ja E-vitamiinit ja foolihappo eivät karkaa keitinveteen. Kohta salilta palaava kanssaeläjä saa vaikuttaa siihen, mitä näistä syntyy. Seuralaiseksi saattaa päätyä vuohen- tai sinihomejuusto - tai sitten ihan jokin muu!
Kaikkia punajuuria en lykännyt kattilaan. Eivät ne sinne olisi mahtuneetkaan. Seuraavan kierroksen haluaisin laittaa uuniin merisuolapedille, kuten äitini teki vuosikymmen sitten.
maanantai 10. lokakuuta 2011
Happy dog in London heat
Tunnisteet:
haaste,
ilo,
koirat,
mustavalkoinen maanantai,
omat kuvat
Jetin kongruenssi
Parturissa käyminen on noloa. Viimeksi kävin hiustohtorilla maaliskuussa. Sen jälkeen olen saksinut otsahiuksia toimitusten kahvittelutilojen tylsillä keittiöveitsillä. Noh, mitäpä muuta kuvista olisi voinut arvatakaan.
Jos hyvin käy, leikkautan hiuksiani kerran vuodessa. Nyt en ole edes värjännyt hiuksiani kotikonstein yli puoleentoista vuoteen. Jo ajan varaaminen on useimmiten liikaa kestettäväksi, sillä ylenkatse hiuksia rakastavilta ammattilaisilta odottaa minua aina.
Vaikken ole fanaattinen hiusteni suhteen, toisin on ranskan kongruenssin ja sukkien oikeanlaisen lajittelun kanssa. Jos niihin ei suhtauduta asian vaatimalla vakavuudella, se ärsyttää. Tavattoman paljon.
Hiusalan ammattilaisten kiihkoilun ymmärrän siis hyvin, ja siksi parturiin lähtö onkin niin vaikeaa. Jos ympärilläni kulkisi koko ajan ihmisiä, jotka heittelisivät minulle ranskalaisia lauseita taivutettuna miten sattuu, repisin hiukset päästäni.
Parturi, kestäthän minua huomenna, jooko.
ps. Noiden kuvien jälkeen nauratti HS:n uutinen venäläisestä lumimiehestä. Tällä kertaa ei tarvitse katsoa Titanic-leffaa, tässä entryssä on kaikki tarvittava kuvamateriaali.
Tunnisteet:
ajatuksenvirta,
Helsingin Sanomat,
Hiukset,
omakuvat
sunnuntai 9. lokakuuta 2011
Karvoja pullossa
Paras homma ehkä ikänä. BustedTeesin Beermosien ansiosta pullot eivät sekoitu hipstereiden kotihipoissa.
Olen aivan liian uncool ollakseni hipster, mutta jos minulla olisi tuollaiset viikset, rupeaisin juomaan hörppyni pulloista.
Pietarinyrtti tossussa
Eilen oli loistava päivä ostaa uudet tossut. Etenkin sellaiset, jotka ovat samaa sävyä loppukesän pietarinyrttien ja ampiaisten kanssa. Ja jotka ovat ehdottoman allergiset kaikelle, mihin liittyy sana syksy.
Kela ärhäköi minulta takaisin puoltatoista tuhatta euroa. Huomasin juuri, että olin unohtanut postittaa yli satasen matkakulukorvaukset. Muistin viime yönä, että unohdin tilittää työpaikalle kesäkuussa tankanneeni firman autoa 30:lla eurolla. Muitakin rahareikiä on, sellaisia, joihin verrattuna Kelan vaatima summa ja kesätienestini näyttävät naurettavilta.
70 % hinnanalennuksen kokeneet tossukat eivät tehneet budjettiin lainkaan niin suurta lovea kuin nämä:
Kalliit vielä kolmasosan alennuksen jälkeen. Mutta-alkuisia lauseita riittää. Niissä juhlivat esimerkiksi vuosia jatkunut ihastelu, teddyvuori ja lohtua kaipaavat jalat.
perjantai 7. lokakuuta 2011
Viikunoita ja tikkuruokaa
Viikunoista ei jäänyt muuhun kuin syötäväksi kevyen voissa paistamisen jälkeen juoksevan hunajan, turkkilaisen jogurtin ja pistaasipähkinöiden kanssa. Voisilmäpeliä inspiroi.
Rannikkokaupungista ei viiden euron kilohinnalla löydä moisia herkkuja, mutta muutama viikuna ei kalliimmallakaan hinnalla budjettiin suurta lovea tee. Ei tehnyt ravintolavierailukaan. Pincho Bar Tapasista pidimme. Viihtyisä, tunnelmallinen seurusteluravintola on varsin hyvä kuvaus,hotellinjohtaja Max Hellqvist osui oikeaan Radio Vaasan haastattelussa. Kyseessä on S-ryhmän lafka. Marinoituja oliiveja on tehtävä lähiaikoina itsekin. Nom!
Tunnisteet:
Max Hellqvist,
Radio Vaasa,
ravintola,
Ruoka,
Voisilmäpeliä
Muistopäivä
Puolustukseni: Kuka tahansa olisi voinut erehtyä.
En muistanut Anna Politkovskajan murhan vuosipäivää, mutta alitajuntani yhdisti torin joukon televisiossa nähtyihin Jobsia muisteleviin ihmisiin.
Äiti olisi kyllä läpsäissyt minua naamalle.
torstai 6. lokakuuta 2011
Alasti jo
Remembering that I'll be dead soon is the most important tool
I've ever encountered to help me make the big choices in life.
Because almost everything
- all external expectations, all pride, all fear of embarrassment or failure -
these things just fall away in the face of death, leaving only what is truly important.
Remembering that you are going to die
is the best way I know to avoid the trap of thinking you have something to lose.
You are already naked.
There is no reason not to follow your heart.
- Steve Jobs
Oman elämänsä muistaa suhteuttaa paremmin, päivä kerrallaan.
Senkin, että tyrmäykset ovat lievempiä kuin vuodenvaihteessa.
Tunnisteet:
ajatuksenvirta,
kuolema,
sitaatit,
Steve Jobs,
suru
keskiviikko 5. lokakuuta 2011
Lotan leffailta
tiistai 4. lokakuuta 2011
Leffavinkki Vaasaan
Hei vaasalaiset! Hakusanojen ja tilastojen perusteella ette ole täällä harvinaisuuksia, joten vinkki: Elokuvateatteri Gloria mainostaa yksi kahden hinnalla -tarjousta tänään tiistaina ja huomenna keskiviikkona facebook-sivuillaan.
Tarjous on voimassa, kun sanoo kassalla "facebook" ennen lipunostoa. Normaali lippu maksaa 9,9 €. Tarjoukseen kuuluvat nämä leffat:
Le Havre klo 17:00
Hölmö Hullu Rakkaus / Crazy Stupid Love klo 18:45
Pussikaljaelokuva klo 20:30
Cowboys & Aliens klo 21:00
Kaksi viimeistä eivät kiinnosta lainkaan, mutta kaksi ensimmäistä ovat juuri niitä, jotka on pitänytkin nähdä. Molemmat on kehuttu mutkille. Melekosta draamaa tuloo olemaan seuraavat pari päivää, mutta onni on samankaltaisen leffamaun omistava poikaystävä!
Tarjous on voimassa, kun sanoo kassalla "facebook" ennen lipunostoa. Normaali lippu maksaa 9,9 €. Tarjoukseen kuuluvat nämä leffat:
Le Havre klo 17:00
Hölmö Hullu Rakkaus / Crazy Stupid Love klo 18:45
Pussikaljaelokuva klo 20:30
Cowboys & Aliens klo 21:00
Kaksi viimeistä eivät kiinnosta lainkaan, mutta kaksi ensimmäistä ovat juuri niitä, jotka on pitänytkin nähdä. Molemmat on kehuttu mutkille. Melekosta draamaa tuloo olemaan seuraavat pari päivää, mutta onni on samankaltaisen leffamaun omistava poikaystävä!
maanantai 3. lokakuuta 2011
Hyviä yllätyksiä
Yllätykset pelottavat minua. Usein ne ovat vähän väkinäisiä ja harvoin osuvat yllätettävän mieleen. Kanssa-asujani kuitenkin tuntee minut parhaiten: hän vei minut upealle lauantaibrunssille hotelli Astoriin. Kaikkea kuviteltavissa oleva hyvää! Ja myös vähän päälle.
Suolaiset olivat huippuihania, mutta makeat jäivät paremmin mieleen. Millä aamiaisella muka olette syöneet itse paistettavia mustikkavoffeleita kermavaahdolla ja vaahterasiirapilla, kuppikakkuja tai suklaamoussea?
Jokaisessa pöydässä istui ruotsinkielisiä bloggareita. Minua hämmensi. Kamera pysyi visusti laukussa.
Tulin tietoiseksi tomaattimarmeladin olemassaolosta vasta, kun kanssa-asuja toi sitä Astorissa pöytään camembertin, sinihomejuuston ja suolakeksien kanssa. Nom! Kävimme jo kyselemässä sen perään Vaasan kauppahallissa, mutta näyttää siltä, että herkun perään pitäisi ajella Granholm'sin tehtaanmyymälään Maksamaalle asti. Sekin on tietysti yksi mahdollisuuksista.
Sunnuntaina tomaattimarmeladia tuli ikävä, sillä ostoskoriimme hyppäsi pala Riitan Herkun camembertia kilpailukykyisellä hinnalla. Naapuripitäjän juuston maku oli niin kilpailukykyinen, että saatanpa käydä santsaamassa sitä jääkaappiimme toiseksikin herkutteluillaksi. Cardinal-camembert, boysenmarjahillo, paprikasuolakeksit ja punaviini: match made in heaven.
Kun ruoka mainitaan, villakasamme on heti hereillä. Neidon vedettyä vainua lempiherkuistaan (juustot, jogurtit, viilit, leikkeleet), voi keittiöpuuhaaja nähdä koko temppukavalkadin. Pääsiäisen yrttimarinoidulle lammaspaistille terrieroristi näytti molempia tassuja, pysyi hievahtamatta seisomassa takatassuillaan, teki piruetteja ja hyppeli ilmaan niin korkealle kuin pystyi. Hieno tyttö. Tässä heilutetaan tassua makkaranpalalle.
Yllä vielä syksyn värejä. Olen avautunut suhteestani sinapinkeltaiseen jo pariin kertaan, mutta myös violetihtavat sekä viinin- ja burgundinpunaiset sävyt ovat jääneet kokeilematta. Yönsinistäkään ei ole näkynyt luonani aikoihin. Tykkään kaikista uusista ystävistäni.
Alla oleva on vanha tuttu, joka julkaisi viime viikolla valloittavan uuden levyn. Leima ei ole mikään yllätys: Highly recommended!
Suolaiset olivat huippuihania, mutta makeat jäivät paremmin mieleen. Millä aamiaisella muka olette syöneet itse paistettavia mustikkavoffeleita kermavaahdolla ja vaahterasiirapilla, kuppikakkuja tai suklaamoussea?
Jokaisessa pöydässä istui ruotsinkielisiä bloggareita. Minua hämmensi. Kamera pysyi visusti laukussa.
Tulin tietoiseksi tomaattimarmeladin olemassaolosta vasta, kun kanssa-asuja toi sitä Astorissa pöytään camembertin, sinihomejuuston ja suolakeksien kanssa. Nom! Kävimme jo kyselemässä sen perään Vaasan kauppahallissa, mutta näyttää siltä, että herkun perään pitäisi ajella Granholm'sin tehtaanmyymälään Maksamaalle asti. Sekin on tietysti yksi mahdollisuuksista.
Sunnuntaina tomaattimarmeladia tuli ikävä, sillä ostoskoriimme hyppäsi pala Riitan Herkun camembertia kilpailukykyisellä hinnalla. Naapuripitäjän juuston maku oli niin kilpailukykyinen, että saatanpa käydä santsaamassa sitä jääkaappiimme toiseksikin herkutteluillaksi. Cardinal-camembert, boysenmarjahillo, paprikasuolakeksit ja punaviini: match made in heaven.
Kun ruoka mainitaan, villakasamme on heti hereillä. Neidon vedettyä vainua lempiherkuistaan (juustot, jogurtit, viilit, leikkeleet), voi keittiöpuuhaaja nähdä koko temppukavalkadin. Pääsiäisen yrttimarinoidulle lammaspaistille terrieroristi näytti molempia tassuja, pysyi hievahtamatta seisomassa takatassuillaan, teki piruetteja ja hyppeli ilmaan niin korkealle kuin pystyi. Hieno tyttö. Tässä heilutetaan tassua makkaranpalalle.
Yllä vielä syksyn värejä. Olen avautunut suhteestani sinapinkeltaiseen jo pariin kertaan, mutta myös violetihtavat sekä viinin- ja burgundinpunaiset sävyt ovat jääneet kokeilematta. Yönsinistäkään ei ole näkynyt luonani aikoihin. Tykkään kaikista uusista ystävistäni.
Alla oleva on vanha tuttu, joka julkaisi viime viikolla valloittavan uuden levyn. Leima ei ole mikään yllätys: Highly recommended!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)